Historiaa

Kartta maista, joissa tuotetaan teetä
Teen kulkeutuminen Eurooppaan tapahtui hieman myöhemmin kuin
kahvin. Vaikka teen historia arvostettuna seurapiirijuomana onkin huomattavasti vanhempi kuin kahvin, sen syntysijoilta Kiinasta tee ei tullut eurooppalaisten tietoisuuteen ennen kuin vuonna
1556, jolloin
portugalilainen jesuiitta isä Jasper de Cruz maistoi sitä ja kirjoitti siitä. Tuohon aikaan portugalilaisten kiinnostus löytää sopiva kauppatie
Kaukoidästä Lissaboniin heräsi. Vasta vuonna
1600 sellainen löytyi, ja tuolloin myös ensimmäinen teelasti päästiin purkamaan Lissabonin taivaan alla. Väitetään kuitenkin, että ensimmäiseksi tee olisi kulkeutunut
arabialaisten kauppiaiden mukana
Venetsian läpi vuonna
1559. Jälleen kerran arabit olivat edelläkävijöitä eurooppalaisiin nähden, sillä ensimmäiset maininnat teestä arabien keskuudessa ovat jo noin vuodelta
850. Säännölliset teekuljetukset alkoivat virrata Eurooppaan
hollantilais-portugalilaisena yhteistyönä vuonna
1610. Maidon lisäämisestä tähän juomaan on ensimmäinen mainita kuitenkin vasta
1680. Suomeen teenjuonti on tullut laajemmassa mitassa alun perin Venäjän kautta.
Teelaadut
Teet voidaan jakaa viiteen eri pääryhmään niiden valmistustavan mukaan.
Musta tee
Musta tee on teelaaduista eniten käsiteltyä. Mustan teen annetaan muista teelaaduista poiketen
hapettua loppuun saakka. Hapetuksessa teen lehdissä oleva luontainen kitkeryys häviää ja siksi mustan teen valmistuksessa voidaankin käyttää vanhoja lehtiä, jotka ovat kitkerämpiä kuin nuoret. Mustaa teetä myydän lukemattomin eri tavoin maustettuna ja se on teelaaduista halvinta. Musta tee on länsimaissa suosituin tee ja sitä valmistetaankin enemmän kuin mitään muuta teelaatua.
Perinteisissä teemaissa Kiinassa ja Japanissassa musta tee ei ole kovin suosittua. Kiinassa, Japanissa ja Korea sitä kutsutaan juoman värin mukaisesti punaiseksi teeksi (, ), mikä saattaa aiheuttaa sekaannuksia.
Oolong-tee
Oolong-tee on samalla tavoin alkukäsiteltyä kuin musta tee, mutta sen hapettuminen on keskeytetty. Sen annetaan hapettua yleensä noin 2–3 päivää. Oolong-tee on länsimaissa melko tuntematonta, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtalaisen paljon. Oolong-tee jätetään yleensä kokonaan maustamatta tai maustetaan vain hyvin kevyesti. Oolong-tee on suunnilleen vihreän teen hintaista.
Vihreä tee
Vihreän teen käsittelyssä hapetus keskeytetään välittömästi altistamalla tee lämmölle, joko japanilaisittain höyryttämällä tai kiinalaisittain kuumissa pannuissa. Se on yleensä haalean vihreän tai keltaisen väristä. Länsimaissa vihreä tee on lähinnä terveysjuoman asemassa, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Vihreää teetä myydään usein maustamattomana tai vain miedosti maustettuna. Hinnaltaan vihreä tee sijoittuu mustan teen ja valkoisen teen väliin.
Valkoinen tee

Valkoista teetä
Valkoinen tee on tehty pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä, eikä siihen ole sekoitettu muita teepensaan osia. Nimitys valkoinen tee tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa peittävästä hennosta valkoisesta karvasta. Valkoisen teen ei ole annettu hapettua. Länsimaissa valkoinen tee on melko harvinaista, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtuullisen paljon. Valkoinen tee on keltaisen teen ohella kallein teelaatu.
