Kielitaitolaki sisältää joukon periaatesäädöksiä ja asetuksenantovaltuuksia, joiden perusteella viranomaiset voivat määrätä henkilöstöltään vaadittavasta kielitaidosta.
Periaatesäännöksistä käytännössä tärkein on määräys, jonka mukaan julkisyhteisöjen työpaikkailmoituksissa on ilmoitettava vaadittava kielitaito. Valtion viranomaisten suomen ja ruotsin taidosta annettavat määräykset on säädetty annettavaksi lailla tai lain nojalla annettavalla asetuksella. Muista valtion virkamiesten kielitaitovaatimuksista ministeriöt voivat määrätä omasta aloitteestaan annetulla asetuksella. Kunnallisten viranomaisten kielitaitovaatimuksista kunta saa määrätä kunnan johtosäännöllä tai muulla sen tasoisella määräyksellä.
Ainoa laissa oleva konkreettinen kielitaitovaatimus on, että korkeakoulututkintoa edellyttävien valtion virkojen kelpoisuusvaatimuksena on kaksikielisissä viranomaisissa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä toisen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Yksikielisissä viranomaisissa vaaditaan toisen kielen tyydyttävä ymmärtämisen taito.
Kielitaidon osoittamista varten laissa on säännökset valtion kielitutkintolautakunnasta ja valtionhallinnon kielitutkinnoista. Lisäksi kielitaidon voi osoittaa opinnoilla. Tästä on tarkemmat määräykset valtioneuvoston asetuksessa suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa (481/2003). Perusperiaatteena on, että erinomaisen kielitaidon osoittamiseen vaaditaan kyseisellä kielellä saatu koulusivistys ja samalla kielellä suoritettu korkeakoulututkinto tai magna cum laude approbatur ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeessa. Hyvän tai tyydyttävän kielitaidon osoittamiseen vaaditaan vähintään arvosanalla hyvä tai tyydyttävä suoritetut korkeakoulututkinnon pakolliset kieliopinnot, mutta myös tietyillä yo-tutkinnon arvosanoilla on mahdollista osoittaa vastaava kielitaito.
Myös yleisillä kielitutkinnoilla on mahdollista osoittaa erinomainen, tyydyttävä tai hyvä kielitaito.
