Tekstiviestin syntyhistoriasta kerrottakoon, että vuonna 1984 Pohjoismaat esittivät silloin kehitteillä olevaan GSM-järjestelmään tekstiviestiominaisuutta (SMS eli Short Message Service). Aluksi asia tuotiin J. Audestadin (Norja) vetämään GSM WP3 -alatyöryhmään, josta se eteni vuoden 1985 helmikuussa GSM-päätyöryhmään ja sen jälkeen osaksi GSM-spesifikaatioita vielä samana vuonna (GSM Doc.28-85). Tarkemmat tekniset määrittelyt tehtiin IDEG-ryhmässä 1987–1990, puheenjohtajana aluksi Friedhelm Hillebrand (Saksa). Varsinaisena tekstiviestin isänä ainakin meillä Suomessa pidetään Matti Makkosta, joka Posti- ja telelaitoksen Radioverkko -osastolla työskennellessään ideoi ns. tekstinäpeltimen periaatteen jo vuosina 1982–1983 ja vei asiaa eteenpäin pohjoismaisissa matkapuhelintyöryhmissä, jota kautta toiminne päätyi GSM:n ominaisuudeksi.
Ensimmäinen tekstiviesti uskotaan lähetetyn joulukuussa 1992 tietokoneelta matkapuhelimeen Vodafonen GSM-verkkoon Isossa-Britanniassa. Kyseessä oli verkon SMS-ominaisuuden testaus. Suomessa tekstiviesti tuli matkapuhelinasiakkaiden käyttöön vuoden 1994 aikana, mutta ensin vain verkosta puhelimeen päin. Vuonna 1995 saattoi myös puhelimesta näppäillä tekstiviestejä.
Nykypäivänä 160 merkin raja ei ole ehdoton. Yleisimmät matkapuhelimet osaavat ketjuttaa viestejä siten, että jos viesti on yli 160 merkkiä pitkä, se jaetaan osiin ja lähetetään 160 merkin osissa. Jos vastaanottava puhelin osaa käsitellä pitkiä viestejä, ne näkyvät sellaisenaan normaalisti. Muussa tapauksessa viesti näytetään useana erillisenä viestinä.
Uusi kehittyvä tekstiviestinnän muoto on vuorosuuntainen verkkokeskeinen tekstiviestintä Internetiin kytketyn ohjelmistosovelluksen ja matkaviestimien välillä.