Keltainen tee
Keltaisen teen ei ole myöskään annettu hapettua. Muista teelaaduista se poikkeaa käsittelyn osalta siten, että heti keräämisen jälkeen teenlehdet laitetaan pimeään ja hapettomaan tilaan, jossa ne saavat keltaisen värin. Usein osa lehdistä on myös kevyesti paahdettu. Lehtien väri vaihtelee keltaisesta keltaruskeaan. Keltainen tee on valkoisen teen ohella kallein teelaatu.
Valmistus

Teeviljelmä Malesiassa
Teen valmistuksessa on monia eri vaiheita, joista kaikkia ei kuitenkaan käytetä eri teelaatujen valmistuksessa.
Poiminta ja keräily
Ensimmäinen teen valmistusvaihe on lehtien poiminta pensaista. Lähes kaikki teet poimitaan käsin, koska koneellinen poiminta rikkoo lehden ja koska ainoastaan ihmissilmä tunnistaa oikean katkaisukohdan. Poiminta tehdään aamuisin, kasvupaikasta riippuen aina 5-10 päivän välein samasta pensaasta.
[Lipton: Pensaasta myymälään ]
Tarkastuksen jälkeen lehdet kuljetetaan säkkeihin pakattuna tehtaalle.
Nuudutus
Kun teelehdet on poimittu, ne levitetään laakeille kuivausritilöille esikuivatusta (nuudutusta) varten. Siinä ne ovat 12-24 tuntia.
Lämmin ja kuiva tuuli muuttaa teelehdet nahkeiksi. Tämä valmistusvaihe kuuluu jokaiseen teelaatuun.
Rullaus
Kun teelehdet kerätään nuudutusalustoilta ne rullataan (yleensä koneellisesti), jolloin teelehtien
solukko rikkoutuu ja teelehden sisältämät solunesteet, öljyt ja
entsyymit vapautuvat.
Silloin ne saavat oikean kokonsa, mutta ovat edelleen vihreitä ja kosteita.
Rullausta ei kuitenkaan suoriteta kaikille teelaaduille.
Hapettaminen (fermentointi)
Rullauksen jälkeen teelehdet siirretään suurille pöydille kosteaan tilaan. Huoneen lämpötilaa ja kosteutta tarkkaillaan ja säädetään jatkuvasti. Tämä vaihe kestää 1-3 tuntia ja sinä aikana solunesteestä muodostuu ilman ja entsyymien vaikutuksesta erilaisia maku- ja väriaineita, lehdet muuttuvat tummemmiksi ja teen maku, tuoksu ja väri vahvistuu.
Hapettamista ei suoriteta valmistettaessa vihreätä, valkoista tai keltaista teetä.
Kuivaus
Hapetuksen (vihreän, valkoisen ja keltaisen teen ollessa kyseessä, rullauksen) jälkeen teelehdet kuivatetaan niin että niistä poistuu käytännössä kaikki kosteus. Tässä vaiheessa ne muuttuvat erittäin kevyiksi ja hauraiksi.
Lajittelu
Kuivauksen jälkeen tee ravistellaan erilaisten siivilöiden läpi, jotta erikokoiset lehdet saadaan eroteltua.
Suuremmista lehdistä tehdään korkealaatuista irtoteetä, pienempien päätyessä halvempiin seoksiin. Yli jäävästä pölystä ja hyvin pienistä paloista tehdään
pussiteetä. Tee sekoitetaan useammasta laadusta, koska sato ei ole aina samanlaista ja kaikki menevät testattavaksi maistajille, joita esimerkiksi Liptonilla on yli 50.
Käyttö
Tee valmistetaan hauduttamalla teelehtiä teetyypistä ja tarkemmasta lajikkeesta riippuen 1–15 minuuttia. Lyhin haudutusaika on vihreällä teellä, pisin joidenkin alueiden valkoisella teellä.
