Tampere

|

vuosi = 1779 | lääni = Länsi-Suomen lääni | maakunta = Pirkanmaan maakunta | seutukunta = Tampereen seutukunta | väkiluku = 207 697 | väkiluku-päiväys = 31.10.2007 | pinta-ala = 687,9 | maapinta-ala = 523,4 | sisävesiala = 164,5 | väestötiheys = 396,8 | pitäjä = Messukylä | kuntaliitokset = Katso: Tampereen alueliitokset | vero = 18,00 | johtaja = pormestari Timo P. Nieminen | www-osoite = http://www.tampere.fi/ | www-nimi = www.tampere.fi | huomautus = | }} Tampere () on Suomen kolmanneksi suurin kaupunki ja Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Se sijaitsee Länsi-Suomen läänissä, Pirkanmaan maakunnassa. Tampereella asuu yli 207 000 ja koko Pirkanmaalla noin 470 000 asukasta. Tampereen maapinta-ala on 523,4 neliökilometriä. Tampereen kaupunkiseudun (ns. Suur-Tampere) muodostavat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Seudulla on yhteensä noin 330 000 asukasta ja se on pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen toiseksi suurin väestökeskittymä. Tampereen naapurikuntia ovat myös Kuru, Orivesi ja Ruovesi.

Tampere sijaitsee järvi- ja harjualueella kahden suuren järven välisellä kannaksella. Kannaksen pohjoispuolella on Näsijärvi ja eteläpuolella Pyhäjärvi. Näsijärven vedet kulkeutuvat Tampereen keskustan halki virtaavaa Tammerkoskea pitkin Pyhäjärveen. Tammerkosken putouskorkeus on 18 metriä. Sen rannoilla näkyvät punatiiliset tehdasrakennukset kertovat Tampereen värikkäästä teollisuushistoriasta. Tampere onkin Suomen ensimmäinen ja nykyään Helsingin jälkeen suurin teollisuuskaupunki. Tammerkosken koskimaisema on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Tampereen kaupungilla on Taloustutkimuksen suorittamien tutkimusten mukaan erittäin hyvä imago sekä matkailullisessa mielessä että ihmisten muuttohalukkuutta kysyttäessä. Se on sijoittunut erilaisissa imagotutkimuksissa jatkuvasti ensimmäiseksi tai lähelle kärkisijaa. Kuntaliiton 2000-luvun alun kaupunkien pahoinvointitutkimuksessa Tampereella todettiin ilmenevän kokoonsa nähden hämmästyttävän vähän sosiaalista pahoinvointia.(Kuntalehti 2004, numero 15; kts. artikkeli Kaupunki)

Historia

Tampereen seudun asutushistoria keskittyy Messukylän ja Pirkkalann pitäjiin, joiden yksittäisiä taloja sijaitsi kaupungin myöhemmällä alueella jo keskiajalla. Ennen kaupungin perustamista Pispala alueella oli toiminut vuosisatoja markkinapaikka, jossa kauppaa kävivät erityisesti turkulaiset porvarit. Kaupungin perustamisen aikoihin maanomistus alkoi keskittyä. Sysäyksen kaupungin perustamiselle antoivat Tammerkosken kartanon taloudelliset ongelmat, jotka antoivat kruunulle tilaisuuden hankkia edullisesti Tammerkosken länsirannan uuden kaupungin paikaksi. Kaupungin itärajaksi muodostui Tammerkosken länsiranta ja länsirajaksi nykyisten Pyynikin puistoalueen ja Pispalan kaupunginosan välinen raja. Kaupungin itänaapurina oli Hatanpään kartanon, joka hallitsi Messukylä pitäjän länsiosia.

Alkutaival

Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779 Hämeeseen, Tammerkoskenltlt länsirannalle, Tammerkosken kartanon maille. Uudesta kaupungista pyrittiin tekemään elinkeinovapauden laboratorio määräämällä, että kaupungissa saisi harjoittaa vapaasti ammatteja. Kaupunki sai myös vapaakaupunkiaseman, mikä merkitsi, että kaupunkiin sai tuoda ja viedä tavaraa ulkomailta ja Venäjää ilman tullia. Lisäksi määrättiin, että kaupungin asukkailla oli oikeus tunnustaa mitä tahansa kristillistä uskoaanan. Ensimmäiseen yksinkertaiseen ruutuasemakaava merkittiinkin toiveikkaasti paikka neljälle eri tunnustuskunnan kirkolle.

