Tammikuun valiokunta

Tammikuun valiokunnaksi kutsutaan 20. helmikuuta vuonna 1861 toimintansa aloittanutta valtakunnallista kokousta, joka oli eräänlainen yksikamarinen tynkäeduskunta, jonka tehtävänä oli valmistella varsinaisten maapäivien (valtiopäivien) kokoontumista. Valtiokuntaan kuului 12 jäsentä kustakin säädystä.Suomen säädyt poikkesivat koostumukseltaan keskieurooppalaisista säätyjaosta, sillä niitä oli kaikkiaan neljä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Kussakin säädyssä, myös ritaristossa ja aatelistossa oli toimitettu edustajien vaali ja siksi kyseessä oli ainoa vaaleilla valittu edustajakokous Suomessa1800-luvulla. Kyseessä oli 1800-luvun ainoa valtiollinen kokous, jossa ei kokoonnuttu säädyittäin.

Keisarillinen julistus

«Me Aleksander toinen, Jumalan armosta, Keisari ja Itsewaltias koko Wenäjänmaan yli, Puolan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m., teemme tiettäväksi: Sinä kuutenä wuotena, jotka owat siitä kuluneet, jolloin Kaikkiwaltias Meidän käsiimme laski Suomen kansan onnenwaiheet, olemma Me erinäisistä tiloista tulleet siihen wakuutukseen, että löytyy useampia, wälttämättömästi tarpeellisia lakilaatimisen toimia, joista koko maan sekä hengellinen että maallinen edistys suuresti riippuu, mutta jotka Suuriruhtinaskunnan perustuslakien mukaanilman säätyjen awutta eiwät olewarteen päästä, jonka wuoksi monta asiaa Suomen yhdistyksestä saakka Keisarikunnan kanssa owat jääneet wiiwähtymään.»

«Tämän wakuutuksen johdosta olemma me myöskin antaneet Armollisen käskyn Suuriruhtinaskunnan Senatille, yksin neuwoin Kenraalikuwernöörin kanssa, Meille alamaisuudessa ilmoittaa ne yllämainittua laatua olevat asiat, jotka pidettäisiin niin tärkeinä, että etukädessä olisiwat tutkittawaksi otettawat. Parhaiten soweltuisi kyllä uskollisten Suomen alamaistemme onnea alati lempiwiin toivotuksiimme, että maan säädyt kohta kutsuttaisiin yhteen, niinpiankuin yllämainitut asiat owat tarpeenmukaisesti walmistetut, mutta muut korkeammat waltiotoimet, joittenka watwomisen Jumala on pannut Meille pyhimmäksi welwollisuudeksemme, eiwät nykyisenä ajanwaiheena anna Meidän käyttää tätä Suomenperustuslakien johdosta meille kuuluvaa oikeutta.»

«Ettei kuitenkaan kaikki mitä tämmöisessäkin asian tilassa Suomen hyväksi woidaan tehdä, tulisi kauwemmin wiiwytetyksi olemma Me tahtoneet sallia, että maan neljästä säädystä kutsutaan yhteen Waliokunta semmoisia miehiä, joilla on luottamus ja jotka nämät siihen wapaassa waalissa katsowat; ja jätämmä Me heidän haltuunsa käydä niitä ajatusten ahdoituksia tarkastamaan, jotka Meidän käskystämme tulewat heille tärkeämmissä yllämainityista asioista esitettäwäksi, sekä alamaisuudessa antaa lauseensa, kuinka ne maan tarpeisin parhaiten wastaawalla tawalla, woidaan siksi wälin järjestää, kuin Me näemme ajankohtain myönnyttäwän maan säätyin kokoonkutsumisen, jolloinka puheena olewat asiat taidetaan saattaa täydelliseen päätäntöön ja lopulliseen wahwisrykseen.»

«Tätä warten tahdomme Me Armossa säätää. Niin kuin seuraa:»

«1:ksi. Ritariston ja Aateliston äänivaltaiset jäsenet walitsewat, kukin siinä luokassa, johonka hän kuuluuRitariston sisällä oli kolme eri luokkaa aatelisarvon mukaan jaoteltuina. Luokat olivat: kreivit, vapaaherrat ja ritarit., neljä saman luokan miestä, joista tällä tavalla useimmilla äänillä walitut, neljä kustakin luokasta, käywät Ritariston ja Aateliston edusmiehiksi.»

«2:ksi. Kussakin Suomen kolmessa hiippakunnassa walitsee asianomainen Piispa, Tuomikapituli ja Kirkkoherrat keskuudestansa. Turun ja Porwoon hiippakunnasta neljä jäsentä kummastakin sekä Kuopion Hiippakunnasta kolme, jotka yksitoista jäsentä yhden jäsenen kanssa, jonka Aluksanterin-Yli-opiston Konsistoriumi walitsee, owat Pappissääädyn edusmiehinä.»

