Suurvallalla on aina jokin strateginen etu, joita voivat olla esimerkiksi koko tai väestön määrä. Yleensä se on teknologisesti edellä muita ja sillä on aikakaudelleen tärkeitä taloudellisia voimavaroja. Näillä se pystyy rakentamaan sotilaallisen mahdin, joka tukee sen poliittista valta-asemaa ja mahdollistaa uusien alueiden valloittamisen. On ollut olemassa myös taloudellisia suurvaltoja, jotka syystä tai toisesta eivät ole tavoitelleet sotilaallista valtaa, esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeinen Japani ja Länsi-Saksa. Nykyään on strateginen etu omistaa ydinase (ydinasevalta).
Ajan kuluessa valtakunnat usein sortuivat poliittisen kilpailun seurauksena kilpavarusteluun tai niiden viholliset liittoutuivat niitä vastaan. Yleensä ne sortuivat voimavarojensa loppuun kuluttamiseen. Tällaisesta esimerkkinä mm. Neuvostoliiton sortuminen kilpavarusteluun. Kylmän sodan aikana, jolloin maailma oli käytännössä jakautunut Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton etupiireihin, käytettiin näistä kahdesta myös termiä supervalta. Muuten kuitenkin puhutaan mieluummin suurvalloista.
Vuosituhansien aikana suurvaltoja on ollut lukemattomia. Ensimmäinen merkittävä eurooppalainen suurvalta, joka kesti yhtä sukupolvea pitempään oli Rooman valtakunta. Tällä hetkellä merkittävin suurvalta on Yhdysvallat. On kuitenkin liikkunut epäilyjä siitä, että sen valta olisi vähenemässä (mm. Paul Kennedy kirjassaan).