Terrorismi

Terrorismin historia

Antiikin ajan terrorismi

Selootit

Antiikin ajan terroristeja olivat muun muassa juutalaiset selootit, jotka Israelin itsenäistämiseksi Rooman miehityksestä järjestivät julkisia poliittisia murhia ensimmäisellä vuosisadalla.

Assassiinit

Hassan al-Sabbahin Alamutin linnakkeeseen 1000-vuosisadan lopussa perustama nizareihin kuulunut assassiinien šiiamuslimilahko tunnettiin poliittisista salamurhistaan. Lahkon piikkiin on kuitenkin laitettu muidenkin tekemiä salamurhia ja siitä on kerrottu perättömiä tarinoita, kuten että murhaajia valmennettiin huumaamalla heidät hasiksella.

Länsieurooppalainen uuden ajan terrorismi

Käsite 'terrorismi' juontuu Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta. 21. syyskuuta 1789 Ranskan tasavalta julistettiin perustetuksi ja kuningasvalta täten kumotuksi. Seuranneessa valtatyhjiössä tasavaltalaiset jakobiinit ottivat vallan käsiinsä aloittamalla väkivallan aallon, jossa kuoli 40 000 ranskalaista. Ranskan keväällä 1792 Preussiaa ja Itävalta vastaan aloittama sota kiristi tilannetta entisestään. Kuningatar Marie Antoinettea epäiltiin maanpetoksesta Itävallan tuella, ja sodan seurauksena annettiin julistus vallan siirtymisestä vallankumoukselliselle hallinnolle. Valtakeskukseksi muodostui, sodan sekä vastustajiksi epäiltyjen teloituksen myötä, Yleisen turvallisuuden komitea, jossa oli kaksitoista jäsentä. Komitea päätti lopulta kaikista valtion asioista. Koska terrori oli valtiollista, liittyi terrorin käsite valtioterroriin, jossa vallankumouksellinen hallitus pyrkii eroon oppositiosta vainoten tätä. Vallankumouksen tulosten vakiinnuttamisen uskottiin edellyttävän vallankumoushallituksen jatkuvaa valtiollista terroria. Jakobiinien johtaja Maximilien Robespierre kuoli myös itse giljotiinissa 27. heinäkuuta 1794.

1800-luvun terrorismi

Napoleonin sotien jälkeen Pyhä allianssi pyrki palauttamaan vanhan monarkistisen järjestyksen. Kansallisromantiikka ja alkava teollistuminen synnyttivät kansallisuusliikkeitä ja liberaaleja liikkeitä, jotka eivät kuitenkaan saaneet riittävästi tavoitteitaan läpi erityisesti monikansallisessa Itävallassa. 1848 kapinoineet unkarilaiset saivat kaksoismonarkian Itävallan kanssa 1867 Ausgleichnissa, mutta Itävalta-Unkari slaavilaiset kansat, kuten tšekit ja serbint olivat tyytymättömiä. Serbit ryhtyivät terroriin itävaltalaisia vastaan. Kaikkein haluttomampia antamaan slaaveille itse hankkimaansa asemaa olivat unkarilaiset. Bosnia kysymyksen vuoksi Serbiassa perustettiin terroristijärjestö Musta Käsiin. Sen ehkä tunnetuin terroriteko on Itävallan kruununperijä Frans Ferdinand murha Sarajevossa.

Venäjällä keisarin ja hallituksen vastainen terrorismi kasvoi 1860-luvulla, kun yhteiskunta vapautui maaorjuudesta ja odotuksen perustuslailliseen hallintotapaan pääsemiseksi kasvoivat nopeammin kuin hallituksen kyky uudistua. Anarkistit ja sittemmin sosiaalivallankumoukselliset keskittyivät viranomaisiin ja keisariin sekä ministereihin kohdistuvaan henkilöterroriin.