Tampereen pääkatuna oli aluksi Kauppakatu. Tärkeä markkinapaikka oli alusta lähtien Kauppatori, nykyinen Keskustori. Kaupungissa oli alkuvaiheessa 300 asukasta ja asukasluku kasvoi hitaasti. Kaupungin suurena ongelmana oli se, että sisämaan kulkuyhteydet olivat kehnot. Vaikka ajan merkantilistisessa hengessä yritettiinkin antaa määräyksiä siitä, minkä alueen talonpoikien olisi tehtävä kauppansa Tampereella, talonpojat kävivät usein myös muualla. Tamperelainen porvarin, joka osti tavaraa talonpojilta, joutui kuljetuttamaan tavaransa edelleen rannikkokaupunkeihin, joten talonpoikien oli usein kätevämpää asioida suoraan rannikkokaupungeissa. Suomenselän talonpoikien oli usein kannattavinta kuljettaa tavaransa Pohjanmaa rannikkokaupunkeihin. Toisaalta Tampereen eteläpuolen talonpojat veivät tavaransa mieluiten suoraan Turkuun. Ennen Suomen sotaa tutkittiin mahdollisuuksia perata Kokemäenjoki laivaliikenteelle sopivaksi, mutta konkreettisiin töihin ei ryhdytty.

Teollistuminen

ensimmäinen teollisuuslaitos oli kruununpolttimo, joka perustettiin jo ennen kaupungin syntyä toteuttamaan Kustaa III:n alkoholipolitiikkaa. Kun talonpoikien kotipoltto Suomen sodan jälkeen taas sallittiin, polttimon rakennukset jäivät vajaakäyttöisiksi. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I tutustui Suomen-kiertomatkallaan myös Tampereen kaupunkiin ja havaitsi kosken vesivoiman tarjoamat mahdollisuudet teollisuuden kehittämiselle. Tampereen vapaakaupunkiasemaa jatkettiin tämän mahdollistamiseksi. Skottilainen, tuolloin Pietarissa työskennellyt insinööri James Finlayson perusti Tampereelle vuonna 1820 tehtaan, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa kehruukoneita Suomeen muodostettavaa tekstiiliteollisuutta varten. Tehdas sai suuren maa-alueen kaupungin pohjoislaidalta entisen kruunupolttimon alueelta. Koska tekstiiliteollisuutta ei ilmaantunut Suomeen, Finlaysonin tehtaan oli keskityttävä tuottamaan puuvillalankaa. Laajamittaisesta valtiontuesta huolimatta Finlaysonin tehdas pysyi kannattamattomana, ja kaatui vuonna 1836 pietarilaisen yrittäjäryhmän syliin. Ryhmä alkoikin kehittää tehdasta tarmokkaasti. Vesivoimaa alettiin hyödyntää entistä paljon tehokkaammin ja tehdas alkoi kasvaa. Teollisuuslaitoksen päärakennukseksi rakennettiin Kuusivooninkinen, joka oli vuosia Suomen korkein rakennus. 1950-luvulle tultaessa Finlayson oli Pohjoismaiden suurin teollisuuslaitos.

Muu teollisuus alkoi saapua Tampereelle 1840-luvulla, jolloin Messukylänn puoleiselle koskenrannalle perustettiin Teisko järvimalmia hyödyntänyt rautamasuuni. Tästä teollisuuslaitoksesta kehittyi myöhemmin Tampereen puuvillatehdas- ja konepajaosakeyhtiö, Tampella. Paperiteollisuutta edusti Frenckellin paperitehdas, joka rakennettiin Kauppatorin (myöh. Keskustori) ja Finlaysonin tehtaan väliin. Kauppatorin eteläpuolelle rakennettiin puolestaan Kattohuopatehdas (myöh. TAKO) ja Liljeroosin kehräämö. Kosken itärannalle syntyi nykyisen Koskikeskukseninin alueelle Verkatehdas. Kaikki tehtaat saivat käyttövoimansa koskesta, jonka vesi kerättiin kosken rannoilla olleisiin ruuhi. Ruuhista luovuttiin 1930-luvulla, jolloin rakennettiin keski- ja alakoskiin voimalaitokset.