«3:ksi. Porvarissäädyn oikeuksia walwomaan walitsewat maistraatit yhdessä ääntövaltaisen porvariston kanssa Helsingin, Turun. Wiipurin, Porin, Nikolain ja Oulun kaupungeista yhden jäsenen kustakin, jonka ohessa muut Suomen kaupungit keskenänsä yhdistykööt saman perustuksen mukaan walitsemaan kuusi muuta porvarissäädyn jäsensä, niin että Haminan, Lappeenrannan, Käkisalmen ja Sortawalan kaupungit yhteensä walitsewat yhden, Hämeenlinnan, Lowisan, Porwoon ja Tammisaaren kaupungit yhden, Tampereen, Uudenkaupungin, Rauman ja Naantalin kaupungit yhden, Kristiinan, Kaskisten, Pohjan-Joensuun, Pietarsaaren ja Juwäskylän kaupungit yhden sekä Kuopion, Karjalan-Joesuun, Mikkelin, Savonlinnan ja Heinolan kaupungit yhden.»

«4:ksi. Kahdentoista jäsenen valitsemiseksi Talonpoikaisesta säädystä katsovat yhteisen kansan tilanhaltiat, asianomaisen Kihlakunnanoikeuden edessä, yhden waalimiehen kustakin käräjäkannosta, jotka waalilmiehet sitte Kuvernöörin määräämänä päivänä läänin pääkaupunkiin kokoontuvat ja siellähänen edessänsä keskuudestansa walitsevat Turun ja Porin, Wiipurin, Waasan ja Kuopion lääneistä kaksi jäsentä sekä muista lääneistä kustakin yhden jäsenen mainittuun Waliokuntaan.»

«5:ksi. Waliokunnan jäsenten keskustelemukset tulewat kaikille yhteisiksi ja äänienanto, jossa aina owat suoraan ehdolle pantawat, tapahtuu miesluvun jälkeen.»

«6:ksi. Keskustelemuksia esimiehenä johdattamaan, kuitenkin ilman äänivaltaa, sekä Meille Waliokunnan ehdoitukset ja esitykset jättämään, olemma Me armossa katsoneet ja kutsuneet Senatorin Sebastian Gripenbergin.»

«7:ksi. Sittekuin Meille tällä tawalla tulleista esityksistä olemma Suurisuhtinaskunnan Senatin ja Kenraalikuwernöörin alamaisia lauseita kyselleet, tahdomma Me, ensituleviin säätyjenpäiviin saakka noudatettawaksi, Armossa wahwistaa ne Waliokunnan ehdoitukset, jotka Meidän päättäen oikeastaan wastaawat maan tosellisiin tarpeisiin ja sen onnea kartuttawat.»

«8:ksi. Yllämainitut säätyjen edusmiehet kokoontuwat Helsingissä 20:nä p:nä Tammikuuta 1862, uuden luvun jälkeen.»

«9:ksi. Suomeen asetettu Senatimme saapi wallan käydä kaikkiin niihin warteenpanewiin toimii, jotka edellaseisowan Armollisen asetuksemme johdosta tulewat tarpeellisiksi.»

«Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Seeremmaksi wakuudeksi olemma Me omalla kädellä tämän alla nimemme kirjoittaneet, joka tapahtui Pietarin kaupungissa 29. päivänä Maaliskuuta [10 päivänä Huhtikuuta) wuotena jälkeen Kristuksen syntymän yhtenätuhantena kahdeksantenasadana kuutenakymmentenä esimäisenä ja Meidän hallituksemme seitsemäntenä.»

«Aleksander.»

«Ministeri-Waltio-Sihteri, Kreivi Armfelt.»''Katso esim. sanomalehti Hämäläinen n:o 17, perjantaina huhtikuun 26. päivänä 1861 s. 1 – 2.Tästä alaluvusta sattaa tulla jatkossa erillinen artikkeli. Kasotaan miten asia etenee.

Tapahtumien taustaa

Keisari ja suuriruhtinas Nikolai II:n kuoltua ja Aleksanteri II noustua valtaistuimelle, heräsivät kansan keskuudessa toiveet mahdollisista uudistuksista. Samaa tunnetta ei tosin ollut Suomea hallitsevan senaatin jäsenten keskuudessa. Toisena pääsiäispäivänä eli 25. maaliskuuta 1855 suuriruhtinas kävi henkilökohtaisesti senaatissa ja saneli pöytäkirjaan merkillisenJatkossa lainaan mm. Einar W. Juva; Suomen kansan aikakirjat VIII osa, 1856-1899, ss. 10 – 39, Tää arvoväritteinen käsitys on peräisin K. W. Rauhalan nimiin laitetusta lainauksesta. ohjelmatoivomuksen. Suuriruhtinas näet toivoi, että senaatin tuli laatia ehdotus:

1. ehdottaa kaupan ja merenkulun edistämisestä;
2. ehdottaa tarkoituksenmukaiset keinot maan teollisuuden kehittämiseksi, vanhojen tahdaslaitosten parantamiseksi ja uusien rakentamiseksi;
3. tehdä ehdotus koulujen parantamiseksi ja miten maalaiskuntien kansanopetusta voitaisiin helpottaa;
4. ehdottaa komitea kanavien ja rautateiden rakentamiseksi maan sisäosien ja valtakunnan pääkaupungin välille;
5. ehdottaa miten alempien virkamiesten palkkoja voitaisiin korottaa.

