Suomen kronikka

Suomen kronikka () on 1670-luvulla syntynyt Suomen keskiaikaa ja sitä edeltävää ajanjaksoa kuvaava pseudohistoriallinen teos. Kronikan kirjoittajaa ei tunneta, mutta usein on arveltu että kyseessä olisi Elias Brenner. Teos edustaa Ruotsin ns. gööttiläisen historiankirjoitusta, jonka tavoite oli luoda kansalle suurenmoinen menneisyys.

Henrik Gabriel Porthanista lähtien Suomen kronikkaan on suhtauduttu kriittisesti. Suomen kronikkaa ei voidakaan pitää pätevänä tietolähteenä Suomen esi- ja varhaishistoriasta. Se on kuitenkin arvokas dokumentti 1600-luvun esitieteellisestä historian ja kansanrunouden tutkimuksesta ja suomalaisen kansallistunteen varhaisimmasta ilmenemisestä ennen varsinaisen nationalismin aikaa.

Kronikka käyttää lähteenään pohjoismaisia saagoja (Snorri Sturlusonta: Kuinka Norja asutettiin), Saxo Grammaticus ja suomalaista kansanrunoutta. Erityisesti kronikka on tunnettu siitä, että se luettelee fiktiiviset Suomen muinaiset kuninkaat. Suomen Kronikka on julkaistu vuoden 1728 julkaisussa Swedische Bibliothek.

Erään toisen Suomen kronikan kirjoitti Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560—1624), jonka käsin kirjoitetusta teoksesta on jäljellä kopioina säilyneet katkelmat, joista päätellen Suomen kronikka oli laadittu piispojen elämäkertojen mukaisesti. Kertomus piispa Henrikin surmasta ja suomalaisten muinaisia jumalia kuvaava latinankielinen runo sisältävät eräitä tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tietoja.

Lähde: Johannes Messenius: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita sekö tuntemattoman tekijän Suomen kronikka