Syöpä

Syöpä (lat. cancer, kirjaimellisesti rapu) on sairaus, joka johtuu kehon muuntuneiden soluitajen hallitsemattomasta jakaantumisesta ja leviämisestä muihin kudoksiin. Joka neljäs suomalainen sairastuu elämänsä jossain vaiheessa syöpään ja noin puolet sairastuneista paranee. Useimmissa syövissä sairastumisriski kasvaa iän myötä, sillä solujen perimään ehtii ajan kuluessa kertyä syövälle altistavia mutaatio.

Normaalien solujen jakautumista säätelevät erilaiset hormonitt ja signaali, mutta tämän järjestelmän häiriintyessä solu jatkaa jakautumistaan loputtomiin, eli muuttuu syöpäsoluksi. Kun hallitsematonta solujen jakautumista on jatkunut jonkin aikaa, muodostuu syöpäalueelle kasvainta. Tiivistä kasvain ei kuitenkaan muodostu aina, vaan syöpäsolut saattavat levitä laajemmalle alueelle ja käyttäytyä jossain määrin kuten tavallisetkin solut. Kasvaimet jaetaan yleensä kolmeen eri luokkaan: hyvin, kohtalaisesti ja huonosti erilaistuneisiin.

Useille syöpätyypeille on ominaista etäpesäkkeiden (metastaasien) muodostuminen kehon eri osiin. Etäpesäkkeitä muodostuu, kun syöpäsolut tunkeutuvat ensisijaisesta kasvaimesta imunesteon- tai verenkierto ja kulkeutuvat sitä kautta muihin elimiin, joissa solut tunkeutuvat kudokseen. Etäpesäkkeiden synnyn suurin este on tyypillisesti uuteen kudokseen vaeltaneiden syöpäsolujen kyvyttömyys selvitä uudessa ympäristössä, jotta ne voivat muodostaa sekundaarisen (metastaattisen) kasvaimen. Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä (metastasoivat) tiettyihin elimiin, joista tavallisimmat ovat maksa, keuhkot, lisämunuaiset, aivot ja luusto.

Syöpäsairauksia hoidetaan muun muassa lääkkein (kemoterapia), hormonihoidolla, sädehoidolla tai poistamalla kasvaimet kirurgisesti. Syöpäsairauksia käsittelevä lääketieteen osa-alue on onkologia.

Syöpien luokittelua

Syöpäsairaudet nimetään usein sen ruumiinosan mukaan, missä syöpäkasvaimia esiintyy. Syöpätyyppejä ovat esimerkiksi eturauhassyöpä, haimasyöpä, imusolmukesyöpä, keuhkosyöpä, kohdunkaulan syöpä, kohdunrungon syöpä, mahasyöpä, melanooma, munasarjasyöpä, paksusuolen ja peräsuolen syöpä, rintasyöpä, kilpirauhassyöpä ja munuaissyöpä.

Laajemmin luokitellen epiteelisoluista lähtenyttä syöpää kutsutaan karsinoomaksi (esimerkiksi ihosyöpä). Karsinoomat ovat yleisimpiä syöpiä, sillä epiteelisolut jakautuvat runsaasti ja joutuvat alttiiksi runsaalle rasitukselle kuten iho UV-säteilylle. Side- tai lihaskudoksesta alkunsa saanutta syöpää taas kutsutaan sarkoomallaksi. Leukemia taas tarkoitetaan syöpää, joka yleensä saa alkunsa veri- tai hermosolutista. Näistä luokista on myös lukuisia alaluokkia. Esimerkiksi melanooma ovat ihon pigmenttisoluista alkunsa saaneita syöpiä.

