Valmistelu
Vapaaehtoista maanpuolustustyötä on kehitetty koko 1990-luvun ajan. Vuonna 1993 maanpuolustusjärjestöt perustivat Maanpuolustuskoulutus ry:n, jonka tehtävä on johtaa ja organisoida vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Säädösperusta toiminnalle saatiin vuonna 1994, ja organisaatiota kehitettiin vähitellen koko 1990-luvun loppupuoli. Pääperiaatteena oli, että MPK antaa koulutusta yksilöille, mutta puolustusvoimat harjoittaa joukkokokonaisuuksia.[Puolustusministeriön vapaaehtoisen maanpuolustustyön selvitystyöryhmän raportti. ]
1. kesäkuuta 2004. PLM KD nro 1087/0100/2002, s. 11. Viitattu 6.8.2007 Vuoden 2001 puolustuspoliittisessa selonteossa päätettiin kehittää tuntuvasti vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Puolustusministeri Jan-Erik Enestam asetti 1. lokakuuta 2002 ministeriötason työryhmän pohtimaan sitä, miten vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tehtävät, vapaaehtoiset järjestöt sekä niiden tuottamat palvelut voitaisiin kytkeä viranomaisten toimintaan. Raportti julkaistiin 1. kesäkuuta 2004, ja siinä ehdotettiin - pääesikunnan edellisenä vuonna tekemän selvityksen pohjalta -, että luotaisiin uusi puolustusvoimien sodan ajan joukkotyyppi nimeltä maakuntajoukot.
Maakuntajoukkojen tukena olisivat koulutus- ja tukiyksiköt, joissa voisivat toimia halukkaat yli 15-vuotiaat Suomen kansalaiset. Maanpuolustuspiireillä olisi alueellisia toimintakeskuksia, joissa voisivat kouluttautua ja harjoitella sekä maakuntajoukkoihin sijoitetut, MPK:n kurssilaiset että muutkin halukkaat, kuten palontorjunta- ja väestönsuojeluryhmät.
Vuoden 2004 puolustusselonteossa päätettiin perustaa maakuntajoukot ja luoda asianmukainen lainsäädäntö työryhmien ehdotuksien pohjalta. Tätä varten puolustusministeriö asetti maaliskuussa 2005 toimikunnan, joka valmisteli lainsäädäntöä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Komitea pyysi lausuntoja 63 taholta, joiden joukossa olivat eduskuntapuolueet, ministeriöt, työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja maanpuolustusjärjestöt. Lausunnot olivat pääosin myönteisiä, ja niissä esitettiin teknisluonteisia muutoksia eri aloja sivuaviin lain kohtiin.
Valmisteluvaiheessa esitettyä kritiikkiä
Valmisteluvaiheessa merkittävimmät periaatteelliset vastalauseet tulivat
Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys ry:ltä[Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 11 ja 21–22. Viitattu 6.8.2007.],
Vihreältä liitolta[Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 23. Viitattu 6.8.2007.] ja
Vasemmistoliitolta[Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 20–21. Viitattu 6.8.2007.]. Vasemmistoliitto katsoi, että ainoastaan puolustusvoimien palkattu henkilökunta voi antaa sotilaallista koulutusta. Puolue kritisoi myös Maanpuolustuskoulutus ry:n organisaation raskautta ja piti maanpuolustustahdon edistämistä periaatteessa tarpeettomana ja vahingollisena. Vihreä liitto piti tarpeettomana, että valtiovalta puuttuisi vapaaehtoisen maanpuolustustyön epäsotilaallisiin osiin, kuten esimerkiksi vapaaehtoisiin pelastustoimen tai turvallisuusalan yhdistyksiin. Suomen rauhanliitto puolestaan piti lakiehdotusta tarpeettoman raskaana ja pelkäsi sen johtavan erityisesti naisvaltaisten alojen militarisoimiseen.
SDP kannatti ehdotusta, mutta korosti parlamentaarisen valvonnan asemaa. Tärkeimpänä muutoksena SDP edellytti, että
valtioneuvosto nimittäisi enemmistön Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen hallituksen jäsenistä.
[Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 19, 33, 65. Viitattu 6.8.2007.]