Suuriruhtinaan ohjelma herätti toiveita kansan ja pienen älymystön keskuudessa. Nähtiin kannanotossa mahdollisuus valtiopäivien koollekutsumiseen. Melkoisen tyynesti käyttäytyneessä Suomessa oli kuitenkin kuplivaa odotusta. Yliopiston rehtori Gabriel Rein oli kutsunut 20. syyskuuta 1865 suuriruhtinaan kruunajaisjuhlaan arvovaltaisen vierasjoukon. Läsnä ollut professori Frans Ludvig Schauman teki asian kuitenkin selväksi ruotsinkielisessä juhlapuheessaan, jossa hän suoraan esitti maapäivien koollekutsumista. Tämä puhe herätti sekä närkästystä ja ihastusta. Maan korkeimmat virkamiehet olivat närkästyneitä ja heidän joukossaan oli itse suuriruhtinas. Kuitenkin liberaalit olivat innostuneita puheesta ja sen rohkeudesta.

Suuriruhtinas Aleksanteri II oli käskenyt 9. toukokuuta 1859alussa senaattia ja kenraalikuvernööriä laatimaan luettelon niistä toimista, jotka edellyttäisivät maapäivien koollekutsumista. Tämä luettelo toimitettiin hallitsijalle vuoden 1861 kun senaatti oli saanut vaaditun luettelon valmiiksi.

Uskomattomasti maan omat virkamiehet olivat uudistuksille torjuvampia kuin maassa olevat venäläiset virkamiehet. Näin senaatin finanssitoimituskunnan päällikkö Lars Gabriel von Haartman joutui uudistuksiin myönteisesti suhtautuneen kenraalikuvernööri kreivi von Bergin kanssa vastatusten. Tämä kiista päätyi von Haartmanin ilman omaa pyyntöä tapahtuneeseen eroon. Hänen tilalleen tuli Fabian Langenskiöld.

Ajatus valiokunnasta syntyy

Senaattori Fabian Langenskiöld oleskeli kevättalvella 1861 Pietarissa samaan aikaan kenraalikuvernööri von Bergin kanssa. Senaattori piti tärkeänä puhua Suomen tilanteesta von Bergin kanssa ja hän toivoi tämän pyytävän suuriruhtinaan vastaanottoa. Kun tämä ei asiasta innostunut ja kun samalla hän kehotti puhumaan asiasta ministerivaltiosihteeri Aleksanteri Armfeltinin kanssa. Näin senaattori toimikin.

Kun suuriruhtinas ei ollut innostunut kutsumaan koolle valtiopäiviä ajankohdan poliittisen tilanteen vuoksi. Pettynyt senaattori tahtoi kuitenkin edistää asiaansa ja pyysi siksi neuvotteluja sekä Armfeltin että muiden Pietarissa olleiden suomalaisten kanssa. Näiden neuvottelujen aikana hän teki ehdotuksensa, että säätyjen sijaan kutsuttaisiin koolle erikoinen säätyvaliokunta, jossa olisi yhtä monta edustajaa kustakin neljästä säädystä. Tämän valiokunnan tehtävänä olisi selvittää ne tärkeimmät ja kiireellisemmät asiat, joita ei voitaisi valtakunnassa ratkaista ilman säätyjen myötävaikutusta. Näistä asioista oli valiokunnan tehtävänä laati myös oma lausuntonsa, jonka perusteella hallitsija voisi ratkaista asiat kunnes säädyt kutsuttaisiin koolle. Jo aiemmin kenraalikuvernöörin kansliapäällikkö oli esittänyt melko samanlainen ajatuksen.

Reaktio ehdotukseen

Vaalit

Jäsenet

Puheenjohtaja J. U. S. Gripenberg

Talonpojat A. G. Tolpo Heikki Dufva Niilo Kosonen Matti Retula Erkki Niemelä S. Manttaali A. Puhakka Heikki Jaatinen J. Mölsä J. Hannuksela L. K. Peltonen J. E. Keto

Aatelisto K. M. Creutz H. R. Boije E. G. Wasastjerna A. M. K. Armfelt J. A. von Essen G. K. Aminoff C. J. Carpelan J. R. Taube A. F. Järnefelt K. K. M. v. Kræmer F. Procopé A. L. Munsterhjelm

Papisto A. E. Arppe T. T. Renvall D. Lindh M. E. Alopæus J. M. Hackzell F. L. Schuman C. R. Forsman H. F. Solberg A. J. Europæus A. G. Borg E. J. Andelin J. F. Bergh

Porvarit J. V. Snellman A. Sjöstedt-Nygård A. Juselius K. A. Öhrnberg E. A. Björnberg K. K. Wolff J. K. Hornborg A. Törngren W. Sneckendahl K. A. J. Grönholm R. I. Örn G. Tengström

Image:Januariutskottet 1862 - von Essen.jpg Image:Januariutskottet 1862 - Kræmer.jpg Image:Januariutskottet 1862 - Aminoff-Procopé.jpg

Valiokunnan työskentely

Tulokset

Valtiopäivät

Lähteet

Viitteet