Kansainvälisen debyyttinsä Farstad teki EM-kisoissa vuonna 1947n ja voitti kaikkien yllätykseksi pronssimitalin, vaikka oli vain kaksi viikkoa aiemmin ollut Norjan mestaruuskisoissa yhdeksäs. Myöhemmin samana vuonna Oslo Bislettillä käydyissä MM-kisoissa hän saavutti hopeaa. Hän voitti kisoissa 500 ja 1 500 metrin erät ja sijoittui 5 000 metrillä toiseksi 2,2 sekuntia Suomen Lassi Parkkiselle jääneenä. Mestaruus karkasi häneltä viimeisellä matkalla. Seuraavana vuonna Sankt Moritzin talviolympialaisissa hän voitti kultamitalin 1 500 metrillä silloisella olympiaennätyksellä 2.17,6.
Vuonna 1949 Farstad voitti EM-kultaa Davosissa. 500 ja 1 000 metrin matkat hän voitti suurella erolla, ja vaikka Hjalmar Andersen luisteli 10 000 metrillä uuden maailamnennätyksen jäi hän silti Farstadista pisteen päähän. Farstad tekikin silloisen maailmanennätyksen 188,958 (41,8 - 8.15,4 - 2.13,9 - 17.39,7), joka olikin kautta aikain ensimmäinen ISU:n hyväksymä virallinen maailmanennätys. Se alitti 11 vuotta aikaisemmin samalla radalla Ivar Ballangrudin tekemän ennätyksen kahdella pisteellä.
Pikaluistelun lisäksi Farstad saavutti Norjan-mestaruusmitaleita myös painonnostossa ja soudussa. Vuonna 1947 hänelle myönnettiin Egebergs Ærespris -kunniapalkinto. Parhaimmillaan Farstad oli aateliskalenterin kolmannella sijalla vuosina 1949–1950.
Lähde