Sveitsiläiskaarti Ranskassa
Ranskan kuninkaat pitivät sveitsiläiskaartilaisia arvossa ja heitä nähtiinkin aina vallankumoukseen asti niin
Versaillesissa kuin
Tuileries-palatsissakin; vallankumouksen historiasta kirjoittaneen 1900-luvun alkupuolen historioitsijan Octave Aubryn mukaan viimeksi mainitun palatsin pihalla syntyi perinne, ettei sveitsiläiskaarti enää koskaan antaudu: säästääkseen urhoollisten miesten hengen kuningas
Ludvig XVI käski heidän lopettaa toivottoman vastarinnan ja antautua, kun
jakobiinit hyökkäsivät palatsiin
10. elokuuta 1792 valtavalla ylivoimalla ja kaarti oli jo päättänyt myydä henkensä niin kalliilla hinnalla kuin mahdollista.
Kuningas kirjoitti lyhyen ja yksinkertaisen käskyn, joka on säilynyt Ranskan valtionarkistossa. Kaartin komentaja, marsalkka d´Hervilly, varoitti käyttävänsä käskyä vain ääritilanteessa. Hän pääsi luotisateen läpi miestensä luo, mutta vastarinta jatkui kunnes ammukset loppuivat. Silloin marsalkka totesi tilanteen toivottomaksi ja luki käskyn.
Sveitsiläiskaarti totteli kuninkaallista käskyä ja antautui, mutta kaartin äärimmäisen tehokkaasta vastarinnasta riehaantuneet jakobiinit murhasivat antautuneet sveitsiläiset lähes viimeiseen mieheen.
Tämän jälkeen tehtiin Octave Aubryn mukaan yksimielinen päätös: sveitsiläiskaarti ei antaudu kenenkään käskystä vaan taistelee viimeiseen hengenvetoon. Päätös ei kuitenkaan pitänyt, vaan vuoden 1830 vallankumouksessa sveitsiläiskaartilaiset antautuivat tai piiloutuivat Tuileries'n valtaajia väkijoukkoon, ilmeisesti suuren vallankumouksen verilöylyn uusiutumisen pelossa. Tämän jälkeen sveitsiläiskaartia ei enää käytetty vallankumouksellisia vastaan.
Tuileriesissa kaatuneiden ja murhattujen sveitsiläiskaartilaisten muistomerkki Kuoleva leijona on Luzernissa kallionkoloon sijoitettuna. Sen loi kuvanveistäjä Bertel Thorvaldsenssa. Muistomerkin kaksoiskappale on Kööpenhamina taiteilijan nimikkomuseossa.
Sveitsiläiskaarti Vatikaanissa nykyään
Vatikaanivaltion 110-miehinen Sveitsiläiskaarti on maan ainoa sotilaallisluonteinen yksikkö jonka päätehtävä on Paavin turvallisuudesta huolehtiminen. Seremoniaroolin ohella Sveitsiläiskaarti on nykyaikainen, hyvin koulutettu ja riittävällä voimalla varustettu turvallisuusyksikkö. Italian armeija vastaa tarvittaessa Vatikaanivaltion sotilaallisesta puolustuksesta.
Pääsyvaatimukset kaartiin
- Katolilaisuus kirkkokuntana
- Miespuolinen Sveitsin kansalainen
- Suorittanut asepalveluksen Sveitsin armeijassa
- Pituus yli 174 cm
- Urheilullinen
- Moitteeton tausta
- Naimaton
- 19–30-vuotias, yli 30-vuotias voi päästä uudestaan Kaartiin jos on palvellut aikaisemmin
- Suorittanut keski- tai ammattikoulun
Kaartilainen saa automaattisesti Vatikaanin kansalaisuuden. Kaartilaiselle kyse on kunniatehtävästä ja yksikköön onkin hakijoita paljon enemmän kuin tarvitaan. Vasta aliupseerit voivat tietyin ehdoin avioitua. Kahden vuoden palveluksen jälkeen kaartilainen voi halutessaan päättää palveluksensa, minkä myötä hän menettää kansalaisoikeutensa. Kaarti käyttää italian ja saksan kieliä.
Triviaa
- Yleinen väärinkäsitys on, että sveitsiläiskaartin komeat asut olisi suunnitellut italialainen taiteilija Michelangelo. Itse asiassa asut suunnitteli kaartin komentaja Jules Repond (1910–1921) vuonna 1914. Asuja käytetään vain juhlapäivinä, arkisin sotilailla on tummanvihreä sotilaspuku.
- Vuonna 1506 perustettu Sveitsiläiskaarti on maailman vanhin edelleen toimiva sotilasosasto. Sen vuosipäivä on 6. toukokuuta.
- Paavi Johannes Paavali II:a vastaan tehdyn murhayrityksen jälkeen osa sveitsiläiskaartilaisista toimii vartiointitehtävissään siviilipukuisina, turisteja tai Pietarinkirkon henkilökuntaa esittäen.
- Kaartilainen Cédric Tornay surmasi 4. toukokuuta 1998 Kaartin komentajan eversti Alois Estermann'in, tämän vaimon ja itsensä.
Aiheesta muualla
Schweizergarden
Schweizergarde
Garde suisse pontificale
Sveitsergarden
Schweizergardet
)