Nykyajan terrorismi

Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion laitokset kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi. Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen 'Unabomber'. Nykyään yleisin terrorismin muoto on Yhdysvaltain hallituksen tilastojen mukaan sunnimuslimien harjoittama uskonnollinen terrorismi.Country Reports on Terrorism 2004, s. 7-8 Report on Incidents of Terrorism 2005, s. 13 Report on Terrorist Incidents - 2006, s. 21 Esimerkiksi vuonna 2006 sunniryhmien iskuissa kuoli lähes 4000 ihmistä. Vuonna 2006 45% terrori-iskuista ja 65% uhreista oli Irakissa.Report on Terrorist Incidents - 2006, s. 2

Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää puolueellisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisissä keskusteluissa, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Käsitteet eivät kuitenkaan ole välttämättä toisensa poissulkevia. Vapaustaistelija määritellään toiminnan tavoitteen ja terroristi käytetyn menetelmän mukaan. Vapaustaistelija voi olla myös terroristi riippuen hänen käyttämistään menetelmistä. Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittanut ja voittanut järjestö voi myöhemmin muodostaa uuden valtiojohdon.

Termit 'terrorismi' ja 'terroristi' ovat siten usein poliittisesti erittäin värittyneitä ja niitä käytetään propagandassa vihollisen leimaamiseksi.

Terrorismin tyyppejä

Separatistinen terrorismi

Separatistinen terrorismi pyrkii erottamaan kansan tai kansanosan emävaltiosta hyökkäämällä yhteiskunnan laitoksia, kuten poliisia, yksittäisiä poliitikkoja tai armeijaa vastaan. Vaikutin on yleensä kansallismielinen. Pelon ilmapiirin saavuttamiseksi hyökkäykset kohdistetaan emämaan muille alueille (ei yleensä omaa kansaa vastaan). Joissain tilanteissa tämäntyyppisen terrorin harjoittajia pidetään vapaustaistelijoina. Esimerkkeinä baskien, Pohjois-Irlannin, Palestiinan järjestöt ja Kurdistanin työväenpuolue. Myös juutalaista Irgun Zvi Leumi-järjestöä, jonka entisestä johtajasta, Menachem Beginistä tuli myöhemmin Israelin pääministeri, voidaan pitää vastaavana separatistisena terrorijärjestönä.

Separatistisen/nationalistisen terrorismin uhreina kuoli vuosina 1968-2005 8736 ihmistä.

Nationalistinen terrorismi

Nationalistinen terrorismi käsitettynä erilleen separatistisesta terrorismista tarkoittaa toimintaa, jolla pyritään yhdistämään hajallaan oleva kansakunta yhdeksi valtioksi. Kurdien toiminnan voi nähdä tällaisena toimintana, koska heidän alueensa on useamman valtion alueella, kuin myös baskien. Myös Pohjois-Irlannissa on saaren yhdistävä tavoite.

Uskonnollinen terrorismi

Uskonnollisen terrorismin tavoitteet ja oikeutus perustuvat uskontoon. Vuosina 1968-2005 uskonnollisen terrorismin uhreina kuoli 11839 ihmistä.

Uskonnollisista ryhmistä terrorismia harjoittavat tilastojen valossa eniten sunnimuslimit. Yhdysvaltain viranomaisten laskelmien mukaan vuonna 2006 terroriteoissa kuolleista lähes 4000 eli 46 % oli kuollut sunnien harjoittaman terrorismin uhreina, niistä tapauksista, joissa terroristi kyettiin luokittelemaan. 5 % oli kuollut šiiamuslimien terrorin uhreina. Muiden uskonnollisten ryhmien harjoittama terrorismi aiheutti yhdessä muun ei-poliittisen terrorismin kanssa 10 % kaikista uhreista. On huomattava, että 59 % uhreista kuoli terroriteoissa, joiden tekijää ei kyetty luokittelemaan puutteellisten tietojen takia. Myös yli puolet uhreista oli muslimeja. .

Myös lukuisat pienet kultit ovat liittäneet uskontoonsa väkivaltaisen toiminnan muita ihmisryhmiä kohtaan. Esimerkkeinä buddhalaisuuteen etäisesti liittyvä Japanin Aum Shinrikyo, joka suoritti sariinikaasuiskun Tokion metrossa 1995.