Kaupungin alue kasvoi 1800-luvun loppupuoliskolla itään päin. Ensimmäisenä kaupunkiin liitettiin kosken itäranta, jonne vuonna 1876 oli rakennettu Tampereen rautatieasema, alun perin siis kaupungin ulkopuolelle. Silloin tämä alue kuului jopa eri lääniin kuin itse kaupunki, sillä Tammerkoski ja Näsijärvi olivat vanhastaan olleet rajana Hämeen läänin ja Turun ja Porin lääninn välillä. Kuitenkin sinne, Hatanpään kartano maille Kyttälään (nykyisen ydinkeskustan itäosa) oli syntynyt työväestön asuttama esikaupunki, jonka rakennuskanta oli erittäin heikkoa. Kaupunginosan maat siirtyivät alueliitoksen yhteydessä kaupungin omistukseen. Tämän seurauksena kaupunki vaati talojen omistajia korjaamaan talonsa uuden asemakaavan mukaisiksi. Ne, jotka eivät tähän kyenneet, joutuivat muuttamaan Armonkallioanon tai Pispala, joka kuului Pirkkalan kuntaan. Myöhemmin kaupunki osti Hatanpään kartanolta myös Viinikan ja lopulta koko kartanon alueen.

Tampere oli 1900-luvun alkuun tultaessa Suomen tärkein teollisuuskaupunki, jota leimasi työväestö. Väkiluku kasvoi nopeasti: vuonna 1900 kaupungissa oli 34 000 asukasta, vuonna 1910 44 000. Kaupungin ympärille oli syntynyt lukuisia esikaupunkeja. Näistä tärkeimpiä olivat Viinikka ja Pispala. Erityisesti esikaupungeissa työväestön elinolot olivat heikohkot: Pispala oli Pohjoismaiden tiheimmin asuttu alue.

Työväestön suuren määrän vuoksi Tampereelle syntyi 1800-luvun lopulta alkaen elinvoimainen työväenliike. Suurlakko vuonna 1905 pysäytti kaupungin lähes täydellisesti ja oli osana työväenliikkeen radikalisoitumista. Osaltaan kehitystä vauhditti varallisuusperustainen äänioikeus, jonka vuoksi kaupungin kunnallispolitiikkaa hallitsivat suurimmat teollisuusmiehet ja kauppiaat. Ensimmäinen maailmansota toi aluksi kaupunkiin hyvinvointia, sillä sota aiheutti talouden korkeasuhdanteen, mutta maaliskuun vallankumous vuonna 1917 katkaisi kauppasuhteet Venäjälle. Suomi oli riippuvainen idänkaupasta erityisesti ruokahuoltonsa osalta, mikä aiheutti erityisesti kaupungeissa ruokapulan. Maan julistautuminen itsenäiseksi ei ratkaissut taloudellisia ongelmia. Sen sijaan kesän ja syksyn 1917 tapahtumat erinäisine välikohtauksineen synnyttivät väestöryhmien välille syvän epäluulon.

Itsenäisyyden aika

Suomen sisällissodan alkaessa tammikuun 1918 lopulla punaiset ottivat vallan haltuunsa Tampereella. Valkoisten kannattajien yrittäessä poistua kaupungista syntyi Suinulassa välikohtaus, jossa turkulainen punakaartiyksikkö ampui useita aseettomia valkoisia vankeja. Vaikka tapahtuma oli sinänsä vähäinen verrattuna kummankin puolen myöhemmin suorittamiin raakuuksiin, se vaikutti henkiseen ilmastoon ja loi ennakkotapauksen vankien oikeudettomalle surmaamiselle.

Kaupungin punakaartit osallistuivat sisällissodan alkuvaiheessa taisteluihin Vilppulan suunnalla, josta valkoiset karkottivat nämä maaliskuun alkupuolella. Maaliskuun lopussa Tampere joutui valkoisten saartamaksi sekä itä- että länsipuolelta. Koska länsipuolella oli vahva venäläisten rakentama linnoitusketju, valkoisten hyökkäysssss tapahtui itäpuolelta. Verisimmät taistelut käytiin Messukylää, Kalevankankaalla (jonka taistelussa kaatui myös vapaaehtoisena valkoisten puolella taistellut, Ruotsinn entisen pääministerin Olof Palme samanniminen isosetä) ja keskustassa. Taisteluiden jälkeen noin 11 000 hengissä säilynyttä punaista kerättiin Kauppatorille (nyk. Keskustori) ja vietiin vankileireille.

