Taavi (David) Tainio (25. kesäkuuta 1874, Keuruu – 17. maaliskuuta 1929, Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko. Hän oli ahkera työväen oikeuksien puolustaja sekä yksi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perustajajäsenistä.
Tainion vanhemmat olivat mäkitupalainen Heikki Kaletoin ja Maria Kaletoin. Hän kävi oppikoulua 3 luokkaa ja työskenteli sen jälkeen kirjakauppa-apulaisena Weilin & Göösss;illä Jyväskylää 1889–1893, varastokirjanpitäjänä Helsingissä 1893–1896 sekä lankkumaalarina Suomessa, Ruotsissassa ja Norja 1896–1899.
Tainio oli Länsi-Suomen Työmiehen toimitussihteerinä Turussa 1899–1900 ja toimi agitaattorina ja puhujana 1900–1903. Vuonna 1904 hänet pidätettiin kutsuntalakkoihin yllyttämisestä ja sen jälkeen Tainio siirtyi Yhdysvaltoihin jossa hän toimi 1904–1906 Raivaajan, Amerikan työmiehen ja Pohjan tähti -lehden toimittajana sekä luennoitsijana.
Vuonna 1906 Tainio palasi Suomeen ja oli Länsi-Suomen Työmiehen päätoimittajana 1906, Sosialistin päätoimittajana Turussa 1906–1907 sekä 1908n ja tämän jälkeen kansankeittiö omistajana Turussa 1909–1914. Tänä aikana Tainio oli vankilassa kahdesti vankilassa 1909 sakramentin pilkasta ja majesteettirikoksesta 1913–1914.
Tainio muutti taas Yhdysvaltoihin jossa hän toimi luennoitsijana 1914–1916ssa. Suomeen paluun jälkeen Tainio oli Savon Työmiehen päätoimittajana Kuopio 1917–1918. Hänet pidätettiin vuonna 1918 sisällissodan aikaan. Tainion vankeusaika jäi lyhyeksi ja hän vapautui saman vuoden aikana.
Tainio toimi SDP:n puheenjohtajana vuosina 1903–1905 ja SDP:n puoluesihteerinä vuosina 1918–1926. Tainio oli SDP:n kansanedustajana 1907–1909, 1911–1913 edustaen Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Suomen itsenäistyttyä hän oli uudelleen edustajana 1922–1926 edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä ja viimeksi 1927–1929n Uudenmaan läänin vaalipiiri edustajana.
Lähteet
