Charles S. Peirce erotti 1877 ilmestyneessä artikkelissaan neljä erilaista tiedonhankintatapaa tai tapaa käsitysten muodostamisessa. Näitä ovat jääräpäisyyden menetelmä, arvovallan menetelmä, a priori -menetelmä ja tieteellinen menetelmä.
1) itsepäisyyden menetelmässä pidetään itsepintaisesti kiinni omista käsityksistä piittaamatta arvostelusta
2) auktoriteetin menetelmässä pitäydytään johonkin auktoriteettiin ja toistellaan sitä, mitä jokin arvovaltainen taho on sanonut
3) intuitiivisessa menetelmässä uskotaan, että järjen avulla voidaan nähdä välittömästi ja selkeästi totuuksia ilman havainnon tai todistelun apua
4) varsinaisen tieteellisen menetelmän tunnusmerkkejä ovat puolueettomuus, julkisuus ja itsensä korjaavuus.
Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan epädogmaattisesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on sen kannattajien mielestä tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä. Peirce korosti itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”arvovallan” ja ”apriorisen” käsitysten muodostamisen menetelmään nähden. Samaa aihetta käsittelee
Tiedon hankkimisen menetelmiä tutkii filosofiassa tieto-oppi. Tieto-oppi eli tietoteoria liittyy niihin tapoihin, joilla hyväksyttyjä käsityksiä oikeutetaan ja perustellaan. Koskinen 2003 W. V. O. Quinen käsitteistön mukaan kyse on ”totuuden etsimisen tekniikasta” (Quine 1998, s. 665).
Katso myös
Lähteet
