Tavu on tietotekniikassa käytetty mittayksikkö tallennuskapasiteetille, joka on riippumaton tallennetun datan tyypistä. Se on myös yleinen tietotyyppi ohjelmointikielissä. Tavua tai sen kerrannaisia käytetään ilmoittamaan tietokoneen keskusmuistin tai tallennuskapasiteetin määrä. Tavu on pienin tietokoneen muistiosoitteella osoitettava yksikkö. Tavun koko määräytyy tietokonejärjestelmän arkkitehtuurin mukaan.
Tavun koko on vaihdellut aikojen saatossa; nykyaikaisissa tietokoneissa tavu on kahdeksan bittiä. Aiemmin on käytetty myös kuuden, seitsemän, yhdeksän, kymmenen ja kahdentoista bitin tavuja. Epäselvyyksien ehkäisemiseksi kahdeksan bitin tavusta käytetään mm. tietoliikenteessä nimeä oktetti (lyh. o). Nykyisin harvemmin käytetty termi puolitavu tarkoittaa nimensä mukaisesti puolikasta tavua, eli käytännössä neljän bitin jonoa.
Kahdeksan bitin tavuun voi tallentaa kokonaisluvun väliltä 0–255 (28). Tavun sisällön merkityksen voi tulkita usealla tavalla, esim. yhtenä kirjaimena tietyssä merkistössä. Tavun sisältö ilmoitetaan usein heksadesimaalijärjestelmässä.
Tavu lyhennetään tyypillisesti t (vain suomenkielinen lyhenne), mutta toinen yleinen ja täysin pätevä tapa, myös suomenkielisessä tekstissä, on kansainvälinen tavun yksikkö B (varsin usein myös virheellisesti b, joka on bitin lyhenne). Englanniksi tavua kutsutaan nimellä byte, joka on muunnos sanasta bite (haukkaisu). Puolitavu sen sijaan on englanniksi nibble (näykkäisy). Suomessa termiksi on muodostunut tavu lähinnä siksi, että tietokoneesta riippuen kahdesta tai useammasta tavusta muodostuu sana (engl. word). Sanan pituudesta bitteinä käytetään termiä bittisyys, esim. 8-bittinen tai 64-bittinen.