Tapanilan Erä

Salibandy

Tapanilan Erä

Perustettu	2.9.1933
Kotiareena	Mosahalli
Kaupunki	Helsinki, Suomi
Värit	Sininen

Yleistä

Erän salibandyjaosto on Suomen suurin salibandyseura. Tuhannen jäsenen raja rikkoutui vuonna 2006. Seuran kotipaikka on Helsinki, tarkennettuna Tapanila. Sekä miesten, että naisten edustusjoukkueet edustavat seuraa Salibandyliigassa. Myös seuran junioritoiminta on ollut erittäin laadukasta jo 90-luvun alusta lähtien.

Historia

Tapanilan Erä perustettiin vuonna 1933. Toiminta aloitettiin nimellä Voimistelu- ja Urheiluseura Erä. 1950-luvulla nimeksi muutettiin Tapanilan Erä. Erä on aina tunnettu suurena moniurheiluseurana, jossa lajeja on laidasta laitaan.

Tapanilan Erä ei ollut aivan ensimmäisten salibandyseurojen joukossa vuonna 1985, kun Salibandyliitto perustettiin. Tapanilan Erän salibandyjaoston toiminta aloitettiin 8.3.1990, kun Yrjö Kokljuschin, Mika Kirvesmäki ja Markku Rantala toivat lajin Mosanmäelle. Yrjö Kokljuschin vaikuttaa tätä nykyä salibandyseura Tikkurilan Tiikereiden puheenjohtajana. Vaikkakin Tapanilan Erän johtokunta päätti B-jaostona toimivan salibandyjaoston perustamisesta jo 8. maaliskuuta 1990, pelattiin ensimmäisen kerran Erän värien alla vasta syksyllä 1990, kun sarjakausi 1990-91 alkoi.

Erän miesten edustusjoukkueen toiminta alkoi, kun joukkue nimeltä Lemon siirtyi Mosanmäelle pelaamaan Tapanilan Erän nimellä. Ensimmäisellä kaudella joukkue pelasi miesten I-divisioonassa. Kesällä 1991 todellinen toiminta vasta alkoi, kun naisjoukkue Synkkä Uhma siirtyi Erään ja aloitti toimintansa naisten edustusjoukkueena. Myös SC Dalmacin naisjoukkue siirtyi Erään ja näin oli myös Erä II perustettu. Molemmat joukkueet pelasivat tuolloin naisten SM-sarjaa ja tästä syystä 11. elokuuta 1991 perustettiin ensimmäinen salibandyn A-jaosto, eli naisten salibandyjaosto.

Kaudelle 1991-92 aloittivat myös ensimmäiset tyttöjoukkueet toimintansa naisten salibandyjaoston alaisuudessa ja ensimmäiset poikajoukkueet omana B-jaostona, poikien salibandyjaostona. Myös kaikkienaikojen menestynein naisjoukkue, Tapanilan Erä III eli 'Keppana', perustettiin ja joukkue alkoi pelata naisten I-divisioonaa.

Heti ensimmäisellä kaudella tuli menestystä. Naisissa Erä I voitti Suomen mestaruuden ja Suomen cupin, A-tytöt veivät kultaa sekä D-pojat voittivat hopeaa.

Kauden 1992-93 puolessavälissä valmistui paineilmahalli, Mosahalli, Mosanmäelle. Tämä kuplahalli palveli eräläisiä kahdeksan ja puolenvuoden ajan ja oli yksi merkittävimmistä tekijöistä menestyksen takana. Erän naiset uusivatkin Suomen mestaruuden ja Suomen cupin voittonsa keväällä 1993. Myös A-tytöt uusivat edellisen kauden mestaruutensa. Samana keväänä aloittivat Erän pojat myös kultaisten mitalien keräämisen, kun legendaarinen selostaja Jani 'Jantta' Alkio torjui B-pojat mestaruuteen. Myös D-poikien kaulaan ripustettiin kultaa. Kesällä 2001 halli purettiin ja paikalle alettiin rakentaa uutta uljasta Mosahallia. Uusi kiinteä halli, jossa on kaksi kenttää, valmistui kesällä 2002.

Kaudella 93-94 nykyinen salibandyjaosto syntyi. 24. marraskuuta 1993 kaikki kolme jaostoa (naiset, miehet ja pojat) yhdistyivät ja alkoivat toimia yhtenä A-jaostona. Tämän nykymallisen salibandyjaoston ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti Mika Hilska.