Pelastusalan järjestöt, muun muassa Suomen punainen risti, vastustivat sitä, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö ulottuisi niiden hoitamalle alueelle, eli rauhan ajan vapaaehtoiseen pelastuspalveluun.[Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 25. Viitattu 6.8.2007.]
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta
Helmikuussa 2007 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen maakuntajoukkoja ja muuta vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 172/2006). Ehdotuksen mukaan maakuntajoukot muodostavat uuden puolustusvoimien joukkotyypin, jonka jäsenet kootaan tehtävään sitoutuneista reserviläisistä. Maakuntajoukot voivat toimia kantahenkilökunnan johtamina virka-aputehtävissä, mutta tarkoituksena ei ole luoda virka-apuosastoja, jotka olisivat jatkuvassa välittömässä valmiudessa.
Kun maakuntajoukkojen jäsenet palvelevat virka-aputehtävissä tai vapaaehtoisissa harjoituksissa, he ovat sotilaita ja heitä koskevat sotilasrangaistussäännöksistä ainakin palvelus- ja vartiorikoksia sekä sotilaan sopimatonta käyttäytymistä koskevat pykälät. Sotilaskurinpitosäännöksiä ei sovelleta maakuntajoukkojen jäseniin. Tämä tarkoittaa, että maakuntajoukon jäsenten tekemät sotilasrikokset tutkii aina poliisi, minkä jälkeen ne käsitellään oikeudessa. Tarkoituksena on kuitenkin, että tavanomaisena kurinpitotoimena käytetään maakuntajoukkositoumuksen purkamista. Vain vakavimmat tapaukset viedään oikeuteen.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sisältää säännökset maakuntajoukon jäsenen sosiaalisesta asemasta ja oikeudellisesta vastuusta. Joukon jäsen on vastuussa haltuunsa annetuista varusteista. Toisaalta hänellä on soveltuvin osin samat oikeudet kuin varusmiehellä. Hänellä on oikeus harjoituksissa ilmaiseen vaatetukseen, muonitukseen ja sotilasmajoitukseen sekä ilmaisiin matkoihin harjoitusalueelle. Päivärahaa maakuntajoukon jäsen saa vähintään varusmiehen alimman päivärahan verran. Reserviläispalkkaa ei sen sijaan hallituksen esityksen mukaan makseta. Maakuntajoukon jäsen rinnastetaan vahingonkorvausasioissa varusmieheen: valtio vastaa hänen ulkopuolisille aiheuttamastaan vahingosta.
Kansainvälisoikeudellisesti maakuntajoukon jäsenet ja muut vapaaehtoisesti kriisiajan tehtäviin sijoitetut rinnastetaan sotilaisiin. Tätä ei kuitenkaan kirjattu lakiin, sillä puolustusvaliokunta katsoi, ettei kansallisella lailla voida säätää kansainvälisen oikeuden tulkinnasta tavalla, joka sitoisi muita valtioita.[PuVM 3/2006 Yksityiskohtaiset perustelut, 39§. Viitattu 6.8.2007]
Eduskunnan puolustusvaliokunta muokkasi mietinnössään paljon lakiehdotuksen merkittävintä uutta säädöstä, lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Muutokset olivat kuitenkin enimmäkseen teknisiä. Muutokset, jotka oli tarkoitus tehdä vanhaan puolustusvoimista annettuun lakiin, hylättiin ja siirrettiin uuteen puolustusvoimista annettuun lakiin, joka oli samaan aikaan eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen esitys olisi antanut vain nykyiselle ja aikaisemmalle kantahenkilökunnalle oikeuden johtaa kouluammuntoja, mutta puolustusvaliokunta antoi tämän oikeuden myös puolustusvoimien erikseen hyväksymille reserviläisille. Virka-aputehtäviin osallistuville reserviläisille säädettiin oikeus saada reserviläispalkan suuruinen korvaus. Lisäksi