Theodor W. Adorno
Theodor W. Adorno
Theodor W. Adorno
Theodor Adorno
Theodor Adorno
)
Max Horkheimer (etuvasemmalla), Theodor Adorno (etuoikealla) ja Jürgen Habermas
Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno (11. syyskuuta 1903 – 6. elokuuta 1969) oli saksalainen sosiologi, filosofi, musiikkitieteilijä ja säveltäjä. Hän kuului niin kutsuttuun Frankfurtin koulukuntaan, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Max Horkheimer, Herbert Marcuse ja Jürgen Habermas. Adorno menestyikin parhaiten juuri filosofina, kun taas säveltäjänä hän jäi suhteellisen tuntemattomaksi.
Adorno tunnetaan massakultturiin ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikistä. Adornon taidefilosofia perustuu taideteoksen yksittäisluonteen ja sisällöttömyyden, 'ei-identtisyyden' ja 'partikulaariuden' puolustamiseen. Vaikutteita hän sai Immanuel Kantilta, Georg Wilhelm Friedrich Hegeliltailtä, Sigmund Freud ja Karl Marxilta. Taidefilosofiassaan hän asettuu kaikkia taiteelle annettuja sisältöjä vastaan. Modernissa maailmassa taide voi toimia itsenäisesti, olla vain taidetta. Tähän sen hänestä tulee myös pyrkiä. Adornon postuumi teos Esteettinen teoria on modernin taidefilosofian klassikko.
Suomessa jotkut muistavat Adornon parhaiten hänen Sibeliuksen musiikkiin kohdistamastaan kritiikistä. Adornon kriittisyys Sibeliusta kohtaan juontuu siitä, ettei Sibelius edustanut aikansa taidemusiikin kehityksen uusimpia tyylejä, vaan oli viimeinen kansallisromantikko. Suomessa Adornon teilauksen on väitetty jarruttaneen Sibeliuksen vastaanottoa saksankielisessä Euroopassa. Tosiasiassa vain harva eurooppalainen musiikinkuuntelija on koskaan kuullutkaan Adornon Sibelius-kritiikistä.
Sibelius-talon johtaja Antti Vihinen teki väitöskirjansa aiheesta 'Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus'.
