Suomen Kansanpuolue

Suomen Kansanpuolue oli keskiluokan edunvalvontapuolue, joka syntyi Kansallisen Edistyspuolueen provinssijärjestöjen (eli konservatiivisempien) ja Itsenäinen Keskiluokka ry:n fuusion tuloksena. Perustamiskokous pidettiin Laulumiesten ravintolassa Helsingissä lauantaina 3. helmikuuta 1951. Ensimmäinen puheenjohtaja oli metsäekonomian professori Eino A. Saari. Puolue oli toiminnassa vuosina 1951–1965.

Puolueella oli keskimäärin kymmenen kansanedustajaa. Sen ja kokoomuksen välillä oli jyrkkä kilpailuasetelma. Eduskuntavaaleissa Kansanpuolueen lisätessä paikkamääräänsä paikat tulivat yleensä Kokoomukselta ja päinvastoin.

Suomen Kansanpuolue oli aikansa laimennettu kokoomus. Sen aatteellisessa perustassa olivat vahvasti mukana kansallismielisyys ja kristilliset arvot. Tärkein asia oli toimia keskiluokan edunvalvontaryhmittymänä. Tällaiset lähtökohdat olivat vieraita aitoliberaaleille, jotka edellyttävät neutraaliutta uskonnollisten näkemysten välillä, suosivat kansainvälisyyttä, eivätkä kannata eturyhmäpolitikointia. Liberal International -järjestö ei ikinä hyväksynyt Suomen Kansanpuoluetta jäsenekseen, sitkeistä hakemuksista huolimatta.

Suomen Kansanpuolue julkaisi lehteä nimeltä Polttopiste, joka parhaimmillaan ilmestyi kerran viikossa, tabloid-kokoisena sanomalehtenä.

Vuonna 1965 Suomen Kansanpuolue yhdistyi Vapaamielisten Liiton kanssa muodostaakseen Liberaalisen Kansanpuolueen.