Pekka Mukkala aloitti toimintansa puheenjohtana 23. elokuuta 1994. Mukkala toimi samaan aikaan myös puheenjohtajana kansainvälisessä salibandyliitossa, IFF:ssä. Kausi 1994-95 oli Erän historian menestyksekkäin. Naisten ja tyttöjen sarjoissa kultaa voittivat Erä I, B1-tytöt, C1-tytöt ja D-tytöt. Hopeaa voittivat A-tytöt ja B2-tytöt. Pronssia saivat Erä III ja C2-tytöt. Poikien sarjoissa E-pojat voittivat hopeaa ja A-pojat pronssia. Yhteensä siis 10 mitalia. Risto Kauppisen valmentamana miehet pelasivat kaikkien aikojen parhaan kautensa sijoittumalla viidenneksi.

Erä III aloitti historiallisen mitaliputkensa keväällä 1995. Ensimmäisenä tuli pronssia ja kahtena seuraavana kautena kultaa. Sen jälkeen kaksi hopeaa. Kaudella 1999-00 Erä III saavutti historiallisen triplamestaruuden voittamalla Suomen Mestaruuden, Suomen Cupin ja Euroopan Cupin. Erä III takana alkoi joukkueen toisella sarjakaudella toimia kokosalibandyjaoston perustajahahmoihin kuuluva Markku Rantala, joka toimii edelleen joukkueen taustalla.

28. elokuuta 1996 Mukkala jätti jaoston ja Mika Hilska toimi vajaan vuoden vt. puheenjohtajana, kunnes 21. huhtikuuta 1997 nykyinen puheenjohtaja Timo Laivaara aloitti tehtävänsä.

Erä on menestynyt joka kausi loistavasti. Ainoastaan kaudella 1997-98 tuli vain yksi mestaruus. Kauden 1991-92 jälkeen on joka kausi tullut vähintään kaksi mestaruutta. Kaudella 2001-02 tuli kaikkienaikojen mestaruussaalis. Kun A-pojat, B84-pojat, B-tytöt, C85-pojat ja C-tytöt voittivat omat sarjansa, oli mestaruuksia kauden päätteeksi kasassa viisi kappaletta. Kukaan ei edes uskaltanut kuvitella moisia saavutuksia, kun otetaan huomioon, että kyseisellä kaudella vanha Mosahalli oli purettuna ja uutta vasta rakennettiin. Samalla katkesi myös 5 kautta kestönyt poikien mestaruudeton ajanjakso. Kaudella 2006-2007 Erä saavutti jälleen naisten mestaruuden 7:n vuoden odotuksen jälkeen. Miehet saavuttivat historiansa ensimmäisen mitalin, kun pronssiset mitalit jaettiin Mosahallissa kauden päätteeksi. C-tytöt ylsivät myös hienosti mestaruuteen. Lisäksi B-tytöt ja C91-pojat saalistivat hopeiset mitalit kauden päätteeksi.

Naisten puolella Erällä on 5 maailmanmestaria, joista kaksi on voittanut tuplana. Elisa Simonen ja Arja Joutsen oli voittamassa MM-tittelin sekä 1999 että 2001. Muut mestarit ovat: Suvi Saukko (2001), Jenni Järvelä (2001) ja Riikka Siberg (2001).

Menestys

Naisten Suomenmestaruudet

Erä I: 1992, 1993, 1995
Erä III: 1996, 1997, 2000, 2007

Naisten hopeamitalit

Erä I: 1994
Erä III: 1998, 1999, 2004, 2005

Naisten pronssimitalit

Erä III: 1995, 2003

Naisten Suomen Cup

Erä I: 1992, 1993
Erä III: 2000, 2003, 2006

Naisten Euroopanmestaruus

Erä III: 2000

Miesten edustusjoukkue

Maalivahdit

1. Lauri Hyytiäinen
35. Ville Jokinen
46. Jani Naumanen

Kenttäpelaajat

6. Antti Rissanen
9. Jaakko Rissanen
10. Joni Isoaho
11. Pasi Laitila
15. Timo Mäkynen
16. Henri Lehtonen
17. Jussi Kosola
20. Jari Parkkinen
21. Joni Niiranen
23. Jussi Ojala
24. Lauri Lehtonen
25. Sami Lehtinen
27. Jani Helenius
31. Miro Herlin
48. Sami Kaarnamaa
51. Perttu Raitala

Naisten edustusjoukkue 2006-2007 (Erä III)