Tähän luokkaan voidaan lukea myös kristittyjen fundamentalistien hyökkäykset väkivaltaisesti aborttiklinikoita ja niissä toimivia lääkäreitä vastaan. Näissä iskuissa on kuollut kuusi ihmistä.

Kritiikkiä uskonnollisen terrorismin mielikuvaa ja uskonnon roolin väheksymistä kohtaan

Chicagon yliopiston tutkija Robert Pape on analysoinyt kaikki dokumentoidut itsemurhapommitustapaukset vuosilta 1980–2003. Pape päätyy kirjassaan Dying to Win: The Strategic Logic of Suicide Terrorism (2005) esittämään että toisin kuin media antaa ymmärtää, itsemurhapommituksilla ei ole juurikaan tekemistä islamilaisen fundamentalismin tai muiden uskonnollisten liikkeiden kanssa, vaan niiden syyt löytyvät poliittisista konflikteista.http://www.amconmag.com/2005_07_18/article.html

Israelilaisen konfliktintutkimuslaitoksen tutkija Shmuel Bar on kritisoinnut uskonnon roolin väheksymistä, koska sen väheksyminen jättää huomiotta terrorismin leviämistä edistävän uskonnollisen kulttuurin ja erityisesti islamiin liittyvän käsitteen din wa-dawlah, jonka mukaan islam ohjaa myös politiikkaa. Islamilaisen terrorismin oikeutus tulee uskonnollisista määräyksistä fatwoista ja terroristit ovat usein itse korostaneet toimineensa kuten fatwat määräävät. Professori Vincenzo Olivetin mukaan uskonnon roolin väheksyminen sivuuttaa myös wahhabi- eli salafisti-liikkeen leviämisen, sen suhtautumisen terrorismiin ja tämän uskonnollisen ryhmän dominoivan roolin sunniterrorismissa. Toisaalta Oliveti kritisoi myös terrorismin liittämistä islamiin kokonaisuudessaan huomauttaen, että vain 5% muslimeista on äärimielisiä ja vain 0.01% tuosta 5%:sta on osoittanut taipumusta terrorismiin tai 'uskonnolliseen väkivaltaan'.http://www.islamicamagazine.com/Issue-15/The-Myth-of-The-Myth-of-Moderate-Islam.html

Uusnatsismi ja rasistinen terrorismi

Rasistiset ryhmät toteuttavat muunmuassa kansallissosialismin rotuoppeja hyökäten muita alempina pitämiään rotuja vastaan. Tavoitteena on usein etninen puhdistus, keinona muun muassa muiden kansallisuuksien pelotteleminen pois maasta. Uusnatsiryhmät ja uskonnollisestiinin motivoituneet terroristiryhmittymät hyökkäävät myös usein juutalaisia tai Israel valtion omaisuutta vastaan. Uusnatsistinen terrorismi on suuntautunut myös oman etnisen ryhmän sisällä olevia poliittisiin vastustajiin, esimerkkinä Björn Söderbergin murha Ruotsissa 1999. Tämäntyyppinen terrorismi ei ole välttämättä pitkälle organisoitua, ja sen kohteet eivät ole useinkaan yksilöityjä.

Turkkilaisen Harmaat Sudet -järjestön ideologia on nationalistis-rasistista, hyvin lähellä kansallissosialismia. Järjestöä epäillään lukuisista terrori-iskuista. On esitetty, että islamistiryhmittymienryhmittymien antisemitistinen ideologia, jonka pohjana on ajatus juutalaisten kansainvälisestä salaliitosta, ei ole peräisin arabikulttuurista tai islamista, vaan kansallissosialismista ja muista eurooppalaisista rasistisista virtauksista.

Rasistisen terrorismin laskettiin aiheuttaneen seitsemän kuolonuhria vuosina 1968-2005.

Uusnatsien kaikissa väkivallanteoissa on Saksassa kuollut yli 100 ihmistä vuoden 1990 jälkeen.http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2006-04-27,104:3:374769,1:0:0:0:0:0:

Poliittinen terrorismi

Poliittinen terrorismi hyökkää yleensä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan, pyrkien korvaamaan sen oman näkemyksen mukaisella järjestelmällä. Poliittisista ryhmistä terrorismiin ovat syyllistyneet erityisesti vasemmistolaiset ryhmät. Vuosina 1962-2005 vasemmistolaisten ryhmien laskettiin tehneen 3738 terrori-iskua, joissa kuoli 2576 uhria. Samalla aikavälillä oikeistolaiset ryhmät tekivät 141 iskua, joissa kuoli 289 uhria.

Useat vasemmistolaiset ryhmät ovat pyrkineet kaatamaan kapitalistisen hallituksen ja perustamaan kommunistisen tai sosialistisen järjestyksen. Esimerkkinä Saksan Punainen armeijakunta, Italian Punaiset prikaatit ja baskien ETA. Ks. myös amerikkalainen The Weather Underground. Monessa maassa on tai on ollut useitakin kommunistisia terroristijärjestöjä, sekä marxilais-leniniläisiä että maolaisia.

Toisinaan oikeistoterroristit ovat pyrkineet tukemaan olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystä. Tästä esimerkkinä toimivat Etelä-Amerikan puolisotilaalliset järjestöt, jotka ovat usein hallitusten palveluksessa ja pyrkivät murhaamaan poliittiset vastustajansa, tai näitä tukevat ihmisryhmät. Oikeistoon kuuluivat myös Nicaraguan Contrat (vastavallankumoukselliset), jotka aloittivat 1980-luvun alussa taistelun vasemmistolaista Sandinisti-hallitusta vastaan.

Bolognan rautatieaseman räjäytys Italiassa 1980-luvun alussa on yksi tunnetuimmista äärioikeistolaisen terrorismin iskuista Euroopassa. Iskussa kuoli yli 80 ihmistä ja se liittyi Italian äärioikeiston 'jännityksen strategiaan' jolla pyrittiin valmistelemaan oikeistolaista vallankaappausta.

Kylmän sodan aikana suurvallat tukivat omaa ideologiaansa kannattavia terroristijärjestöjä joko suoraan tai epäsuorasti. Neuvostoliitto tuki PLO:ta, joka puolestaan toimitti aseita Euroopan vasemmistolaisille järjestöille. Eräät muutkin marxilaiset terrorijärjestöt ympäri maailmaa olivat Neuvostoliiton tukemia ja jopa kouluttamia. Jotkin Etelä-Amerikan oikeistolaisista terrorijärjestöistä olivat suoraan Yhdysvaltain tukemia. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tukivat myös Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan taistelevia mujahideen-taistelijoita joista osa sittemmin muodosti Al-Qaidan ja Taliban-liikkeen. USA:n ja eräiden muiden länsimaiden tiedustelupalveluiden muodostaman salaisen Gladio-verkosto on myös katsottu olleen yhteydessä äärioikeistolaiseen terrorismiin erityisesti Italiassa.

Anarkistien terroria tapahtui 1870–1920-luvuilla. Anarkistien murhaamina kuolivat Venäjän Aleksanteri II (1881), Italian Umberto I (1900) ja Yhdysvaltain presidentti William McKinley (1901). Anarkististen terroristien motiivit olivat osin vaihtelevat, esim. valtiollisen väkivallan kostaminen tai pyrkimys nostattaa alistetut kapinaan.

Ks. myös uusnatsismi yltä.

Valtioterrorismi

Valtioterrorismilla viitataan useimmiten tilanteeseen, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy tekoihin, jotka täyttävät terrorismin piirteet. Tällaisia ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, jotka voivat kohdistua jopa täysin syyttömiin ihmisiin tai ulkopuolisiin.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on määritellyt termin tiukemmin tarkoittamaan valtion tukea yleisesti terroristiryhminä pidetyille organisaatioille. Tämän määritelmän mukaan USA on luokitellut viisi valtiota: Kuuban, Irannin, Pohjois-Korea, Sudanin ja Syyrian, terroristeja tukeviksi State Sponsors of Terrorism .

