Symbolic on sävellyksiltään progressiivinen ja materiaali on soitettu erittäin teknisesti. Pieniä tyylillisiä vivahde-eroja lukuun ottamatta suurta eroa edeltäjä Individual Thought Patternsiin ei ole muussa kuin kappaleiden kestossa, joka on kasvanut jokaisen Death-albumin myötä: Humanilla ja Individual Thought Patternsilla kappaleiden keskimääräinen kesto oli noin neljä minuuttia Symbolicin keskiarvon ollessa yli viisi minuuttia.
Symbolicin itsetutkiskeleva ja ahdistuneisuutta huokuva lyriikka on lievässä kontrastissa verrattuna sävellyksiin, jotka ovat asteen suoraviivaisempia kuin Individual Thought Patternsin ajoittain itsetarkoituksellisen pohdiskelevat melodiakulut. Albumi on musiikillisesti jonkinlainen käännös kohti Deathin alkupään tuotantoa, jossa suoraviivainen soitanto tukee aggressiontäyteisiä sanoituksia.
Kymmenessä vuodessa Chuck Schuldiner on saavuttanut jollakin tavalla lakipisteen säveltäjänä kokeiltuaan molempia ääripäitä death metallle -musisoinnissa: räjähtävää, pidättymätöntä aggressiota sekä hitaasti kohoavaa ja loppuhuipennuksen myötä purkautuvaa ahdistusta. Genre suuntaviivoja luoneena laulajana Schuldiner myös artikuloi selvemmin kuin koskaan, vaikka albumilla kuuluukin viisikymmentä minuuttia Deathin (ja death metalin) tavaramerkiksi muodostunutta raakaa murinaa.
'Empty Words' julkaistiin singlenä. Deathille ominaiseen tyyliin tämän albumin kappaleista ei tehty videoita.
Chuck Schuldiner kyllästyi levy-yhtiö Sonyn toimintaan ja vaihtoi ennen Symbolicin julkaisua levy-yhtiötä. Uusi jakelija oli riippumaton hollantilainen levy-yhtiö Roadrunner Records. Jo vuonna 1980 perustettu Roadrunner tunnetaan musiikkimaailmassa sitkeänä pitkän linjan puurtajana, jonka ansiosta muun muassa Sepultura ja Type O Negative onnistuivat tekemään murron valtavirtamusiikkiin. Roadrunnerin muita merkittäviä artisteja ovat/olivat muun muassa Megadeth, Cradle of Filth, Machine Head, Opeth, Nickelback, Nightwish, Slipknot ja Trivium.