Pussiteen kohdalla haudutuksen yksityiskohdilla ei ole yleensä suuremmin väliä maun kannalta, mutta korkealaatuisen irtoteen kohdalla parhaaseen tulokseen pääsemiseksi tee täytyy hauduttaa huolellisesti.
Keitettävän veden tulee olla raikasta ja vasta hanasta otettua, jotta se sisältäisi riittävästi happea irrottamaan teestä täyden maun. Teekannu tulee ensin kuumentaa kiehuvalla vedellä, jotta haudutuslämpötila pysyisi riittävän korkeana. Tällä on paljon vaikutusta teen makuun ja sitä voidaan pitää syynä valurautaisten teekannujen yleistymiseen. Nautittavaan teemäärään nähden tulisi käyttää mahdollisimman pientä kannua, siten että se on täynnä. Silloin aromit eivät pääse haihtumaan ja kannu pysyy paremmin kuumana.
Kun vesi on kiehahtanut, se kaadetaan teelehdille. Mikäli vesi kiehuu liian kauan, se menettää happea, eikä enää pysty irrottamaan teestä täyttä makua.
Haudutusajan kesto on kaikkein tärkein tekijä maun kannalta. Jos haudutus kestää liian kauan, teestä voi tulla kitkerää tai samean makuista.
Mikäli teetä juodaan vain kofeiinin vuoksi, sitä pitäisi hauduttaa vain kolme minuuttia. Tällöin polyfenolit eivät pääse juurikaan kumoamaan kofeiinin vaikutusta.[Royal Society of Chemistry: How to make a Perfect Cup of Tea ]
Vihreän teen keittäminen
Mustaa teetä tulee hauduttaa juuri kiehumaan alkaneessa vedessä, kun taas yleisesti herkempää vihreää teetä tulee hauduttaa hieman jäähtyneessä, 70-80 -asteisessa vedessä kitkeröitymisen välttämiseksi. Teen kitkeröitymisen lisäksi liian kuuma vesi tuhoaa vihreästä teestä joitain terveellisiä ainesosia. Jotkut hienot vihreät teet tulee hauduttaa jopa niin alhaisessa kuin 60:n asteen lämpötilassa. Joissain vedenkeittimissä on termostaatti, jota säätämällä veden lämpötilan saa 80 asteeseen. Vanha keino on laimentaa kiehahtanut vesi neljänneksellä kylmää vettä. Joskus samoja teelehtiä voidaan hauduttaa kolme kertaa, joista toista haudutusta pidetään parhaana.
Teen tarjoilu
Kiinassa tee juodaan yleensä sellaisenaan siihen mitään lisäämättä. Myöskään länsimaissa luonnostaan aromaattiseen kiinalaiseen teehen ei lisätä maitoa tai
sitruunaa, jotka peittäisivät teen oman maun. Näitä lisukkeita on alettu käyttää alkaen englantilaiselta kulttuurialueelta vahvemman ja vähemmän aromaattisen intialaisen,
ceylonilaisen ja afrikkalaisen teen kanssa näiden teelaatujen valloitettua vähitellen maailmanmarkkinat 1800-luvun lopulla. Maito tai sitruuna parantaa laadultaan keskinkertaisen tai huononkin teen makua. Makeuttamiseen käytetään yleensä sokeria.
Hunaja sen sijaan peittää teen oman maun, minkä vuoksi sitä yleensä saatetaankin käyttää erityisesti maustettuun teehen.
Oolong-tee, useat vihreät teet sekä Pu-erh tee ovat luonnostaan makeahkoja.
Jos tee juodaan maidon kanssa, se saa olla melko vahvaa; perinteinen ohje annostella yksi pieni lusikallinen teetä kuppia kohti ja yksi kannulle koskee juuri teen nauttimista maidon kera. Kerma, rasvaton maito, UHT-maito tai kalsium-maito eivät sovi hyvin yhteen teen kanssa. Sitruunamehua kannattaa käyttää harkiten, ettei se peitä teen omaa makua. Alkajaisiksi voi kokeilla kymmentä tippaa kahden desilitran kupilliseen ja säännöstellä määrää maun mukaan. Perinteisempi tapa on tarjota teen kanssa puolitettuja sitruunanviipaleita, jollainen laitetaan teekuppiin. Tällöin maku tulee teehen sitruunan kuoresta.