täsmennettiin, että vapaaehtoisia reserviläisiä saisi käyttää virka-apuun ulkomailla vain silloin, kun reserviläinen antaa tähän erikseen suostumuksensa. Sotilaallisten voimakeinojen osalta lakia selkiytettiin siten, että siinä on sama periaate kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa: poliisin apuna toimittaessa sotilaallisia voimakeinoja saavat käyttää vain puolustusvoimien virkamiehet. Maakuntajoukkojen käyttöperiaatteita rajattiin vastaavasti. Reserviläisjärjestöjen toiveista[PTK 155/2006 vp Kauko Juhantalon puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007.] huolimatta virka-aputehtävien johto pidettiin tiukasti puolustusvoimien palkatun henkilökunnan vastuulla.[PuVM 3/2006 Viitattu 26.3.2007]
Keskustelu eduskunnassa
Vasemmistoliiton ja vihreiden eduskuntaryhmät vastustivat lakiehdotusta eduskuntakäsittelyn kaikissa vaiheissa. Vasemmistoliiton mielestä maakuntajoukot uhkasivat muodostua uusiksi suojeluskunniksi, joita voitaisiin käyttää sisäisten levottomuuksien kukistamiseen. Myös pelko siitä, että joukkoihin hakeutuisi 'pyssyuskovaisia ja ramboja', esitettiin keskustelun aikana. Vastauksessaan hallituksen edustaja, puolustusministeri Seppo Kääriäinen muistutti, että virka-aputehtävien yhteydessä henkilökohtaista asetta järeämpiä voimakeinoja saa käyttää vain puolustusvoimien palkattu henkilökunta, ja sekin vain poliisin ohjauksessa.[PTK 155/2006 Jaakko Laakson (vas.) ja Erkki Pulliaisen (vihr.) puheenvuoro. Vastauksena näihin Seppo Kääriäisen (kesk.) puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007] Vihreät puolestaan painottivat sitä, että uusi joukkomuoto saattaa viedä rahoitusta siviilipuolen kriisinhallinnalta[PTK 155/2006 Esim. [[
Tarja Cronberg]]in puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007][Kääriäisen puheessa viitataan Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (781/1980) neljänteen pykälään ja 'sotilaallisten voimakeinojen käyttöön' virka-avussa, mikä on varattu kantahenkilökunnalle. Sotilaallisten voimakeinojen käsite on tässä yhteydessä määritelty mainitun lain (viitattu 15.10.2007) 4. pykälässä, jossa sotilaallisiksi voimakeinoiksi määritellään henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampi voimankäyttö. Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) neljäs pykälä määrittelee puolestaan sotilaallisiksi voimakeinoiksi myös henkilökohtaisen aseen käytön. Tässä artikkelissa Kääriäisen puheenvuoroa referoitaessa on käytetty lain 781/1980 mukaista määritelmää, jota Kääriäinen myös tarkoitti.]
Muut eduskuntapuolueet olivat esitykseen tyytyväisiä. Eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen puolustusvaliokunnan esittämässä muodossa 14. helmikuuta 2007 äänin 160 puolesta, 15 vastaan ja 24 poissa. [PTK 159/2006 kohta 1) Viitattu 26.3.2007] Tasavallan presidentti vahvisti lain 11. toukokuuta 2007.
Maakuntajoukkojen organisaatio
Maakuntajoukkotoiminta on aloitettu vuonna 2004 koeluontoisesti muutamissa sotilaslääneissä. Syksyllä 2006 alettiin kaikissa muissakin sotilaslääneissä koota ensimmäisiä maakuntajoukkoja. Seuraavista maakuntajoukkojen yksiköistä on tietoja julkisissa lähteissä:
Useimpien maakuntajoukkojen perustaminen on vaiheessa, jossa rekrytoidaan päällystöä. Miehistö on tarkoitus hankkia vuoden 2007 aikana. Joukkojen tulisi olla toimintavalmiina vuonna 2008.