Syövän syntymekanismi

Kudoksissa solut jakautuvat synnyttäen uusia soluja samalla kun vanhoja soluja tuhoutuu apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman kautta. Mutaatiot DNA:n syövälle kriittisissä geeneissä voivat häiritä tätä prosessia, jolloin hallitsematon solujen jakautuminen tuottaa kasvaimia, jotka voivat olla pahanlaatuista syöpää. Näistä geeneistä esisyöpägeenitaa (proto-onkogeenit) säätelevät solujen kasvua ja mitoosi. Toiset, kasvunrajoitegeenit (tuumorisuppressorigeenit) hidastavat solujen kasvua, pysäyttävät solunjakautumisen DNA:n korjauksen ajaksi tai ajavat solun apoptoosiin tarpeeksi vakavissa DNA-vaurioissa. Syövän kehittyminen edellyttää tyypillisesti useita mutaatioita kummankin tyyppisissä geeneissä. Syöpä on siis pohjimmiltaan geenisairaus.

Syöpää aiheuttavia tekijöitä kutsutaan karsinogeeneiksi, ja näistä DNA:ssa mutaatioita aiheuttavia aineita mutageeneiksi. Tunnetuimpia karsinogeenejä sisältävistä tuotteista on tupakka, josta on eläinkokein löydetty yli 50 karsinogeenistä yhdistettä. Myös riittävän lyhytaaltoinen sähkömagneettinen säteily, mukaan lukien Auringon UV-säteily, kykenee tuhoamaan DNA:ta. http://www.kaypahoito.fi/xmedia/ima/ima01312.jpg&imgrefurl=http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli%3Fp_artikkeli%3Dima01312&h=455&w=610&sz=71&hl=fi&start=5&tbnid=jmfgaK4pKgvpLM:&tbnh=101&tbnw=136&prev=/images%3Fq%3Dsuusy%25C3%25B6p%25C3%25A4%26svnum%3D10%26hl%3Dfi%26lr%3D%26client%3Dfirefox-a%26channel%3Ds%26rls%3Dorg.mozilla:fi:official%26sa%3DX" class="external" rel="nofollow" target="_blank">[1]

Myös jotkut virukset kykenevät aiheuttamaan syöpää. Tällaisia viruksia ovat esimerkiksi hepatiitti-B virus (maksasyöpä) ja HIV yhdessä herpesviruksen kanssa (kaposin sarkooma).

1. Syövän solubiologinen tarkastelu

Syöpä saa alkunsa yleensä yhdestä ainoasta toiminnaltaan häiriintyneestä solusta. Eri syöpien soluilla on erilaisia piirteitä, mutta yhteistä on, että syöpäsoluilla on eri kokoonpanoja seuraavista ominaisuuksista:

1. Solu ei tottele ulkoisia tai sisäisiä solun erikoistumista ohjaavia signaaleja.
2. Solu onnistuu välttämään apoptoosin.
3. Solu ei vanhene (koe seneskenssiä) eikä erikoistu.
4. Solun geneettinen koostumus voi olla poikkeava (kromosomihäiriöitä).
5. Solut pystyvät karkaamaan muualle elimistöön ja
6. solut pystyvät kasvamaan toisessa paikassa elimistössä (etäpesäkkeet).

Monet syöpäsolut jakautuisivat suotuisissa olosuhteissa käytännössä katsoen ikuisesti. Laboratorioissa pidetään yllä solukantoja, jotka ovat peräisin vuosikymmeniä sitten leikatuista syövistä (esimerkiksi HeLa-solut). Syöpäsolujen kyky suorittaa itse ohjattu solukuolema on siis hävinnyt.

2. Syövän geneettinen tarkastelu

Noin 100 syöpiin liittyvää geeniä tunnetaan [1] . Useimmat näistä geeneistä säätelevät solun jakaantumista.

Syöpäsolujen genomi on usein muuttunut: kromosomejann saattaa olla ylimääräisiä tai puuttua. Tämä johtuu hillittömän jakautumisen aikana tapahtuvista virheistä. Normaalisolussa vääränlaisen kromosomikoostumuksen saanut solu kokisi solukuolema, mutta syöpäsoluissa solukuolemaa ei tapahdu.

