Taivaanpallo

Taivaanpallo on koko näkyvä taivas. Olisi helppoa havaita koko taivaanpallo, jos oltaisiin kaukana avaruudessa etäällä kaikista tähdistä, planeetoista ym. taivaankappaleista. Maassa havaitaan taivaanpallosta vain puolikas jos sitäkään yhdellä kertaa, sillä Maa peittää alleen loput. Näkyvyyttä rajoittavat myös puut, vuoret ja rakennukset yms.

Horisontti, zeniitti ja nadiiri

Taivaanranta eli horisontti on raja, missä maa ja taivas kohtaavat, jos katsotaan aivan aukealta paikalta kuten aavalta mereltä. Maapallolla taivaanpallon havaitsijan pään päällä oleva kohta on taivaanlaki eli zeniitti ja jalkojen alla oleva, 'maan sisässä' oleva suunta nadiiri. Jokin taivaankappale, esim. Aurinko, Kuu, planeetta tai tähti on tietyllä korkeudella ja tietyssä suunnassa, eli kappaleella on kulmakorkeus ja atsimuutti.

Taivaanpallon pohjoisnavan korkeus

Taivaanpallon pohjoisnavan korkeus riippuu leveysasteesta. Jos ollaan leveysasteella 60, pohjoisnapa on samoin 60 asteen korkeudella. Tällä korkeudella on suunnilleen Pohjantähti. Tällöin voidaan nähdä 120 astetta taivaanpallon leveysasteita (deklinaatioita), eli välillä -30 -- +90. Suomessa ei leveysasteen takia nähdä eteläisimpiä tähtikuvioita, koska ne jäävät horisontin alle pyöreän maapallon pinnalta katsoen.

Taivaanpallo pyörii

Taivaanpallo pyörähtää kerran akselinsa ympäri vajaassa vuorokaudessa, tarkalleen 23 tunnissa 56 minuutissa ja 56 sekunissa. Taivaanpallon pyöriminen tuo esiin eri tähtikuvioita, sekä esim. Auringon ja Kuun.

Maan kierto Auringon ympäri muuttaa meidän näkökulmaamme taivaanpalloon, sillä Maan akseli on 23,5 astetta kallellaan. Tällöin eri tähtikuviot näkyvät samaan vuorokaudenaikaan. Tähdet kulkevat kaarimaisia tai ympyrämäisiä ratoja näkyvällä taivaanpallolla. Kulminaatiopiste on jonkin tähden, planeetan tms. vuorokauden aikana saavuttama suurin korkeus horisontista.