Maakuntajoukkoja on tarkoitus käyttää ainakin muiden sodan ajan joukkojen perustamisen suojaamiseen, paikallispuolustukseen, tärkeiden kohteiden suojaamiseen sekä virka-aputehtäviin. Joukkojen varsinaisesta organisaatiosta on melko vähän julkista tietoa. Paras lähde tässä mielessä on Pohjois-Karjalan maakuntakomppaniasta julkistettu tiedonanto[Pohjois-Karjalan maakuntajoukon perustaminen . Pohjois-Karjalan sotilasläänin esikunta 5.12.2006. Viitattu 6.8.2007] sekä merivoimien maakuntajoukon tehtäväkuvaus Rannikon puolustajassa 3/2006[Munkki, A. Maakuntajoukot merivoimissa. Rannikon puolustaja 3/2006. Viitattu 6.8.2007]. Perusperiaatteena maakuntajoukkojen organisaatiossa on, että ne perustuvat tavanomaisiin puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokoonpanoihin. Niitä varten ei siis ole mitään erityistä organisaatiotyyppiä.[Munkki, A. Maakuntajoukot merivoimissa. Rannikon puolustaja 3/2006. Viitattu 6.8.2007] Tavanomainen maakuntakomppania perustunee jalkaväkikomppanian rakenteeseen Pohjois-Karjalan maakuntakomppanian tapaan. Eri lähteiden mukaan yksikön nimikkeenä on ilmeisesti torjunta-, jalkaväki-, maakunta- tai vartiokomppania. Pohjois-Karjalan maakuntakomppaniaan kuuluu
Kevyt kertasinko 66 KES 88, on käytössä useimmilla sodan joukoilla
Yksikössä on tarkoitus olla kaksi upseeria joukkuetta ja kaksi
aliupseeria
ryhmää kohti. Kokonaisvahvuus olisi 13 upseeria, 42 aliupseeria ja 120 miestä: yhteensä 175 henkeä. Yksikön suorituskykyvaatimukset olisivat yhdistelmä jalkaväkikomppanian, vartiokomppanian ja sotilaspoliisikomppanian vaatimuksista. Näistä ainakaan vartio- ja sotilaspoliisikomppanian suorituskykyvaatimukset eivät ole julkista tietoa. Yksikön käytössä olevasta kalustosta ei ole myöskään erityisiä tietoja. Voidaan olettaa, että komppanioissa käytettävät kranaatinheittimet ovat kevyitä 81 mm:n kranaatinheittimiä, sillä Suomessa raskaita heittimiä käytetään komppanioittain pataljoonan tulitukiaseina.
[Kranaatinheitin . Puolustusvoimat. Kalustoesittely. Viitattu 2.10.2007] Mahdollinen panssarintorjunta-aseistus käsittänee erityyppisiä sinkoja ja miinoja kullekin yksikölle suunnitellun tehtävän mukaan.
[Joukkueen opas . Puolustusvoimat 1996. Sivulta 37 löytyy esimerkki jääkärikomppanian aseistuksesta.]]
Raskaat singot ovat järeimpiä Helsingin maakuntakomppanialle jaettavia jalkaväkiaseita
Helsingin maakuntakomppanian organisaatio, joka perustuu torjuntakomppania (A)-kokoonpanoon, muistuttaa Pohjois-Karjalassa käytettävää. Yksikköön kuuluu kolmen jalkaväkijoukkueen lisäksi kuitenkin myös panssarintorjuntajoukkue, jonka aseistuksena ovat raskaat singot ja raskaat kertasingot. Komppanian kokonaisvahvuus on yli 230 henkeä.
[Helsingin maakuntakomppanian organisaatio . Puolustusvoimat. 2.10.2007. Viitattu 4.10.2007][Helsingin maakuntakomppania. Helsingin sotilasläänin esikunta 2.10.2007. Viitattu 4.10.2007][Torjuntakomppania (A):n kalustokuvaus löytyy teoksesta Huomio! 2007 - Reserviläisen käsikirja. Suomen sotilas 2007. S. 19-27. ISBN 978-952-9872-473. .][Joukkueen opas . Puolustusvoimat 1996. Sivulta 37 löytyy komppania, johon kuuluu panssarintorjuntajoukkue. Varustuksena on raskaita sinkoja ja raskaita kertasinkoja.]]
Koulutus ja valmius
Maakuntajoukkojen vapaaehtoiselta henkilöstöltä edellytetään hyvää fyysistä kuntoa sekä nuhteetonta elämäntapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa samaa kuntotasoa kuin mitä ammattisotilailta vaaditaan. Kuntotasoa valvotaan vuosittaisin kenttäkelpoisuuskokein.
