Suomenhevonen

Ominaisuudet

Suomenhevoset ovat säkäkorkeudeltaan tavallisimmin 150–160 cm korkeita, mutta korkeus voi olla jopa 180 cm. Pienhevoset ovat 130–148 cm korkeita. http://www.hevosmaailma.net/finn.shtml

Suomenhevosen yleisin väri on rautias, muita värejä ovat ruunikko, musta, kimo, voikko, päistärikkö sekä hopeavärikirjavuuttat hopeanruunikko ja hopeanmusta. Rautiasta väriä ilman laajoja valkoisia merkkejä on jalostuksessa suosittu voimakkaasti. Sabino esiintyy kuitenkin rodussa melko yleisesti.http://havia.net/suomenhevonen/shvarit.php

(Suomenhevosella melko harvinaista kimoutta esiintyy myös alun perin Isokyröstä lähteneessä hevoskannassa; on mahdollista, että kimous on peräisin 1600-luvulla Oravaisten Kimon ja Isonkyrön Orisbergin rautaruukeissa seppinä työskennelleiden Belgiasta tulleiden vallonien mukanaan tuomista hevosista.) Rodun edustajat ovat pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä hevosia ja niitä kehutaan yhteistyöhaluisiksi, rauhallisiksi ja nöyriksi.

Historia ja polveutuminen

Suomenhevonen polveutuu paikallisista hevosista, joita on risteytetty sekä venäläisten että eurooppalaisten rotujen, muiden muassa orlovravurin, kanssa. Rodun kantakirja avattiin vuonna 1907, mistä lähtien suomenhevosia on jalostettu virallisesti. Ensimmäinen suomenhevonen kantakirjattiin Iissä, Pohjois-Pohjanmaalla. Kantakirjan avaamisesta lähtien jalostus on kuitenkin ollut puhdassiitosta eli muita rotuja ei ole enää lainkaan saanut risteyttää suomenhevoseen. http://havia.net/suomenhevonen/historia.php

Suomenhevosia oli 1900-luvun alussa noin 300 000 ja enimmillään, 1950-luvulla, niiden määrä oli noin 400 000. Käytännössä kaikki Suomen työhevoset olivat suomenhevosia, ja armeijallakin oli niitä käytössään ratsu- ja vetohevosina useita kymmeniä tuhansia. Tämän jälkeen kanta kuitenkin laski työhevosten käytön vähentyessä romahdusmaisesti, kunnes 1980-luvulla suomenhevosia oli jäljellä enää alle 15 000. Raviurheilu ja ratsukäytön yleistyminen käänsivät kuitenkin tämän uhkaavan kehityksen siten, että 1990-luvun loppupuolelta alkaen suomenhevosia on ollut yli 19 000. http://www.hippos.fi/sh100v/fi/julkaisut/SHjulkaisu_nettiin.pdf

tuntihevosena

]]

Nykyinen suomenhevonen

Rodun historia työhevosena näkyy muun muassa siten, että suomenhevonen valitaan yhä siitokseen ennemminkin suorituskyvyn kuin rakenteen perusteella. Nykyisin suomenhevosta jalostetaan neljänä eri tyyppinä eli jalostussuuntana:

juoksija (J-suunta)
työhevonen (T-suunta)
ratsu (R-suunta)
pienhevonen (P-suunta)

Suurin osa, noin 75 %, suomenhevosista on nykyään juoksijoita eli ravureita. Toiseksi yleisimpiä ovat ratsut. Työhevoset ovat jo pieni vähemmistö, joskin suomenhevosta yhä käytetään jonkin verran pelto- ja metsätöihin. http://www.suomenhevonen.info/sh100v/fi/sh_tanaan/E_kayttomuodot/index.php

Sama yksilö saattaa elämänsä aikana hyvin sekä kilpailla ravurina että toimia ratsuna tai työhevosena tai molempina, ja sama yksilö voidaan myös kantakirjata useille jalostussuunnille. Lukuisat menestyksekkäätkin suomenhevosratsut ovat entisiä ravureita – esimerkkinä vaikkapa kaksinkertainen ravikuningas Pette, jolla kilpaillaan kouluratsastuksessa ja joka on sekä juoksija- että ratsukantakirjassahttp://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=3764http://www.shkl.net/artikkelit.php?art=62.

Pienhevossuunnan suomenhevoset erottuvat muista suomenhevosista lähinnä säkäkorkeudeltaan (alle 148 cm), joskin niitä pyritään osin myös jalostamaan ponimaisempaan suuntaan. Niiden tulisi olla sopusuhtaisen pieniä kaikilta osiltaan. Pienhevoset voivat toimia niin ratsuina kuin ravureinakin. http://havia.net/suomenhevonen/pienhevonen.php

Suomenhevosia ei juuri ole viety kotimaansa ulkopuolelle. Niitä on ulkomailla pieniä lukumääriä tiettävästi lähinnä Ruotsissa ja Saksassa.

Suomenhevonen raviurheilussa

Suomenhevonen ei pysty kilpailemaan nopeudessa lämminveriravureiden kanssa vaan kilpailee kylmäverilähdöissä, joissa saattaa juosta myös muita pohjoismaisia kylmäverirotuja, lähinnä pohjoisruotsinhevosia ja norjalaisia dölehevosia. Suomenhevonen on kuitenkin hyvin sitkeä eikä väsy helposti. Joskus maailman nopeimmaksi kylmäveriroduksi kutsuttu suomenhevonen on toisinaan pitänyt hallussaan kylmäveristen maailmanennätysaikaa (Ponserihttp://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=3238

1.20,4a, Vieskerhttp://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=3376

1.20,2a, 1.19,9aly), joka kuitenkin nykyään kuuluu ruotsalaishevoselle. Kaikkien aikojen nopein suomenhevosravuri on ori Siporihttp://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=8531http://www.sipori.fi/

ajalla 1.19,4a. Suomenhevosravurien omia arvokilpailuja ovat muun muassa jokavuotiset Kuninkuusravit.

Suomenhevonen ratsuna

Ratsastuksen eri lajeissa suomenhevoset kilpailevat sekä avoimissa kilpailuissa että omissa luokissaan. Vaikka suomenhevonen ei esimerkiksi koulu- tai esteratsastuksessa pärjää kaikkein korkeimmilla tasoilla, sillä on kuitenkin menestytty joissakin lajeissa myös kansainvälisesti. Heidi Sinda suomenhevosella Jehun Viimahttp://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=14656

sai kahden muun suomalaisvaljakon kanssa yksikkövaljakoiden joukkuehopeaa valjakkoajon MM-kilpailuissa vuonna 2002 http://www.ratsastus.net/arkisto/jutut/5_2002/mm_valjakko.asp.

Mainita kannattaa myös Ritva Lampisen ja Uusi-Helinänhttp://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=108737

hyväksytty tulos ja 28. sija matkaratsastuksen MM-kilpailussa Tukholmassa vuonna 1990.http://www.matkaratsastus.com/matkaratsastus/kisamuistoja_mm98.html

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

Tietoa rodusta

Suomenhevonen sodassa

Suomenhevosseurat

Valokuvia ja sukutietoja

Kirjallisuutta

Muuta

Eri esittäjiä: Suomenhevonen – kunnon hevonen (2007) (CD-levy, mikä sisältää suomenhevosesta ja muista hevosista kertovia lauluja)