Seuraava lista on suuntaa antava:
aina maidon kanssa
- Assam
- maustamattomat sekoitukset, jotka koostuvat intialaisesta ja afrikkalaisesta teestä (esim. English Breakfast -tee)
maidon kanssa tai ilman
ilman maitoa
- Darjeeling
- Nilgiri
- korkealla kasvanut Ceylon
- kiinalainen tee
sitruunan kanssa tai ilman
- Ceylon
- Earl Grey -tee
- afrikkalainen tee
Teenjuonti eri kulttuureissa
Eri puolilla maailmaa on totuttu erilaisiin tapoihin nauttia teetä. Esimerkiksi Japanissa teeseremonialla on tärkeä sosiaalinen merkitys, ja sen ovat myös joissain luostareissa zen-munkit ottaneet osaksi henkistä harjoitustaan. Suurimmaksi osaksi Japanissa juodaan kuumaa vihreää teetä sekä kylmää pullotettua vihreää teetä, kuten virvoitusjuomia Suomessa.
Englannissa teetä juodaan usein maidon ja sokerin kanssa, ja englantilainen kello viiden iltapäivätee on yli 300 vuotta vanha perinne. Ilmiönä teenjuonti yleistyi Englannissa portugalilaisen Katariina Braganzalaisen (1638–1705) myötäjäisten myötä vuoden 1662 jälkeen Englannin saatua Bombayn sataman.[Tea.co.uk ]
Venäläiset juovat useimmiten teetä ilman maitoa mutta maustettuna sokerilla ja hillolla. Venäjällä tavallista mustaa teetä kutsutaan nimellä 'tšai' (чай).
Teemerkkejä
Teemerkeistä Suomessa tunnetuimmat lienevät
Twinings ja Lipton, joiden valmistamat teet ovat useimmiten teepusseissa. Forsmanin ja Nordqvistin teet ovat useimmiten irtoteetä, mutta Nordqvist myy suosituimpia teelaatujaan myös teepusseissa. Myös
Reilun kaupan teetä on tarjolla useita eri lajeja.
Luontaistuotteita teemarkkinoille tarjoaa Golden Temple, jonka eri laatuja ovat mm. vihreä Jasmine-tee, vihreä Guardian-tee sekä miesten ja naisten teet.
Saman teelaadun ominaisuuksien pitäminen samanlaisina on kaupallisesti tärkeää. Tästä syystä teen makua ja muita ominaisuuksia tarkkaillaan huolellisesti. Teeyhtiöiden palveluksessa on erityisiä teenmaistajia. Jotta arvioinnit olisivat vertailukelpoisia, tee on valmistettava toistettavalla tavalla. Tässä voidaan noudattaa esimerkiksi kansainvälistä standardia ISO 3103, joka kuvaa tarkoin teen valmistusmenetelmän sekä käytettävän teekannun ja -kupin.
Terveysvaikutukset
Teen terveysvaikutuksia on tutkittu erityisesti Japanissa varsin tarkkaan, ja tutkimuksissa onkin selvinnyt teen positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen. Varsinkin runsaasti
antioksidantteja sisältävät teet (vihreä tee ja
rooibos) estävät solujen vanhenemista ja rappeutumista. Teellä on lisäksi sanottu olevan mm.
syöpää ehkäiseviä ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia. Tee myös piristää ja joidenkin teelaatujen sisältämät ainekset toimivat jopa mietoina masennuslääkkeinä. Mikäli tee juodaan maidon kanssa, maito estää teen flavonoidien toiminnan.
[Terveysinfo ]
Teenkaltaiset juomat
Teenkaltaisilla juomilla tarkoitetaan yleensä teen tapaan valmistettavia eri kasveista saatuja haudukejuomia. Näitä ovat mm.
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla