PC-tietokoneiden muuttuessa massatuotteiksi kotelot ja virransyöttö on standardoitu, tehontarpeen kasvaessa virransyötön ja lämmönhallinnan merkitys on kasvanut. Varhaisin 'standardi' oli ns. AT-kotelo. AT-nimellä nimitettiin aluksi Intel 80286 -suorittimella varustettua IBM AT -tietokonetta, sen klooneja ja varhaisia 386-koneita. AT-standardia ei ilmeisesti ole kirjoitetussa muodossa, ja se lienee syntynyt muiden valmistajien kopioidessa IBM:n ratkaisut. Täysikokoinen AT-emolevy on kooltaan 12' × 13,8'. Ns. Baby-AT on kooltaan 8,57' × 13,04', eli samankokoinen kuin IBM PC-XT:n emolevy, mutta sen ruuvinreiät ovat eri paikoissa, jotta emolevyn voi kiinnittää AT-koteloon.
Vuoden 1995 tienoilla otettiin käyttöön standardoidut ATX-muodon kotelot, jossa virransyöttöä parannettiin, ja emolevyn liittimet siirrettiin kustannusten vähentämiseksi näkymään suoraan kotelon takareunasta ulos.
ä Uusin kotelon ja virransyötön määrittely on BTX (Balanced Technology Extended), joka on tarkoitettu ATX-muodon korvaajaksi vuosien 2004 ja 2005 aikana. BTX voi käyttää samoja virtalähteitä kuin ATX, mutta sen lämmönhallintaan on kehitetty erityistä huomiota. Sekä ATX että BTX määrittelyn on tehnyt Intel.BTX-koteloiden myyminen kuluttajille on lopetettu, ja arkkitehtuuri on käynyt tarpeettomaksi uusien, vähävirtaisten 64-bittisten suorittimien myötä. Kuitenkin esimerkiksi Applen Mac Prossa on BTX-kotelo.