Jotkut syövät ovat perinnöllisiä. Esimerkiksi Suomessa on sukuja, joissa esiintyy runsaasti rintasyöpää. Syövän perinnöllisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että suvussa kulkevat DNAt:n korjaamiseen erikoistuneet alleeli eivät toimi tehokkaasti. Usein periytyminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, eivätkä kaikki sairastu.

Diagnosointi

Ennen hoitoa täytyy määrittää tarkasti syöpätyyppi ja syövän levinneisyys. Kasvain paikannetaan ensin kuvantamistutkimuksin, jonka jälkeen siitä otetaan näyte joko leikkaamalla kudospala tai ottamalla yksittäisiä soluja neulalla. Patologi tutkii mikroskoopilla kudosnäytteen ja diagnoosia voidaan varmentaa erikoisvärjäyksillä ja verikokeilla. Useita syöpätyyppejä, kuten rintasyöpää ja kohdunkaulan syöpää, etsitään seulontatutkimuksilla oireettomasta väestöstä.

Hoito

Syövän hoito perustuu leikkaukseen, lääkehoitoon ja sädehoitoon sekä kaikkien hoitojen yhdistelmiin. Syövän hoito on yksilöllistä, koska syöpä on yleisnimi noin parilletuhannelle erilaiselle kasvaimelle. Parhaan hoidon valinta riippuu monista tekijöistä, kuten kasvaimen laadusta, sijainnista, potilaan iästä, muista sairauksista jne. Jos kasvain on leikattavissa, se pyritään poistamaan kokonaan. Aina se ei ole mahdollista: kasvain sijaitsee hankalassa paikassa tai on laajalle levinnyt.

Lääkehoito annetaan usein solunsalpaajina (sytostaatit) sekä hormonihoitoina. Solunsalpaajien ja hormonihoitojen yhdistelmä (kemoterapia) on myös yleinen.

Syövän hoidot ovat kehittyneet huomattavasti viimeisinä vuosikymmeninä. Nykyisin yli puolet potilaista selviää sairaudestaan.

Leikkauksissa pyritään säästävän kirurgiaan. Sädehoidoissa sädeannokset pyritään antamaan entistä tarkemmin kohdistettuina pitkän aikavälin sivuvaikutusten välttämiseksi. Lääkehoidoissa on löydetty ensimmäiset täsmälääkkeet, jotka tuhoavat kasvaimen mutta aiheuttavat vähemmän sivuvaikutuksia kuin ennen. Solunsalpaajia voi nykyisin saada tiputuksen lisäksi myös suun kautta otettuina.

Aina syöpä ei ole parannettavissa. Levinneen syövän hoidossa tärkeää on elämänlaadun ylläpitäminen. Potilaat, joiden syöpä on levinnyt, elävät nykyisin entistä pidempään tehokkaiden hoitojen ansiosta. Syövän kroonistuessa oireenmukainen eli palliatiivinen hoito on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi.

Loppuvaiheen syövän hoidossa on tärkeintä kivunlievitys ja elämänlaatu.

Sädehoito

40 prosenttia potilasta saa jossain vaiheessa sädehoitoa syövän hoitamiseen. Tarkoituksena on paikallisen kasvaimen tuhoaminen. Sädehoito häiritsee solun jakautumista. Sitä annetaan erisuuruisina, ennalta määriteltyinä annoksina yhdestä tai useammasta suunnasta. Samaa kohdetta hoidetaan usealla hoitokerralla. Sädehoito kestää kerrallaan korkeintaan muutaman minuutin. Sädehoidosta ei yleensä koidu paljon sivuvaikutuksia. Sen sijaan pitkällä aikavälillä sädehoidot lisäävät uuden syövän mahdollisuutta.