Maalivahdit

30. Laura Welin
80. Sanna Sihvo
32. Laura Still

Kenttäpelaajat

7. Niina Vilppunen
8. Johanna Hellsten
9. Niina Valjakka
10. Paula Jouhten
11. Jenni Järvelä
14. Arja Joutsen
15. Elina Enlund
16. Maija Pohjankoski
19. Kaisu Salmi
20. Tanja Pääkkönen
21. Eija Pasanen
22. Rea Rantanen
23. Saara Malinen
24. Elisa Simonen
25. Gitta Suominen
26. Anna Vartiainen
27. Pia Upari
28. Johanna Rossi
33. Tuulia Karvonen
40. Iisa Rajasvuo

Kendo – Erä Ken Kai

Yleistä kendosta

Kendo-harjoittelu Tapanilan Erässä aloitettiin syksyllä 1997 jolloin Erä Ken Kai kendo-jaoksen ensimmäinen alkeiskurssi alkoi Tapanilan Erä 70 vuotta 1933 - 2003; Toimittaja: Jaakko Hannula, Yliopistopaino Helsinki 2003, ISBN 952-91-6386-x, sivut 39-40 . Nykyisin Erä Ken Kai järjestää kendon alkeiskursseja alkaen tammi- ja syyskuussa. Edistyneemmät harjoittelevat ympäri vuoden urheilukeskuksen aukioloaikoina. Keskiarvoinen kendon harjoittelun aloittaja Erä:ssä on 30–40-vuotias mies mutta viime aikoina on kasvavana suuntauksena ollut kendo-innostus, jossa vanhemmat aloittavat harjoittelun yhdessä lastensa kanssa. Kendo lajina mahdollistaakin tämän hyvin sillä ikä tai alkukunto ei lajin aloittamista rajoita. Harjoittelussa edetään jokaisen omien fyysisten valmiuksien ehdoilla.

Erä Ken Kain kendo harjoittelu

Kendo on japanilainen budo-laji jossa harjoitellaan täyskontaktilla bambumiekalla suojavarusteisiin pukeutuneena ja muodollista pariharjoitusta eli kataa puumiekalla. Kendon historia ulottuu Japanin keskiaikaiselle japanilaisen sotilasluokan (samurai) sodankäyntiin sovelletulle miekkaharjoittelulle (kenjutsu). 1800-luvulla kenjutsusta kehitettiin kendo joka on yksi tunnetuimmista nykyään harjoiteltavista budo-lajeista.

Kendoa voi harjoitella kouluiästä eläkeikään asti. Suomessa miehet ja naiset, tytöt ja pojat harjoittelevat yhdessä. Suojavarusteet mahdollistavat tasa-arvoisen harjoittelun eikä painoluokkia käytetä. Kendo-harjoitteluun kuuluvat: keiko eli tekniikka harjoittelu, kata eli muodolliset tekniikat parin kanssa ja shiai eli kilpailu. Erä Ken Kain harjoituksissa painotetaan kata-harjoittelua tavallista enemmän ja sitä onkin noin 30% Erä Ken Kain kendoharjoitteluajasta. Kendo-no-katan lisäksi Gogyo-no-kataa harjoitellaan Erä Ken Kaissa säännöllisesti. Gogyo-no-kata on Takano Sasaburon 1900-luvun alussa kendo opetuksen tueksi. Ono-ha itto ryū kenjutsusta kehittämä kata-sarja. Tapanilassa ei vielä ole juniori-harjoituksia kendossa joten Erä Ken Kai tukeutuu Helsingin Kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchin juniorivuoroihin, joihin on koottu koko pääkaupunkiseudun kendon junioriharjoittelu. Samaten KKTI toimii kootusti pääkaupunkiseudun, mukaan lukien Erä Ken Kain kendokoiden ZNKR iaidōnn ja ZNKR seitei jōdō harjoitteluseurana.

Erä Ken Kaissa on tällä hetkellä noin 30 aktiivista harjoittelijaa (+ vaihteleva määrä alkeiskurssilaisia) joista 15 % dan-arvoisia eli ns. yudansha-väkeä. Harjoituksia on Erän aerobic-salissa kolme kertaa viikossa. Harjoittelijoita tulee paitsi Tapanilan lähiympäristöstä myös Kehä III:n kokoamana idästä ja lännestä.

Erä Ken Kain kilpailumenestys kendossa

Kendon SM-joukkue pronssimitalit

Erä Ken Kai: 2000, 2002

Kendon alle 18-vuotiaiden Suomenmestaruus yksilökilpailu pronssimitalit

Oskari Nieminen: 2007