Sodan jälkeen kunnallinen äänioikeus muutettiin yleiseksi ja yhtäläiseksi, minkä seurauksena Tampereen kaupunginvaltuustoon muodostui sosiaalidemokraattinen enemmistö. Kaupunki kasvoi ja laajeni nopeasti. Samalla kehitettiin infrastruktuuria rakentamalla Hämeensilta ja rautatieasemannn ali kulkeva tunneli. Sotien välisenä aikana perustettiin myös Nekala, Härmälän ja Petsamonstasta esikaupungit, joilla pyrittiin lievittämään työväestön asuntopulaa. Itäosa siihenastisesta Pohjois-Pirkkala, muun muassa Pispala, liitettiin Tampereeseen vuonna 1938; kunnan jäljelle jäänyt osa muutettiin samalla Nokian kauppalaksi. 1930-luvun lopulla muodostunutta kansallista yhteisymmärrystä kuvasti se, ettei kaupungin työväestövaltaisuus estänyt Valtion lentokonetehtaan perustamista Tampereelle. Toisaalta teollisuuden rakennemuutoksen ensimmäisenä merkkinä Frenckellin vanhanaikaiseksi jäänyt paperitehdas meni konkurssiin jo vuonna 1932.

Toisen maailmansodan aikana Tampere oli sotateollisuuden merkittävä keskus. Erityisen tärkeätä osaa näytteli Tampellan tehdas, joka valmisti ja huolsi sodan aikana kranaatinheittimiä ja tykkejä. Tekstiilitehtaat valmistivat pääasiassa univormuja kulutustarvikkeiden jäädessä vähemmälle. Korvikemateriaalien käyttö oli yleistä; Sarvis Oy perustettiin tuottamaan nappeja puolisynteettisestä muovista. Talvisodan aikana vihollinen pommitti Tamperetta melko voimakkaasti, mutta tuhot jäivät verrattain vähäisiksi. Talvisodassa tamperelaisia kuoli pommitusten uhreina 14, jatkosodassa pommituksia ei sattunut. Osaltaan tähän vaikutti se, että sisämaassa sijaitseva Tampere oli suurimman osan jatkosodan ajasta varsin kaukana neuvostoilmavoimien tukikohdista. Tampereen miehet taistelivat talvisodan aikana pääasiassa Jalkaväkirykmentti 16:ssa ja jatkosodassa JR 60:ssä ja 24. Viestipataljoonassa.

Sodan jälkeen Tampere kehittyi olennaisesti sotien välisen ajan trendejä seuraten. Sotakorvaustuotteiden valmistaminen paisutti kaupungin metalliteollisuutta, jonka tärkeimmät edustajat olivat Lokomo ja Tampella. Oman värinsä kaupungin elämään antoi kommunistien toiminnan laillistaminen, mikä jakoi työväestön kahtia. Kaupungin poliittisessa elämässä Kokoomuksen ja SDP:n välinen yhteistyö – ns. aseveliakseli – piti kuitenkin muut puolueet vähämerkityksisinä. Kaupungin ilmettä leimasi voimakas rakentaminen, joka on johtanut nykyiseen kaupunkikuvaan.

Vanhan teollisuuskaupungin muutosprosessi maan toiseksi tärkeimmäksi kasvukeskukseksi alkoi 1950-luvun lopulla, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi kaupunkiin ja muutti nimensä Tampereen yliopistoksi. Vuonna 1965 Tampereelle perustettiin Teknillisen korkeakoulun filiaali, joka vuonna 1972 itsenäistyi Tampereen teknilliseksi korkeakouluksi, myöhemmäksi Tampereen teknilliseksi yliopistoksi. Paikallinen teknillinen seura aloitti myös televisiotoiminnan, jonka Yleisradio sittemmin osti. Tästä sai alkunsa Tampereen Tohlopissa toimiva TV2.

teollisuutta kohtasi 1990-luvun vaihteessa voimakas rakennemuutos. Erityisesti Tampellan ja Tampereen tekstiiliteollisuuden tuotanto oli painottuneet voimakkaasti bilateraaliseen kauppaan Neuvostoliiton kanssa, joka maan romahtaessa lakkasi. Äkillisen muutoksen seurauksena Finlayson ja Suomen trikoo supistivat voimakkaasti toimintaansa. Tampella meni puolestaan konkurssiin. Jo aiemmin 1980-luvulla Verkatehdas oli lopettanut toimintansa. Muutoksen seurauksena kaupungin keskustaan jäi valtava määrä tyhjää teollisuustilaa, joka on 2000-luvun alkupuolella saatu hiljalleen muuhun käyttöön. Nykyään Tampereen kaupunkikuvaa leimaa ennen kaikkea tietotekniikan alan yritystoiminta, josta merkittävimpänä voidaan mainita Nokian Tampereen tutkimus- ja tuotekehitysyksiköt.

Politiikka

Puolue	Paikat (2004)
Kokoomus	20
SDP	18
Vihreät	8
Vasemmistoliitto	8
Sitoutumattomat	6
Keskusta	3
Kristillisdemokraatit	3
SKP	1

Vuoden 2007 alusta Tampere siirtyi uuden kuntalain sallimaan malliin, jossa kaupunkia johtavat pormestari ja neljä apulaispormestaria. Pormestari ei ole virkasuhteessa kuntaan vaan hän on luottamushenkilö. Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana ja johtaa kunnan toimintaa. Ensimmäisen kaksivuotiskauden ajan pormestarina toimii Kokoomusta edustava Timo P. Nieminen. Valtuusto voi erottaa pormestarin kesken kauden, jos hän ei nauti valtuuston luottamusta.

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. Sen puheenjohtajana toimii Pekka Paavola (tamp.sit). Paavola nousi valtuuston johtoon ryhmä 20:n (vihreät, keskusta, kristilliset, sitoutumattomat) ehdokkaana kokoomuksen tuella.Pekka Paavola valittu puheenjohtajaksi (Aamulehti)Tampereen kaupungin ykkösjohtaja vaihtuu (Aamulehti)

Tampereella myös lapset pääsevät mukaan päätöksentekoon. Tampereella Annalan koulussa aloitettiin ensimmäisenä Suomessa luotto-oppilastoiminta. Sittemmin nimi on vaihtunut oppilaskunnan hallitukseksi. Tampereella jokaisessa peruskoulussa on nykyään oppilaskunnan hallitus. Myös Suomen ensimmäinen Lasten parlamentti perustettiin Tampereelle vuonna 2005

Kaupunginjohtajat

Kaupunginjohtaja	Toimikausi
Kaarle Nordlund	1929–1943
Sulo Typpö	1943–1957
Erkki Lindfors	1957–1969
Pekka Paavola	1969–1985
Jarmo Rantanen	1985–2007

Koulutus

Tampereella on paljon eri alojen oppilaitoksia ja erinomaiset koulutusmahdollisuudet. Tampereen yliopisto on Suomen neljänneksi suurin yliopisto.

Tampereella on

• 38 ala-astetta
• 8 yhtenäiskoulua
• 20 yläastetta
• 4 erityiskoulua
• 17 ammatillista oppilaitosta
• 14 lukiota
• Poliisikoulu, johon liitetään vuonna 2008 Poliisiammattikorkeakoulu.
• 2 ammattikorkeakoulua (Pirkanmaan ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu)
• 2 yliopistoa (Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto)
• Tampereen kesäyliopisto
• Tampereen konservatorio

Maantiede

Tampereen Keskustorin Vanhan kirkon tapulin koordinaatit ovat 61° 29' 54' pohjoista leveyttä ja 23° 45' 42' itäistä pituutta. Pohjoisimmat koordinaatit ovat 61° 50' 12' pohjoista leveyttä ja 23° 51' 20' itäistä pituutta, eteläisimmät 61° 25' 39' ja 23° 53' 25', itäisimmät 61° 37' 38' ja 24° 07' 07', läntisimmät 61° 32' 00' ja 23° 32' 32'. Tampereen kokonaispinta-ala on 687,9 km², josta maata on 523,4 km² ja vettä 164,5 km². Tampereen pinta-alasta 19,3 % (100,4 km²) on asemakaavoitettu. Järviä ja lampia on lähes 200. Niistä yli 10 hehtaarin järviä on 50.

Tampereen liikenteellinen keskipiste sijaitsee Kalevassa, Itsenäisyydenkadun, Teiskontien ja Kalevan puistotien risteyksessä. Maantieteellinen keskipiste sijaitsee Kämmenniemessä, Käälahden perukassa. Tampereen läntisin kaupunginosa on Kalkku.

Pisin katu on Hervannan valtaväylä, jonka pituus on 7777 metriä. Toisena on Lempääläntie (6008 m) ja kolmantena Aitolahdentie (5974 m). Lyhin katu on 23,47 metriä pitkä Helenankuja, jonka varrella olevan talon seinään ruuvattiin 1996 asiasta kertova muistolaatta.http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki/muistomerkit/lyhinkatu.html Silloista pisin on Lakalaivassa sijaitseva Postitorven Risteyssilta 386 metrillään. Toisena ja kolmantena ovat Lakalaivassa sijaitseva Rotatorin Risteyssilta (299 m) ja Arranmaan Ratasilta Peltolammilla 291 metriä.

Tampereen keskusta-alue sekä Pyynikin ja Pispalan kaupunginosat myöten sijaitsevat Pyhäjärven ja Näsijärven välisellä kannaksella. Näsijärven korkeus meren pinnasta on 95 metriä ja Pyhäjärven 77 metriä. Näsijärveä ja Pyhäjärveä yhdistää Näsijärvestä lähtevä ja Tampereen keskustan halki virtaava valjastettu Tammerkoskiesta, jonka putouskorkeus on 18 metriä. Kaupungin sijainti vesivoimaa tuottavan kosken partaalla kahden pitkän vesistöreitin välissä oli eräs tärkeimmistä virikkeistä sen perustamiseen 1770-luvulla. Raakavedestään Tampere ottaa 73 % kirkasvetisestä Roine ja loput neljältä pohjavedenottamolta, jotka sijaitsevat Messukylässä, Hyhkyssä, Julkujärvellä ja Pinsiössä.

Tampere on paitsi järvien myös harjujen kaupunki. Tampereella ovat mm. Pispalan, Pyynikin ja Kalevan soraharjut. Nämä harjut kuuluvat 200 kilometriä pitkään harjujaksoon, joka alkaa Salpausselältä ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaanpäähän asti. Paarlahti on samansuuntainen Näsijärven lahti, joka on nimitetty Suomen ainoaksi vuonoksi.

Tampereella on 11 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 238 hehtaaria. Teiskon Vattulan luonnonsuojelualue on Tampereen suurin. Sen pinta-ala on 61 hehtaaria. Uusin luonnonsuojelualue on Vaakkolammin-Likokallion luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Kaarilassa ja Epilässä. Se perustettiin 28.12.2005. Tampereen tunnuslaji on linnuista västäräkki, eläimistä tummaverkkoperhonen ja kasveista orvokki.

Vuonna 2006 Tampereella mitattu ylin lämpötila oli +31,4 °C (7. heinäkuuta kello 16.05) ja alin -27,4 °C (5. helmikuuta kello 8.33).

Kallioperä

Tampereen kallioperä muodostuu kiilleliuskeesta ja migmatiitistallalla. Maakuntakivi taas on maailmalla harvinainen, mutta Pirkanmaa yleisesti esiintyvä pallograniitti. Tampereen maaperäa on moreeni ja kalliota sekä harjuissa ja reunamuodostumissa on soraaa ja hiekka. Tampereen rakennuskiviesiintymät ovat monipuoliset. Perinteisen graniitin lisäksi löytyy runsaasti muun muassa kvartsidioriittiaa, tonaliitti, kiilleliusketta ja kiillegneissiä.

Vesistöt

.]] Näsijärvi on Pirkanmaan suuri keskusjärvi. Se on pituudeltaan 44 km, leveydeltään 5–7 km, syvin kohta noin 70 metriä ja pinta-alaltaan se on 265 km². Järven rantaviiva on rikkonainen; mantereelle työntyy syviä lahtia, joiden väliin jää pitkiä niemiä. Komein tällainen lahti on Koljonselältä mantereelle pistävä Pengonpohja, joka on liki 8 km pitkä. Näsijärvi laskee vetensä Tammerkosken ja Pyhäjärven kautta Kokemäenjokeen, josta vesi jatkaa Selkämereen. Näsijärvi on Suomen 16. suurin järvi, ja Virroille saakka ulottuva Näsijärven vesistö puolestaan on viidenneksi suurin. Korkeuseroltaan Näsijärven vesistö jakautuu kahteen osaan, sillä Näsijärven pohjoispäässä olevalla Muroleen kanavalla on yhden metrin korkuinen sulutus latvavesien ollessa 96 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tampereen eteläpuolella sijaitseva Pyhäjärvi on pinta-alaltaan 124 km² ja syvin kohta on 46 metriä. Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja se on vesistön keskusjärvi. Pyhäjärveen laskee vettä Näsijärvestä Tammerkosken kautta sekä Vanajavedeltä. Pyhäjärvestä vesi taas laskee Nokianvirran kautta Kuloveteen ja sieltä Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen.

Pyhäjärven ja Näsijärven yhdistää Tammerkoski, joka virtaa Tampereen läpi padottuna. Kosken pudotuskorkeus on lähes 19 metriä. Itse Tampereen nimi pohjautuu Tammerkoskeen.

Suot ja metsät

Tampereen suot lukeutuvat niin sanotusti viettokeitaisiin. Nämä viettokeitaat eli ekstentriset kermikeitaat ja rahkakeitaat ovat kaltevalle alustalle syntyneitä, yhteen suuntaan viistoja soita, joiden pienmuotoja ovat kaltevuutta vastaan kohtisuorassa sijaitsevat mätäsjonot, kermit sekä niiden kuljut. Viettokeitaat saavat ravinteensa pääosin sadevedestä. Viettokeitaista hyvin harvat ovat suojeltuja. Ne ovat Suomessa yleisiä Itä- ja Keski-Suomen vaihtelevan, pienipiirteisen kallioperätopografian alueella, mutta niitä sijaitsee myös muualla Etelä-Suomessa. Viettokeitaiden kasvillisuus on suhteellisen monipuolista. Siellä viihtyy esimerkiksi lakka, karpalo sekä suokukka.

Pirkanmaalla luonnontilaisten soiden osuus kokonaissuopinta-alasta on 25–30 %, kun taas suojeltujen soiden osuus on vain 3,1–5 %.

Tampereen suoalueisiin lukeutuvat muun muassa Tohlopin suo sekä Peräjoen suot. Tohlopin harvinainen suoalue kärsii rantojen ja kävelyteiden rakentamisesta, kun taas Peräjoen soista 5 hehtaaria kuuluu Pirkanmaan soidensuojeluohjelmaan sen arvokkaan suokasvillisuuden takia. Vuonna 2006 Peräjoen alue rauhoitettiin maanomistajan aloitteesta.

Pirkanmaan soidenkäytöstä turvemaapeltoja on 4 % ja turvetuotantoa yhden prosentin verran. Turvetta käytetään muun muassa energianlähteenä sekä tekstiilien raaka-aineena. Soita on metsäojitettu 57 % ja ojittamatta 14 %. Ojittamattomista soista puolet on kasvullista metsämaata ja ne ovat pääosin metsätalouskäytössä. Suojelualueet- ja ohjelmat vievät soiden käytöstä 4 %. Osa niistä on kuitenkin ojitettuja. 20 % on lakannut olemasta suota, kuten metsäojitetut suot ja turvepellot, joiden suokasvullisuus on kadonnut ja turvekerros huvennut, taikka rakentamisen alle jääneet suot.

kuuluu havumetsävyöhykkeen eteläboreaaliseen alueeseen, eli suomalaisittain vaahtera- ja lehmusvyöhykkeeseen.

Tampereen kuivat kangasmetsät ovat muuttumassa lehdoiksi. Näin on käymässä esimerkiksi Kalevankankaalla ja Pyynikillä. Alueiden entiset jäkälää ja puolukkaa kasvavat harjumänniköt ovat vuosikymmenten aikana muuntuneet kaupungin suurentuessa reheviksi lehdoiksi. Sama näkyy myös Tampereen laita-alueen metsissä, jossa tammi ja vaahtera ovat lisääntyneet. Alkuperäisten lehtojen muutokset ovat olleet vähäisiä niiden luontaisen rehevyyden takia.