Sädehoitoa käytetään loppuvaiheen syövän hoidossa myös kipuja lievittämässä.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat lääkkeitä, jotka häiritsevät ja hidastavat runsaasti jakautuvien solujen toimintoja. Ne häiritsevät solunjakautumista. Varsinkin runsaasti jakautuvat solut kärsivät säteilystä ja salpaajista suhteellisesti enemmän kuin normaalit kudokset, jotka toipuvat nopeammin. Solunsalpaajia annetaan kolmannekselle potilaista.

Solunsalpaajia on erilaisia mm. alkyloivat aineet, antimetaboliitit, antibiootit, vinca-alkaloidit ja ne vaikuttavat eri kohtiin solun kehitysvaiheessa. Useimmat solusalpaajista tehoavat vain jakautuviin soluihin.

Solunsalpaajat aiheuttavat usein myös sivuvaikutuksia, joista yleisimpiä ovat pahoinvointi ja karvojen lähtö. Elimistön puolustuskyky saattaa myös heiketä, kun veren valkosolut vähenevät hoidon seurauksena.

Hormonihoidot

Hormonihoitoja käytetään yleensä rintasyövän, eturauhasen syövän, kilpirauhassyövän ja kohdun runko-osan syövän hoidossa. Jotkin syövät ovat erityisen herkkiä hormoneille.

Interferonit

Interferonit ovat solujen tuottamia proteiineja, jotka estävät viruksen lisääntymisen solussa. Niitä voidaan käyttää kahdella tavalla: ruiskuttamaan elimistöön valmista interferonia tai aktivoimalla rokotteella elimistö tuottamaan niitä. Interferoneita valmistetaan yhdistelmä-DNA:n avulla bakteerisoluissa.

Syöpä lapsilla

Vaikka syöpä on etupäässä ikäihmisten sairaus, siihen sairastuu Suomessa vuosittain noin 150 lasta. Lapsuusiän pahanlaatuisten kasvainten ennuste on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä, ja 80 % syöpälapsista paranee.

Suomessa lasten yleisin syöpä on leukemia, jota seuraavat aivokasvaimettt. Myös lymfooma ovat verrattain yleisiä: Hodgkinin tautia ja non-Hodgkinin lymfoomaa todetaan kumpaakin vuosittain noin 4–6.

Lapsuusiän leukemia todetaan useimmiten alle kouluikäisillä. Lasten yleisin leukemiatyyppi on akuutti lymfoblastileukemia, joka kattaa noin 85 % kaikista tapauksista. Kaikkiaan leukemiaan sairastuu vuosittain noin 40–50 suomalaislasta. Aivokasvaimia todetaan nelisenkymmentä.

Muita lapsilla esiintyviä syöpiä ovat mm. osteosarkooma, Ewingin sarkooma ja nefroblastooma.http://www.sylva.fi/fi/ Silmäsyöpä on melko harvinainen, ja sen yleisin muoto retinoblastooma edustaa lasten kaikista syöpätaudeista noin kolmea prosenttia.http://www.retinoblastoma.net/whatisrb.html

Muut syöpätyypit ovat lapsuus- ja nuoruusiällä äärimmäisen harvinaisia. Yksikään alle 25-vuotias henkilö ei sairastunut Suomessa vuosien 1990–1994 välisenä aikana haimasyöpäänhttp://www.gastrolab.net/d1cpacf.htm. Maksasyöpää esiintyy erittäin satunnaisena. Paksusuolen syöpä todetaan Yhdysvalloissa vuosittain noin yhdellä miljoonasta alle 20-vuotiaasta henkilöstä.http://www.cancer.gov/cancertopics/pdq/treatment/unusual-cancers-childhood/Patient/page4

Riskitekijät

Riskitekijät vaihtelevat erittäin paljon eri syöpien kohdalla, mutta varsin monien syntyä edesauttaa korkea ikä. Poikkeuksena on esimerkiksi kivessyöpä, joka on pääasiassa nuorten miesten harvinainen vaiva.

Syöpä on elintasosairaus: monet riskitekijät liittyvät potilaan arkipäivän elintapoihin ja ympäristötekijöihin. Ihminen voi itse vähentää syöpään sairastumisensa riskiä merkittävissä määrin, vaikkakin myös mm. perintötekijöillä tiedetään olevan vaikutusta.

Keskeisiä riskitekijöitä ovat mm:

• ylipaino (ainakin kohdunrunko-, rinta-, munuais-, paksusuoli- ja ruokatorvisyöpä)
• tupakka (varsinkin keuhkosyöpä, myös muita)
• alkoholi (suu-, kurkku-, nielu-, suolisto-, ruokatorvi- ja rintasyöpä)
• UV-säteily (ihosyöpä)

Vuosittain Suomessa todetaan yli sata uutta syöpätapausta, joissa sairauden on aiheuttanut jokin työssä ilmenevä tekijä.http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/tyoelama/tyoperaiset/ Esimerkiksi asbesti aiheuttaa noin 10 % todetuista keuhkosyöpätapauksista. Monet suomalaiset altistuvat työssään myös radonlleille, puupöly, bentseenille ja passiiviselle tupakoinnille.

Eräät virukset ja bakteerit todetusti nostavat syöpäriskiä. HI-virus altistaa mm. Kaposin sarkoomalle, ja henkilöillä, joilla on todettu hepatiittilla, on merkittävästi kohonnut riski sairastua maksasyöpään. Myös helikobakteeri ja papilloomaviruksella uskotaan olevan merkitystä.

Joskus syövän syntyyn vaikuttaa jokin jo olemassa oleva sairaus tai vaiva. Diabetes ja haimatulehdus kasvattavat haimasyövän riskiä, ja esimerkiksi tietyt hepatiitit ja maksakirroosi ovat maksasyövän riskitekijöitä.

Maailman syöpätutkimusrahaston lukuisten tutkimusten pohjalta tekemä yhteenveto listaa etupäässä ruokavalioon tekijöitä, mitkä auttavat syövän ehkäisyssähttp://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7069914.stm:

• rajoita punaisen lihan syöntiä
• rajoita alkoholin käyttöä
• vältä pekonia, kinkkua ja muuta prosessoitua lihaa
• vältä korkeasti sokeroituja juomia
• vältä painon lisäystä 21 ikävuoden jälkeen
• joka päivä liikuntaa tai jumppaa
• rintaruokinta on lapselle hyvästä
• älä käytä ravintolisiä syövän ehkäisemiseksi

Syöpien alueellinen esiintyminen

Erilaisista elintavoista aiheutuu merkittävät erot syöpätilastoihin. Esimerkiksi USA:ssa ja Euroopassa noin joka viides kuolee syöpään, kun taas esimerkiksi elintavoiltaan kurinalaisilla Utah'n mormoneillalaistenlaisten luku on puolet tästä. Myös eräiden afrikka kansojen syöpätilastot ovat matalia. Kun USA:ssa 100 000 ihmisestä 110 sairastuu keuhkosyöpään, vastaava luku Intiassa on 5,8. Sadastatuhannesta shanghailaisesta maksasyövän saa 34, kun sama luku Kanadassa on 0,7. Aina ei kuitenkaan ole helppo selvittää, mitkä tekijät elintavoissa tai ympäristöissä altistavat syöville. Eliniän pituus vaikuttaa myös suuresti sairastavuuteen, koska elimistön vanhetessa myös alttius syöpään kasvaa.

Lähteet

Katso myös

• Suomen Syöpäyhdistys
• Sytostaattien haittavaikutukset

Aiheesta muualla

• Tietoa syövästä
• Syöpäjärjestöt
• GRID.org Cancer Project Laita tietokoneesi etsimään lääkemolekyylejä syöpää vastaan.
• Asbestos & Cancer problems