Myös Yhdysvaltain hallitusta on syytetty terrorismin harjoittamisesta, tukemisesta ja suojelemisesta.

Terrorismi Suomessa

Suomessa punakaartit tappoivat niin sanotussa punaisessa terrorissa 1 650 siviiliä vuonna 1918 ja lisäksi yli 3 000 sotilasta. Valtion suorittaman kapinan kukistamisen ja kapinallisten rangaistustoimien seurauksena kuoli puolestaan yli 25 000 punakaartilaista. Se, missä määrin nämä katsotaan terrorismiksi, on kiistanalaista.

Monet katsovat, että Suomessa terrorismia on edustanut lähinnä 20-ja 30-luvun vaihteen Lapuan liike, joka suoritti lukuisia kidnappauksia, pahoinpitelyjä ja tuhotöitä sekä neljä poliittista murhaa. Myös ministeri Heikki Ritavuoren murhan vuonna 1922 voi katsoa olleen oikeistolaisen terrorismin ilmentymä Suomessa.

Suomessa vuosisadan alussa toimineita nationalistisia aktivisteja on myös toisinaan pidetty joiltain osin terrorismin tunnusmerkit täyttävinä. Tunnetuin vuosisadan alun isku oli kenraalikuvernööri Bobrikovin murha 1904, jonka toteutti aktivisteja lähellä ollut Eugen Schauman.

Terrorismin dynamiikasta

Terrorismi ja media

Terrorismi on pieniä näyttäviä tekoja, joiden tarkoituksena on pelon ilmapiirin luominen. Tässä mielessä terrorismi on riippuvainen mediasta: Mitä laajemmin ja näyttävämmin tieto terroriteosta leviää, sen parempi terrorismin kannalta. Puhutaankin terrorismin ja median epäpyhästä liitosta: terrorismi tarvitsee mediaa vaikutuksensa levittämiseen ja media tarvitsee 'näyttäviä' uutisia levikkinsä parantamiseen.

Nykyisen nk. 'Terrorismin vastaisen sodan' alkuvaiheessa, 11.9.2001 jälkeen, Yhdysvaltojen hallitus pyysi mediaa olemaan levittämättä Osama bin Ladenin videoviestejä. Yhdysvalloissa ymmärrettiin siis terrorismin ja median välinen riippuvuus. Myös 11.9.2001 kohteiden valinta kielii mahdollisesti osaltaan tästä median ja terrorismin välisestä suhteesta.

Edellisen perusteella terrorismi on sitä tehokkaampaa, mitä kattavamman ja näkyvämmän julkisuuden se teoillaan saa aikaiseksi. Tämän pohjalta terrorismilla on jatkuvasti ollut paremmat toiminnan edellytykset. Nyt ne ovat globaalilla tasolla ja nyt puhutaankin kansainvälisestä terrorismista.

Lähteitä

Kirjallisuutta

Francisco Alonso-Fernández: 'Fanáticos terroristas - Claves psicológicas y sociales del terrorismo', Salvat Editores S.A., Espanja 2002. ISBN 84-345-6408-4
Shmuel Bar: 'Warrant for terror: fatwas of radical Islam and the duty of jihad', Rowman & Littlefield Publishers, Inc., 2006, ISBN 0-7425-5120-2
Cindy C. Comb ja Martin Slann: 'Encyclopedia of Terrorism, Revised Edtion', Facts On File, Inc., 2007, ISBN 0-8160-6277-3
Leena Malkki & Jukka Paastela (ym.): 'Terrorismin monet kasvot', Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007, ISBN 978-951-0-31170-7
Vincenzo Oliveti: 'Terror’s source: the ideology of Wahhabi-Salafism and its consequences', Amadeus Books, 2002, ISBN 0-9543-7290-5
Jukka Paastela (toim.): 'Terrorismi – Ilmiön tausta ja aikalaisanalyysejä', Tampere : Eurooppalaisen filosofian seura, 2005, ISBN 952-5503-14-3