[Pohjois-Karjalan maakuntajoukon perustaminen . Pohjois-Karjalan sotilasläänin esikunta 5.12.2006. Viitattu 6.8.2007] Uudenmaan pilottimaakuntajoukoista julkaistujen tietojen
[Tapahtumakalenteri 2007 Itä-Uudenmaan maakuntakomppania. Viitattu 6.8.2007] perusteella sen henkilöstölle tarjotaan keskimäärin yhden viikonloppuharjoituksen verran koulutusta kuukaudessa. Sitä, kuinka moneen harjoitukseen joukkoon sitoutuneen tulee osallistua, ei ole ilmoitettu. Lisäksi maakuntakomppanian henkilöstön tulee asua maakuntakomppanian toiminta-alueella, millä pyritään varmistamaan, että henkilöstöllä on paikallistuntemusta.
[Maakuntajoukot. Uudenmaan sotilasläänin esikunta. 19.2.2007 Viitattu 4.10.2007][Helsingin maakuntakomppania. Helsingin sotilasläänin esikunta 2.10.2007. Viitattu 4.10.2007]
Maakuntajoukon koulutus jakaantuu sotilaalliseen ja virka-apukoulutukseen. Alkuvaiheessa vaikuttaisi siltä, että päällystön kohdalla johtamis- ja kouluttajakoulutusta on varsin paljon[Pohjois-Karjalan maakuntajoukon perustaminen . Pohjois-Karjalan sotilasläänin esikunta 5.12.2006. Viitattu 6.8.2007]. Rannikon puolustaja -artikkelin mukaan maakuntajoukon pitäisi perustamisvaiheen jälkeen kyetä hoitamaan oma rauhan ajan koulutuksensa[Munkki, A. Maakuntajoukot merivoimissa. Rannikon puolustaja 3/2006. Viitattu 6.8.2007]. Sotilaallisen koulutuksen osuuden tulisi olla noin neljä viidennestä, kun taas virka-aputehtäviin valmistauduttaisiin n. 20 % ajasta.
Maakuntajoukoille suunnitellut tehtävät vaihtelevat huomattavasti. Se, mikä niille on yhteistä, on keskimääräistä suurempi vaativuus.[Munkki, A. Maakuntajoukot merivoimissa. Rannikon puolustaja 3/2006. Viitattu 6.8.2007]. Maakuntajoukkojen valmiustasosta ei ole julkista tietoa. Hallituksen esityksen 172/2006 mukaan maakuntajoukkojen ei ole tarkoitus olla ympärivuorokautisessa nopeassa lähtövalmiudessa, mutta toisaalta niillä pitäisi pystyä korvaamaan varusmiehistä koottuja virka-apuosastoja[Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 172/2006). Yksityiskohtaiset perustelut. Laki puolustusvoimista, 4 §. Viitattu 6.8.2007].
Maakuntajoukot ovat saaneet tehtävistään kritiikkiä eräiltä ammattisotilailta. Toisin kuin rauhanliikkeen ja vasemmiston suunnalta tullut kritiikki, tämä arvostelu kohdistuu joukkojen tehtävien liian pieneen kokoon ja rauhanomaisuuteen. Seppo Ruohosen, eläkkeellä olevan upseerin, mielestä maakuntajoukot ovat osa alueellisen puolustuksenstasta doktriinin alasajoa. Hänen näkemyksensä mukaan tavoitteena on korvata aiemmat, huomattavasti vahvemmat paikallispuolustusyksiköt vain yhdellä virka-apuun keskittyvällä komppanialla maakuntaa kohti. Tässä olisi otettu mallia Bosnia ja Afganistanista, missä suomalaiset ovat tehneet siviilien ja sotilaiden yhteistyötä vastaavankokoisilla yksiköillä. Puolustusvoimat ei ole vastannut kritiikkiin.[Ruohonen, S. Pohjoismainen yhteistyö ja ulkomaantehtävät eivät tuo ratkaisua Suomen puolustuksen ongelmiin. Sotilasaikakauslehti 6–7/2007.]
Lähteet
Aiheesta muualla
)
)
)
