Koko ja ulkonäkö
Suruvaippa on suhteellisen iso perhonen, jonka siipien kärkiväli on noin 5–7 cm. Yläpuolelta perhonen on tumman sametinruskea tai musta ja siipien ulkoreunoja kiertää nuorilla yksilöillä kermankeltainen ja vanhemmilla yksilöillä valkoinen nauha. Takasiipien yläpinnalla on myös sininen pisterivi. Alapuolelta perhonen on tasaisen tumma, lähes musta.
Levinneisyys ja lentoaika
Suruvaippa esiintyy Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa se on jokseenkin yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Siitä pohjoiseen laji harvinaistuu.

Keväällä lentävän talvehtineen yksilön siivenreunat ovat vaaleat
Suruvaippa talvehtii aikuisena. Talvehtineet perhoset aloittavat lentonsa keväällä maaliskuussa ja huonokuntoisia yksilöitä tavataan vielä jopa kesäkuussa. Talvehtineiden perhosten jälkeläisistä koostuva toinen sukupolvi lentää puolestaan heinäkuun lopulta jopa lokakuulle, kunnes ne hakeutuvat talvehtimaan suojaisiin paikkoihin.
Elinympäristö ja elintavat
Suruvaippa elää kulttuuriympäristöissä, pihapiireissä, puutarhoissa sekä luonnonympäristöissä kuten metsien reunoilla. Keväällä ensimmäisen sukupolven naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat syksyllä toisen sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii, usein vajoissa, autotalleissa tai muissa ulkorakennuksissa.
Ravintokasvi
Suruvaipan toukat ovat oligofageja ja syövät esimerkiksi haapajaa (Populus tremula) ja paju (Salix). Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa.