Tannhäuser

Tannhäuser (tai Tannhäuser und der Sängerkrieg auf Wartburg, eli Tannhäuser ja Wartburgin laulukilpailu) on Richard Wagnerin kirjoittama ja säveltämä ooppera. Se perustuu keskiaikaiseen Tannhäuserin legendaan. Oopperan ensiesitys oli Dresdenissä vuonna 1845.

Henkilöt

• Hermann, Thüringenin maakreivi basso
• Tannhäuser, ritari ja laulaja tenori
• Wolfram von Eschenbach, ritari ja laulaja baritoni
• Walther von der Vogelweide, ritari ja laulaja tenori
• Biterolf, ritari ja laulaja basso
• Heinrich von Schreiber, ritari ja laulaja tenori
• Reinmar von Zweter, ritari ja laulaja basso
• Elisabeth, maakreivin veljentytär sopraano
• Venus sopraano
• Nuori paimen sopraano

Thüringenin aatelismiehiä ja -naisia, pyhiinvaeltajia, kolme sulotarta, nuorukaisia, seireenejä, najadeja, nymfejä, bakkhantteja, satyyreja ja fauneja.

Ooppera tapahtuu Thüringenissä 1200-luvun alussa.

Synopsis

Ensimmäinen näytös

Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästyseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.

Toinen näytös

Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.

Kolmas näytös

Tannhäuserin lähdöstä on kulunut aikaa, ja Elisabeth ja Wolfram odottavat hänen paluutaan Wartburgin laaksossa. Pian pyhiinvaeltajat saapuvat, mutta Elisabethin kauhuksi Tannhäuser ei ole heidän joukossaan. Elisabeth pyytää Neitsyt Mariaa ottamaan hänet luokseen ja palaa tämän jälkeen Wartburgiin jättäen Wolframin yksin. Pimeän tultua Wolfram tapaa Tannhäuserin, joka aikoo palata Venusbergiin. Tannhäuser kertoo Wolframille, että paavi kieltäytyi antamasta hänen syntejään anteeksi ja sanoi, että ennemmin hänen sauvaansa kasvaisi lehtiä. Venus ilmestyy paikalle ja pyytää Tannhäuseria tulemaan hänen luokseen. Wolfram yrittää kaikin tavoin estää Tannhäuseria lähtemästä ja mainitsee lopulta Elisabethin nimen. Samaan aikaan paikalle saapuu hautajaissaatto ja Venus katoaa. Tannhäuser saa kuulla Elisabethin kuolleen, jolloin hän kuolee itsekin. Samalla paikalle tulee joukko pyhiinvaeltajia, jotka kertovat, että paavin sauvaan on kasvanut lehtiä ja näin ollen Tannhäuser on saanut syntinsä anteeksi.