Sveitsi

Historia

Pääartikkeli: Sveitsin historia

Vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Morgartenin taistelussa 1315 ja Sempachissa 1375 liittolaiset löivät Habsburgien joukot.

Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan turvata alueen asema epävakaana aikana Saksann kuningas Rudolf I Habsburgilaiseninin kuoltua. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen legenda levisi vasta Friedrich Schiller näytelmän 'Wilhelm Tell' (1804) myötä.

1300-luvulla liitto alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich seurasi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta. Kyse ei ollut yhtenäisestä liitosta, vaan joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä.

Zugin kaupunki vuonna 1548

Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449–1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilaissodan (1499) myötä valaliittolaiset ('Yläsaksan liitto') saavuttivat Baselin rauhassa de facto itsenäisen aseman keisarikunnasta.

Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwingliinn ja Jean Calvin johtamaan reformaatioon toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Freiburg pysyivät katolisina.

Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin. Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetian tasavalta 1798. Wienin kongressi (1815in) palautti Napoleon häviön jälkeen maan itsenäisyyden. Tällöin Valaisin, Neuchâtelin ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin antaen sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös Euroopan suurvallat tunnustivat maan puolueettomuuden.

Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsi välttyi mullistuksilta 'Euroopan hulluna vuonna' 1848en, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka otti käyttöön kansanäänestykset tärkeimmistä laeista ja siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle, jättäen muut asiat kantoni omaan päätäntävaltaan. 1874 perustuslaki uudistettiin täysin, minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.

Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan eikä se osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Vuonna 2002 maa päätti liittyä YK:hon kansanäänestyksen jälkeen.

Politiikka

Bundeshausiss Bern

ä, jossa parlamentti kokoontuu''

Sveitsi on kuuluisa poliittisesta ja sotilaallisesta puolueettomuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Se on useiden kansainvälisten järjestöjen kotimaa.

Sveitsin viralliset kielet ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani. Sveitsin latinankielinen virallinen nimi on Confœderatio Helvetica, josta johdettua lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksena Internetissä.

Sveitsin hallintojärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti on pääasiallinen poliittisen vallan hallitsija. Molemmilla kamareilla, liittokokouksella ja kansalliskokouksella, on oikeus lainsäädäntöön. Liittokokouksen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain ja aloitteiden kautta tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian.

Sveitsin naiset saivat äänioikeuden liittovaltion vaaleissa vuonna 1971, viimeisten valtioiden joukossa Euroopassa. Samalla Sveitsistä tuli kuitenkin maailmanlaajuisesti ensimmäinen valtio, jonka miehet ovat äänestäneet naisilleen äänioikeuden. Vielä vuoden 1959 kansanäänestyksessä aiheesta äänioikeus tyrmättiin 67 % äänestäneistä vastustaessa lainmuutosta. Kantonitasolla naisten äänioikeus ulottui koko Sveitsin kattavaksi vasta vuonna 1990in, jolloin Appenzell Innerrhoden naiset saivat äänioikeuden liittovaltion tuomioistuimen tulkittua paikallisen lainsäädännön perustuslain vastaiseksi.

Osat

Sveitsissä on 26 kantonia, jotka jakautuvat edelleen 2889 kuntaan. Kantonit olivat vuoteen 1848 asti itsenäisiä valtioita, joilla oli oma rahansa ja armeijansa. Kantoneilla on edelleen omat perustuslaki, lainsäädäntö, hallitus ja oikeusistuimet.

Sveitsin kantonit

Maantiede

Sveitsin kartta

Kevättä

Sveitsi satelliittikuvassa

Sveitsin pinta-ala on 41 000 km² ja asukasmäärä on 7,4 miljoonaa. Maan asukastiheys on 184 asukasta/km². Sveitsi voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan; Jura-vuoristoon, Keskimaahan sekä Alppeihin.

Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevan maan läpi. Korkein kohta on Dufourspitze, 4 634 m. Vuorien välissä on lukemattomia laaksoja ja muutamia jäätiköitä. Täältä saavat alkunsa Euroopan suuret joet: Rein, Rhône, Inn ja Ticino, jotka laskevat järvien, kuten Genevenjärven ja Zürichinjärven kautta.

Maan väkirikkaampi pohjoisosa on avoimempaa, mutta silti vuoristoista seutua. Pohjoisemmassa kulkevat Juravuoret. Maan Alppien eteläpuolisessa osassa vallitsee välimerenilmasto.

Sveitsi on tunnetusti hyvin kirjavaa, värikästä ja kukoistavaa aluetta, mutta silti Sveitsin maisemia hallitsee alppien jylhät maisemat ja niiden lumiset huiput.

Sveitsissä on kolme luonnonmaantieteellistä aluetta. Metsien ja niittyjen peittämät Jura-vuoret laskeutuvat luoteesta jyrkästi Keskimaalle, joka ulottuu noin 50 kilometriä leveänä vyöhykkeenä Genevenjärvestä Bodenjärveen. Keskimaa on noin 400–900 m korkeaa, mutta siitä kohoaa muutamia korkeita huippuja. Järvistä ovat suurimpia mm. Genevenjärvi, Bodenjärvi ja Neuchâtelinjärvi. Kolmas alue, Sveitsin Alpit käsittävät n. 60 % maan pinta-alasta. korkeimmat huiput ovat Rhônen laakson eteläpuolella Wallisin Alpeilla . Pohjois-puolella ovat Bernin Alpit. Etelärajalla ovat Maggiore- ja Luganojärvet. Itäosan halki virtaa Tonavan sivujoki Inn.