Metsien muutoksen syitä on paljon. Esimerkiksi lemmikkien vuosittainen lähimetsien, pientareiden, puistojen sekä joutomaiden lannoittaminen satojen tonnien lantamäärällä on todellisuudessa yksi syistä. Myös liikenteen päästöt on merkittävä tekijä. Asfaltista ja renkaista irtoavat hiukkaset sekä pakokaasun hiukkaset sisältävät runsaasti ravinteita. Rehevässä maaperässä ja lämpimässä kaupunki-ilmastossa pärjää moni vaativakin laji tavallista paremmin.

Talousmetsien osa Tampereen metsien kokonaispinta-alasta on 20 % ja pinta-ala 1 454 hehtaaria. Metsistä myydään puuta teollisuudelle niin sanotuin pystymyynnein, jolloin hakkuutöiden toteuttamisesta vastaa ostaja.

Metsiä käytetään myös ulkoilu- ja retkimielessä. Ulkoilumetsiin kuuluu 4 169 hehtaaria metsiä. Tällaisia metsiä ovat muun muassa Kalevanharju, Pyynikki sekä Epilänharju. Ulkoilumetsät mahdollistavat virkistäytymis- ja luontoharrastusmahdollisuuksia kaupunkilaisille sekä toimivat opetuskohteina koululaisille ja harjoittelupaikkoina useille urheiluseuroille. Retkeilyyn sopivien metsätilojen kokonaispinta-ala on 1887 hehtaaria.

Tampereella voit törmätä kettuihin ja supikoiriin. Supikoirat viihtyvät laitakaupungin metsiköissä ja rakentamattomissa joutomaissa, jotka tarjoavat supikoiralle hyvät lepo- ja pesäpaikat. Supikoiria ja kettuja houkuttelee kaupunkiin helppo ravinnonsaanti. Kettujen pesäpaikat sijaitsevat kantakaupungin laitamien pikku metsiköissä ja täytemaan rinteissä.

Tampereen kasvillisuudessa näkyy metsien rehevöityminen ja lehdon yleistyminen. Esimerkiksi rehevyyttä välttävää metsäkortea esiintyy vain pienissä metsiköissä, kun taas lehtopalsami viihtyy rehevissä lehdoissa ja on alkanut levitä maansiirtojen vuoksi. Eräs harvinainen kasvi, kevätlinnunherne, viihtyy Tampereen lehtomaisilla alueilla ja on kunnassa yleinen, mutta harvinaisuutensa vuoksi sitä ei saa poimia.

Ilmasto

Tampereella vallitsee jokseenkin mannerilmasto, mutta järvet antavat ilmastolle myös merellisiä ominaisuuksia tasaamalla lämpötilaeroja. Talven ja kesän lämpötilaerot ovat silti selvät. Esimerkiksi vuonna 2005 Tampereen korkein lämpötila oli 28,7 °C, kun taas matalin lämpötila –18,8 °C. Keskilämpötilan on kuitenkin ennustettu nousevan 6–7 °C vuoteen 2050 mennessä. Korkeimmat lämpötilat mitataan normaalisti heinäkuussa, mutta aurinkoisinta Tampereella on kesäkuussa, jolloin auringonpaistetunteja muodostuu keskimäärin 272.

Sademäärä on mannerilmaston kaltaisesti suhteellisen vähäinen. Vuodessa sademäärä on 550–650 millimetriä. Kovin kuivaa kesää ei silti Tampereella nähdä, sillä suurimmat sademäärät ovat heinä–elokuussa.

Kuten koko Suomessa, Golfvirran vaikutus näkyy myös Tampereella. Ilmasto on hieman lämpimämpi kuin vastaavilla leveysasteilla muualla maapallolla. Tampereen ilmastoon vaikuttavat myös muun muassa Pyynikinharju, kaupungin etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat järvenselät, sekä ympäri vuoden avoinna pysyvä Tammerkoski.

Tampereen seudun ilmasto-oloja tutkii Tampere-Pirkkalan lentokentälle sijoitettu Ilmatieteenlaitoksen Länsi-Suomen aluetoimisto, joka on mitannut Tampereen vuosisadan korkeimmaksi lämpötilaksi 33,1 astetta (v. 1914) ja matalimmaksi –37 astetta (v. 1967). Tuulen on myös havaittu käyvän useimmiten etelästä. Myös Härmälässä on merkittävä sääasema.

Suomen ilmastovyöhykkeistä Tampere sijoittuu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen.

Kaupunginosia

Tampere