Susan B. Anthony

Susan Brownell Anthony (s. 15. helmikuuta 1820 Adams, Massachusetts – k. 13. maaliskuuta 1906 Rochester, New York) oli yhdysvaltalainen suffragettia ja kansalaisoikeustaistelija, joka ajoi erityisesti naisten oikeuksia. Hän kiersi yli 45 vuoden ajan pitkin Yhdysvaltoja ja Eurooppa pitämässä puheita naisten oikeuksien puolesta.

Nuoruus

Susan Anthony syntyi vapaamieliseen kveekariperheeseen. Hän oli toinen Daniel ja Lucy Anthonyn kahdeksasta lapsesta. Perheessä oli Susanin lisäksi neljä muuta tyttöä ja kaksi poikaa. Vaikka Anthonyn vanhemmat oli suhteellisen vapaamielisiä, he olivat lasten kasvatuksen suhteen tiukkoja. Perheen lapset eivät saaneet leikkiä leluilla tai pelata pelejä. Sen sijaan heidän tuli tavoitella jo varhaisesta iästä lähtien kveekariuskon 'sisäistä valoa', eräänlaista valaistumista. Anthony osasi lukea ja kirjoittaa kolmen vuoden ikäisenä. }}

Vuonna 1826 perhe muutti New Yorkin osavaltion Battenvilleen, jossa silloin kuusivuotias Anthony aloitti koulunkäynnin. Opiskelunsa lisäksi hän työskenteli isänsä kanssa tämän puuvillaatehtaalla. Kotona Anthonyn isä ja äiti olivat kohdelleet tyttäriään ja poikiaan samanveroisesti, ja he omalta osaltaan vahvistivat Anthonyn uskoa sukupuolten tasa-arvoon. Anthonyn isä esimerkiksi uskoi, että molempien sukupuolten oli tärkeää saada mahdollisimman hyvä koulutus. Koulussa Anthony joutui hankaluuksiin, sillä piirikunnan koulun opettaja kieltäytyi opettamasta hänelle jakokulma, koska tämä ei opettajan mielestä sopinut tytöille. Tyttärensä opetuksen puutteellisuudesta kuullessaan Anthonyn isä Daniel ilmoitti tämän yksityiskouluun, jossa hän itsekin opetti. Koulun johtajana työskenteli opettaja nimeltä Mary Perkins, joka kannusti Anthonyn uskoa naisten ja miesten tasaveroisuuteen. }}

Vuonna 1837 Anthony lähetettiin vain naispuolisia oppilaita varten tarkoitettuun sisäoppilaitokseennn Pennsylvania osavaltioon. Samana vuonna hän joutui perheen talousongelmien takia keskeyttämään opintonsa. Vuoden 1837 laman takia Anthonyt olivat menettäneet miltei koko omaisuutensa, ja velkoja oli paljon. Kaksi vuotta myöhemmin Anthony joutui ottamaan vastaan toimen opettajana ja osallistumaan osaltaan perheensä velkojen maksuun.

Ensin Anthony työskenteli Eunice Kenyonin ystävien seminaarissa, mutta siirtyi 1846 Canajoharien akatemiaan. Canajohariessa hän nousi naisten osaston rehtoriksi. Opettajan ammatissa toimiminen paljasti Anthonylle miesten ja naisten välisen palkkatason eron. Miespuolinen opettaja ansaitsi noin viisi kertaa naispuolista enemmän. Se innoitti Anthonya taistelemaan sukupuolten palkkaerojen tasaamiseksi, ja hän alkoi vaatia parannuksia akatemian palkkoihin. Esittämiensä vastalauseiden johdosta Anthony erotettiin akatemiasta vuonna 1849, ja hän päätti tämän jälkeen opettajan uran. }}

Aktivismi

1850-luvulla Anthony liittyi useisiin orjuudennn vastaisiin ja raittiuteen kannustaviin järjestöihin. Lopetettuaan työnsä opettajana vuonna 1849 Anthony oli mennyt sihteeriksi järjestöön nimeltä Raittiuden tyttäret (). Hän alkoi puhua alkoholi liikakäyttöä vastaan ja vei järjestöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kaksi vuotta myöhemmin Anthony tapasi toisen aktivistin ja naisten oikeuksien puoltajan Elizabeth Cady Stantonin. Yhdessä he toimivat raittiusliikkeen parissa, mutta Stanton kaipasi laajempaa ja radikaalimpaa toimintaan naisten oikeuksien hyväksi. Anthony ei ollut samaa mieltä, mutta tästä huolimatta he matkustivat yhdessä ympäri Yhdysvaltoja pitämässä puheita sukupuolten tasavertaisuuden puolesta. Koska Stanton oli naimisissa ja lisäksi seitsemän lapsen äiti, hän ei voinut matkustella yhtä paljon kuin perheetön Anthony. Usein Anthony matkusti yksin, ja Stanton kirjoitti kotoa käsin esimerkiksi naisten asemaa käsitteleviä puheita ja artikkeleita. }}