Korkeuseroista johtuvat lämpötilojen ja sademäärien vaihtelut ovat suuria. Paikalliset laaksotuulet ovat voimakkaita. Alpeilta puhaltaa usein keväisin lämmin ja kuiva föhntuuli. Juravuorilla ja Keskimaassa kasvaa lehtimetsiä 600–800 m:n ja Alpeilla 1 400 m:n korkeudelle. Niiden yläpuolella on havumetsiä 1 500–2 400 m:n korkeudelle. Ylinnä on alppiniittyjä, ja lumiraja on n. 3 000 metrissä.

Talous

Sveitsi on yksi Euroopan vauraimmista maista. Se on edistänyt vapaampaa taloutta Euroopan unionin kanssa säilyttääkseen kansainvälisen kilpailukykynsä. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992, mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.

Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori on palvelusektori (vuonna 2003 noin 72 %). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaa, viinitt ja juusto. Lääketeollisuus on kuitenkin merkittävästi kasvattanut osuuttaan. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuutta, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myös rahanpesua ja varallisuuden piilottamista.

Bruttokansantuotteen kasvu laski 2001 1,6 % ja hallitus ennusti kasvun jäävän 1,3 % vuonna 2002.

Väestö

Sveitsin virallisten kielten maantieteellinen jakauma: saksa (keltainen), ranska (violetti), italia (vihreä), retoromaani (punainen)

Sveitsin sijainti Euroopan keskellä on vaikuttanut voimakkaasti maan väestöön ja kulttuuriin. Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa (64 %) pohjoisissa ja keskiosissa, ranska (19 %) lännessä, italia (8 %) etelässä ja retoromaani, jota puhuu pieni vähemmistö maan kaakkoisessa Graubündenin kantonissa. Puhuttu saksan murre tunnetaan sveitsinsaksana, mutta media käyttää myös yläsaksaa. Monet puhuvat useita kieliä, ja vierastyöläiset muodostavat jopa 20 % väestöstä.

Laajin uskonto on katolisuus (43 %), seuraavana erilaiset protestanttiset kirkot (35 %), maahanmuutto on tuonut Sveitsiin myös islaminuskoisen (4 %) ja ortodoksisen vähemmistön (2 %).

Suurimpia kaupunkeja

Zürich (1 123 556)
Geneve (463 552)
Basel (423 356)
Bern (350 562)
Lausanne (212 314)
Winterthur (92 963)
Sankt Gallen (74 538)
Luzern (58 000)
Lugano (52 512)
Schaffhausen (33 527)
Fribourg (33 008)
Chur (32 409)
Neuchâtel (31 571)

Armeija

Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Sveitsin armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalvelun jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lähes jokaisella alle 42-vuotiaalla miehellä on kotonaan rynnäkkökivääri ja myös jonkin verran ammuksia. Sveitsin armeijan mukaan reserviläisillä on kodeissaan 519 000 rynnäkkökivääriä ja sotilaspistoolia. Lisäksi entiset sotilaat omistavat yksityisesti vajaat 100 000 rynnäkkökivääriä. Armeija kouluttaa reserviläisiään parin vuoden välein noin kolme viikon pituisissa kertausharjoituksissa. Harjoitusten välilläkin reserviläisillä on velvollisuus käydä verestämässä taitojaan ampumaradalla.

Kulttuuri

Kansantassiesitys Lausannessa

Sveitsin kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin. Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat – kuten Voltaire, James Joyce ja Charlie Chaplin – ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisesti kansallissosialismin ja fasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa maahan, näistä kuuluisin Saksasta on epäilemättä Thomas Mann. Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija – kuten Le Corbusier, Paul Klee ja Jean-Luc Godard – on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Alberto Giacometti sekä Paul Klee. Sveitsin tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvat Heidi-sarjann 1800-luvulla laatineen Johanna Spyri ohella Friedrich Dürrenmatt sekä Max Frisch.

Laajaa kulttuurista merkitystä oli myös 1915 Zürichissä syntyneellä dadaismilla.

Sveitsiläinen kansankulttuuri sisältää muun muassa jodlausta, alppitorvenaa soittamista ja sveitsiläistä paini.

Ruokakulttuuri

Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot, kuten appenzeller, emmental ja gruyère ovat hyvin tunnettuja maailmalla. Emmental ja gruyère yhdessä valkoviinin kanssa tuottavat fonduen, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myös raclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään mm. kinkkusuikaleiden, suolakurkun, hillosipuleiden ja päärynöiden kera. Röstit – rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat – ovat sveitsinsaksalaisten kansallisruoka. Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Maailmankuulua sveitsiläistä suklaata tarjoillaan usein jälkiruoissa ja kakuissa. Mysli on lähtöisin Sveitsistä.

Sveitsissä tuotetaan myös runsaasti viiniä. Yleisin rypälelajike on riesling. Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös neuchâtelilaiset juuret omaavaa absinttia. Juoma oli alun perin kielletty kansanäänestyksessä vuonna 1908, ja kielto kirjattu vuodesta 1910 lähtien jopa liittovaltion perustuslakiin.