Televisiomaksu

Televisio

Televisiomaksu (aikaisemmin Suomessa televisiolupa), lyhyemmin tv-maksu, on useissa maissa televisiolaitteen hallussapidosta valtiolle maksettava ns. veroluonteinen maksu. Suomessa televisiomaksu on maksettava television käytöstä, ja sitä kerätään ensisijaisesti Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi. Vuoden pituisen maksun suuruus vuonna 2007 on 208,15 euroa kun maksu suoritetaan yhdessä erässä.

Vastaavia maksujärjestelmiä on monissa Euroopan maissa, esim. Englannissa on vuonna 2006 vielä mustavalkoisen TV-luvan maksuvaihtoehto.

Yleistä

Tausta

Suomessa televisiomaksujen keräämisen hoitaa Ficora (eli Viestintävirasto, entinen Telehallintokeskus). Suomessa televisiomaksu tuli käyttöön 1958 eli heti televisiolähetysten säännöllisen lähetyksen alkaessa. Värilisälupamaksu tuli ajankohtaiseksi väritelevisiolähetysten myötä vuonna 1969. Vuonna 1996 mustavalko-vastaanottimiin sidottu tv-lupa poistui käytöstä, ja hinnaltaan yhtenäinen tv-lupa tuli käyttöön koko maassa.

Vuonna 1999 voimaan astuneen valtion televisio- ja radiorahastolain myötä televisiolupa muuttui television käyttöönottoilmoitukseksi ja televisiolupamaksu televisiomaksuksi. Televisiomaksut tilitetään valtion televisio- ja radiorahastoon, josta rahaa siirretään Yleisradio Oy:lle valtioneuvoston päätöksellä. Lain mukaan valtioneuvosto voi osoittaa rahastosta varoja myös muuhun televisio- ja radiotoiminnan edistämiseen.

Toistaiseksi Eduskunta on lähtenyt siitä että Yleisradion rahoitus hoidetaan vastaisuudessakin televisiomaksulla, jota korotetaan asteittain vuoteen 2010 asti, jotta sillä voidaan kattaa television digitalisoinnista aiheutuvat kustannukset.

Valvonta

Televisiolupia tarkastivat talosta taloon kiertävät tv- ja radioluvanluvan tarkastajat. Nykyisin tv-maksua maksamattomia talouksia jäljitetään osoite- ja tv-maksurekisterin tietoja vertaamalla, ja tarkastaja käy vain talouksissa, joissa tv-maksua ei ole maksettu. Luvattomasta katselusta joutuu maksamaan 100 euron tarkastusmaksun sekä takautuvasti tv-maksun kaksinkertaisena (vähintään 60 euroa), enintään kuitenkin vuoden ajalta. Televisiomaksutarkastajalla ei kuitenkaan ole oikeutta tulla kenenkään kotiin ilman henkilön lupaa.

Aiemmin lupatarkastajilla oli rekisteri niistä talouksista, joissa ei ole tv-vastaanotinta. Rekisteri poistettiin käytöstä, ettei rekisteri tietosisältönsä puolesta vaaranna kuluttajan yksityisyyden suojaa.

Joissakin maissa tv-luvattomien talouksien televisioita etsitään radioaaltoihin perustuvalla peilausjärjestelmällä. Suomessa vastaavaa järjestelmää ei käytetä.

Näkemyksiä televisiomaksusta

Puolesta

Tärkeä julkinen palvelu

Yleisradiolla on ollut, ja voidaan katsoa edelleenkin olevan, myös kansaa sivistävä ja opetuksellinen tehtävä, mikä harvoin kaupallisilla kanavilla toteutuu. Julkisesti rahoituksella toimivat kansalliset yleisradioyhtiöt Suomessa ja maailmalla tuottavat sellaista ohjelmistoa, jonka kaupallinen tuottaminen ei ole mahdollista. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa kielivähemmistöjen (esim. ruotsinkielinen ja viittomakielinen ohjelmisto) ja muita erityisryhmiä palvelevat lähetykset.

Yleisradion kanavilla voi katsoa televisiota myös ilman mainoksia, mikä mahdollistaa kaupallisista toimijoista riippumattoman tiedonvälityksen ja uutisoinnin. Lisäksi Yleisradiolla on kriisiaikoihin liittyviä tehtäviä.

Moni hyvätuloinen kannattaa televisiomaksua, koska se on tasasummavero eikä progressiivinen tai tasavero, joka olisi tilanne, jos televisiomaksua ei perittäisi maksuna vaan tuloverojen kautta.

Riippumattomuus

Tiedonvälityksen vapauden sekä objektiivisuuden kannalta voidaan katsoa, että on tärkeää ylläpitää demokraattisesti johdettua ja julkisin varoin rahoitettua, riippumatonta toimijaa. Tällä estetään muun muassa kaupallisten kanavien sidosryhmien (omistajien yms), yksittäisten poliittisten puolueiden mahdollisuutta vaikuttaa tai dominoida informaatiota, mistä on varoittavia merkkejä mm. Italiassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Vastaan

Kyseenalainen monopoliasema

Yleisradion rahoituksen turvaamiseksi pakollinen maksu on asetettu televisiolle (väline), eikä yleisradion lähettämälle ohjelmistolle (sisältö). Yleisradiolla on siis eräänlainen monopoliasema suhteessa viestintävälineeseen. Muut televisioyhtiöt voivat ainoastaan saada tuloja myymästään ohjelmistosta (maksu-tv) tai mainostuloista (mainos-tv).

Sananvapausnäkökulma

Televisiomaksun maksamatta jättäminen tekee sanktioitavaksi vastaanottaa minkä tahansa televisiokanavan ohjelmistoa, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä Yleisradion kanssa. Satelliittikanavat mukaan lukien Suomessa näkyy tuhansia kanavia [1]

. Ne edustavat niin suurta tietomäärää, että se nostaa sananvapauskysymyksen esille, koska sananvapauteen kuuluu myös oikeus vastaanottaa tietoa.

Kielteinen ilmapiiri

Kriitikot haluavat nostaa esille kysymyksen, sopiiko seuranta- ja sanktiohenkinen rahankeräysjärjestelmä muutenkaan modernin tietoyhteiskunnan ilmapiiriin. Isossa-Britanniassa, jossa tv-luvalla (TV licence) rahoitetaan BBC:n toimintaa, salakatselu ja siitä aiheutuvien sakkojen maksamatta jättäminen on eräissä tapauksissa lopulta johtanut jopa lyhyisiin vankeusragaistuksiin.

Kiinteä suuruus maksajan varallisuudesta riippumatta

Monet kokevat televisiomaksun epäreiluksi, koska se on sekä pieni- että suurituloisille samansuuruinen. Moni vähätuloinen päätyy jättämään maksun maksamatta, koska kokevat 200 euron vuosimaksun liian suureksi loveksi taloudessaan. Ratkaisuksi on esitetty esimerkiksi opiskelija-alennusta televisiomaksuun, erillisen televisioveron perimistä verotuksen yhteydessä tai Yleisradion toiminnan rahoittamista kokonaan verovaroin.

Julkisen palvelun rahoitus

Koska Yleisradio on julkinen ja yleishyödyllinen palvelu, se on rahoitettava valtion verotuksen kautta, kuten yleensä yhteiskunnan ylläpitämät tärkeät palvelut rahoitetaan. Samalla päästään eroon erillisestä televisiomaksujen keruusta.