Vuonna 1848 pidettiin Elizabeth Stantonin johdolla New Yorkin Seneca Fallsissa naisten oikeuksia kannattava kokous. Se oli ensimmäinen laatuaan, ja usein Seneca Fallsin kokousta kutsutaankin feminismin syntypaikaksi. Vuonna 1852 Anthony itse osallistui toiseen kokoukseen, joka tällä kertaa pidettiin New Yorkin Syracusessa. Syracusen konferenssin aikaan Anthony nousi kansan tietoisuuteen naisten liikkeen voimakkaana puoltajana ja edustajana. }}

Neljä vuotta Syracusen kokouksen jälkeen Anthony liittyi erääseen orjuutta vastustavaan järjestöön. Hän näki afrikkalaisamerikkalaisten orjuuden ja naisten aseman välillä yhtäläisyyksiä, ja hän yritti saada nämä kaksi järjestöä yhteistyöhön. Puhuessaan yhdeksännessä naisten valtakunnallisessa kokouksessa Anthony kyseenalaisti valkoisen miehen ylivertaisen aseman yhteiskunnassa vetoamalla Yhdysvaltain perustuslakiin. Tuloksena oli Tasavertaisten oikeuksien yhdistys (), joka ajoi sekä mustien että naisten asemaa. Vuonna 1869 yhdistys antoi tukensa perustuslain 15. lisäykselle, joka takasi äänioikeuden ihonväristä riippumatta. Lisäys olisi kuitenkin tuonut äänioikeuden esimerkiksi vain mustille miehille, mutta ei yhdellekään naiselle. Anthony ei enää halunnut tukea yhdistystä, joka ei ajanut naisten oikeuksia, ja omistautui tästä eteenpäin kokonaan naisten liikkeelle. Yhdysvaltain perustuslain 15. lisäys astui voimaan alkuvuodesta 1870. }}

Vuodesta 1868 lähtien Anthony ja Elizabeth Stanton olivat yhdessä julkaisseet viikkolehteä nimeltä The Revolution ('Vallankumous'). Lehti ilmestyi New Yorkissa, ja sitä tuki varakas liikemies George Francis Train. Revolutionin motto oli 'Todellinen tasavalta – miehet oikeuksineen, ei yhtään enempää; naiset oikeuksineen, ei yhtään vähempää'. Lehti oli Anthonyn keino ajaa naisten asiaa. Lehden päätarkoitus oli tukea naisten ja mustien äänioikeutta, mutta se käsitteli muun muassa myös palkkatulojen tasaamista, vapaampia avioero-oikeuksia ja kirkon asemaa naisten oikeuksien suhteen. Silloin tällöin Anthony kirjoitti vastustamastaan abortistakin, josta hän syytti miehiä, lakeja ja kaksinaismoralismia. Hänen mielestään nainen teki abortin, koska tällä ei ollut muuta mahdollisuutta ja että aborttiin turvautuneelle naiselle oli tehty vääryyttä. }} }}

Toiminta äänioikeuden puolesta

Vuonna 1869 Anthony ja Stanton perustivat yhdessä kansallisen naisten äänioikeuden yhdistyksen National Woman's Suffrage Associationin eli NWSA:n. Sen pääasiallinen tarkoitus oli nimensä mukaisesti ajaa naisten äänioikeutta. Anthony ryhtyi yhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Siinä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1892iset, jolloin hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksen toiminnan alkuvuosina Anthony yritti houkutella Kansallisen työväenliikkeen naisia liittymään NWSA:han, mutta ilman mainittavaa menestystä. Naisten äänioikeuden puutteen mielsivät ongelmaksi lähinnä keskiluokka naiset, ja lisäksi Anthony oli onnistunut vieraannuttamaan itsensä Kansallisen työväenliikkeen naisista kannustamalla heitä töihin kirjapainoalalle. Houkuttelu koettiin ongelmaksi, koska alan miestyöntekijät olivat tuolloin lakossa. Kannustamalla naisia ottamaan miesten paikan Anthony aiheutti erimielisyyksiä liikkeen sisällä, ja lopulta hänet erotettiin työnväenliikkeestä. }}

