Taidekäsityksiä
Institutionaalinen
Institutionaalisen taideteorian tai taidekäsityksen mukaan teoksen asema eli status taiteena määrittyy sen esittämiskontekstinn kautta tai
museo,
kriitikoiden tai muun vastaavan
instituution tunnustaessa teoksen taiteeksi. Tätä käsitystä voidaan perustellusti pitää
elitistisenä, sillä se hyväksyy rajatun joukon oikeuden määrittää taiteen olemus. Institutionaalisen taidekäsityksen mukaan oheisen kuvan esittämä
pisoaari,
Marcel Duchampin teos
Suihkulähde, ei miestenvessan seinään kiinnitettynä ole taidetta, mutta muuttuu sellaiseksi saadessaan paikan esimerkiksi galleriaksi tunnustetun tilan seinältä.
Intentionaalinen
Intentionaalisen taidekäsityksen mukaan teoksen asema taideteoksena määrittyy taiteilijan tarkoitusperien perusteella. Taiteilijan valkoiseksi maalaama seinä ei ole taideteos, ellei taiteilija ole niin tarkoittanut. Taidetta on se, mitä taiteilija taiteeksi sanoo.
Tekijälähtöinen
Tekijälähtöisen taidekäsityksen mukaan taas taiteilijan valkoiseksi maalaama seinä olisi taidetta maalaajan tarkoitusperistä riippumatta.
Esteettinen
Esteettinen taidekäsitys taas perustuu teoksen muodon ominaisuuksiin. Mikäli nämä täyttävät vallitsevat normit, teos voidaan lukea taiteeksi. Esimerkki normeista, joihin esteettinen taidekäsitys nojaa, on käsitys kauneudesta.
Muita taidekäsityksiä
Käytännössä usein päällekkäisten määritelmien ulkopuolelle sijoittuu paljon muita näkemyksiä taiteesta - esimerkiksi sellaisia, jotka korostavat teoksen kokijan tai katsojan subjektiivista kokemusta taideteos-statukseen oikeuttajana. Eräs tällainen on Tulenkantajiin kuuluneen Erkki Valan käsitys, jonka mukaan taidetta on yksilön 'kaipaus äärettömään' ja 'elämä', joita tulee rakastaa, eikä 'korokkeelle kohotettu kullattu jumala'. [Vala, E. (1928) 'Taiteen vapauttaminen'. Teoksessa Otso Kantokorpi (toim.): Tulenkantajat 1928-1930. smak! - Suomalaista modernismia, avantgardea ja kulttuurikritiikkiä. Bibliografioita ja dokumentteja, 1. Helsinki: JB-Kustannus. 8-9]
Lähteet
)