Useita vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen vuonna 1890 NWSA yhdistyi amerikkalaisen naisen äänioikeus-yhdistyksen American Woman Suffrage Association eli NWSA:n kanssa. Yhdessä nämä kaksi yhdistystä muodostuivat kansalliseksi amerikkalaisen naisen äänioikeuden yhdistykseksi National American Woman Suffrage Associationiksi eli NAWSA:ksi. Kahden erilaisen yhdistyksen yhdistäminen aiheutti erimielisyyksiä molemmissa liikkeissä. Vaikka ne molemmat ajoivat samaa asiaa, naisten parempaa asemaa, erosivat niiden jäsenet toisistaan: AWSA oli konservatiivisempi, NWSA liberaalimpi. Lisäksi AWSA oli suuntautunut lähinnä ajamaan naisten äänioikeutta, kun taas NWSA ajoi muitakin naisten oikeuksia. Yhdistykset erosivat toisistaan siinäkin, että AWSA:n jäseniin kuului sekä miehiä että naisia. Myös NWSA:an saivat miehet liittyä, mutta sen jäsenet olivat kuitenkin enimmäkseen naisia. }} }}

Anthonylla oli suuri rooli NAWSA:n syntymisen kannalta. Hän kannatti AWSA:n tavoin maltillisia keinoja, sillä hänen mielestään niillä saavutettiin enemmän kuin radikaaleilla keinoilla. Taatakseen AWSA:n ja NWSA:n yhdistymisen hän loi erityisen komitean äänestämään yhdistymisestä, vaikka sen luominen ja kaikkien jäsenien äänestysoikeuden ohittaminen rikkoikin NWSA:n sääntöjä. Komitea oli täynnä yhdistymistä kannattavia jäseniä, jotka luonnollisesti äänestivät sen puolesta. Kaikkia yhdistämistä vastustaneita jäseniä pyydettiin eroamaan. Anthonyn pitkäaikainen ystävä ja kumppani Elizabeth Cady Stanton kritisoi avoimesti tätä. Hänen mukaansa Anthony ja AWSA:n johtaja Lucy Stone keskittyivät liikaa naisten äänioikeuteen ja unohtivat naisten muut oikeudet. Anthony vastasi kritiikkiin huomauttamalla, että NAWSA:n lukuisilla jäsenillä oli jokaisella omat mielipiteensä siitä, millaiset oikeudet naisten tuli saada. Äänioikeudesta kaikki jäsenet sen sijaan olivat samaa mieltä. Anthonyn mukaan yhdistys pysyi kasassa vain jos kiistelyä aiheuttavat mielipiteet jätettäisiin rauhaan. }}

Yhdistymisen jälkeen NAWSA otti maltillisen kannan. Stantonkin rauhoittui ja valittiin Anthonyn tuella yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Radikaaleja toimenpiteitä kannattavia löytyi vielä liikkeen sisältä, ja he ottivat asiakseen vähätellä uutta puhejohtajaansa. Toimittuaan virassa kaksi vuotta Stanton jäi eläkkeelle vuonna 1892, ja Anthony valittiin hänen paikalleen NAWSA:n johtoon. Kahdeksan vuoden ajan hän hoiti puheenjohtajan tehtäviä ja erosi vuonna 1900, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Yhdysvallat vs. Susan Anthony

Yhdysvaltain vuoden 1872 presidentinvaalien aikaan naisilla ei maassa vielä ollut äänioikeutta, mutta tästä huolimatta 1. lokakuuta, neljä päivää ennen vaaleja, Anthony ja 49 muuta naista marssivat kotikaupunkinsa Rochesterin äänestyspaikalle ja vaativat, että heidät rekisteröitäisiin äänestäjiksi. He vetosivat Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäykseen, joka oli vasta äskettäin astunut voimaan. Lisäyksessä julistettiin, että kaikki Yhdysvalloissa syntyneet olivat maan kansalaisia ja että kansalaisille kuului tiettyjä oikeuksia. Anthonyn mukaan noihin oikeuksiin sisältyi äänioikeus ja naisilla Yhdysvaltain kansalaisina oli siis oikeus antaa äänensä vaaleissa. }}

Aluksi äänestystilaisuuden valvojat kieltäytyivät, mutta Anthony ei antanut periksi. Hän siteerasi miehille Yhdysvaltain perustuslakia ja yritti taivutella heitä suostumaan naisten pyyntöön. Lopulta hän uhkasi haastaa miehet oikeuteen, jos nämä eivät suostuisi rekisteröimään naisia äänestäjiksi. Valvojien ei auttanut muuta kuin suostua vaatimukseen, ja yhteensä viisitoista naista rekisteröitiin äänestäjiksi. Vaalipäivänä 5. lokakuuta vuonna 1872 Anthony saapui äänestämään seitsemän, kahdeksan muun naisen kanssa. He kaikki äänestivät onnistuneesti. Anthony antoi äänensä republikaaniehdokasilleille Ulysses S. Grant, sillä tämän puolue oli luvannut kuuntelevansa naisten vaatimuksia.

Rochesterin naisten äänestäminen nousi suureksi puheenaiheeksi. Muutamaa päivää myöhemmin rochesterilainen liikemies Sylvester Lewis nosti kanteen heitä vastaan. Pidätysmääräys Anthonysta annettiin 14. marraskuuta. Syytteenä oli laiton äänestäminen. Rochesterin apulaismarshall saapui Anthonyn kotiin 18. marraskuuta ja pyysi tätä kohteliaasti lähtemään poliisilaitokselle. Kertomansa mukaan Anthony vaati tulla 'pidätetyksi kuten mies' ja ojensi ranteensa, jotta apulaismarshall saisi kahlittua hänet.

Jutun esitutkimukset alkoivat 29. marraskuuta. Syytettyinä olivat Anthonyn lisäksi äänestäjiksi rekisteröityneet 14 muuta naista ja heidän äänensä vastaanottaneet valvojat. Molempia osapuolia kuulusteltiin, minkä jälkeen seurasi lähes kuukauden mittainen tauko. Joulukuussa esitutkimusten johtaja totesi, että Anthony kumppaneineen oli luultavimmin rikkonut lakia, jolloin juttu eteni oikeuteen. Oikeudenkäynti määrättiin alkavaksi tammikuussa, ja syytetyt vapautettiin takuita vastaan. Anthony oli ainoa, joka kieltäytyi maksamasta, sillä hän näki pidätyksensä tienä korkeimpaan oikeuteen. Hän pysyi vangittuna aina tammikuuhun saakka, mutta lopulta hänen asianajajansa Henry R. Selden päätti itse maksaa takuut vastoin Anthonyn omaa tahtoa. 29. tammikuuta valamiehistö totesi Anthonyn syylliseksi laittomaan äänestykseen, ja toinen oikeudenkäynti määrättiin toukokuulle.

Seuraavien kuukausien aikana Anthony kiersi ympäri Rochesteria ja sen naapurialueita pitäen puheita naisten äänioikeudesta. Hän viittasi puheissaan myös omaan oikeuskäsittelyynsä. Hänen syyttäjäänsä tämä huolestutti, sillä puheillaan Anthony saattoi jo etukäteen vaikuttaa mahdollisten valamiesten mielipiteisiin. Oikeudenkäyntiä siirrettiin jälleen. Tällä kertaa se määrättiin käytäväksi kesäkuussa ja siirrettiin Monroen piirikunnasta Ontarion piirikuntaan. Oikeudenkäynnin tulos oli lopulta se, että Anthony määrättiin maksamaan 100 dollarin sakot. Anthony ei koskaan maksanut sakkoa. Sitä uskallettu häneltä vaatiakaan, sillä se olisi antanut Anthonylle tilaisuuden uuteen oikeudenkäyntiin.

Viimeiset vuodet

Vuodesta 1900 eteenpäin Anthony ei korkean ikänsä vuoksi voinut enää aktiivisesti osallistua naisjärjestöjen toimintaan. Satunnaisesti hän kuitenkin otti osaa joihinkin konferensseihin ja piti yhä puheita. Vuosina 1881–1885n Anthony oli kirjoittanut yhdessä Stantonin, Matilda Joslyn Gage ja Ida Husted Harperin kanssa lopulta kuusiosaisen sarjan nimeltä History of Woman Suffrage ('Naisten äänioikeuden historia'). Teoksia julkaistiin vuodesta 1881 vuoteen 1922. Anthony oli mukana niiden kustannuksessa aina kuolemaansa saakka ja osallistui sarjan neljän ensimmäisen kirjan kirjoitukseen. Loput kaksi kirjoitti Ida Harper Anthonyn kuoleman jälkeen. }} }}

Myöhempinä vuosinaan Anthony vielä matkusteli ja vieraili muun muassa Englannissa vuonna 1902issa. Hän asui vierailunsa ajan Manchester englantilaisen suffragetin Christabel Pankhurstin luona. Anthonyn sanotaan innoittaneen Pankhurtia taistelemaan yhä tarmokkaammin naisten oikeuksien puolesta. Vuoden 1906n helmikuussa Anthony esitelmöi Baltimore naiskonferenssissa. Lisäksi hänen oli määrä osallistua samalla matkalla syntymäpäivänsä kunniaksi pidettäviin juhliin New York Cityssä. Matkallaan New Yorkiin Anthony kuitenkin sairastui ja joutui palaamaan takaisin kotiinsa Rochesteriin. Kotonaan hän sairastui keuhkokuumeeseen. Anthony tervehtyi, mutta keuhkokuume uusiutui kohtalokkain seurauksin. Hän sinnitteli kolme päivää ja kuoli lopulta 13. maaliskuutalle vuonna 1906. Kuollessaan Anthony oli 86-vuotias. Hänet haudattiin Mount Hopen hautausmaa Rochesteriin. }}

Viitteet

Aiheesta muualla

• Susan B. Anthony