Tietokonepeli

Historiaa

Varhainen tietokonepeli Spacewar (emulaattorikuva)

Varhaiset tietokonepelit syntyivät 1950-luvulla ja liittyivät tieteelliseen tutkimukseen. Ristinollan ja shakin kaltaisia pelejä pelaavat ohjelmat olivat mielenkiintoisia paitsi tekoälytutkimuksen, myös tietokoneen interaktiivisen käytön kannalta.

Vuonna 1958 Willy Higginbotham teki laitteen, jolla kaksi pelaajaa saattoi oskilloskoopin avulla pelata yksinkertaista tenniksen tapaista peliä. Tällä pelillä ei ollut kuitenkaan yhteyttä myöhempään Pongiin, joka oli toinen tenniksestä inspiraationsa saanut peli.

1961 MIT:n oppilaat kehittivät PDP-1-tietokoneelle ensimmäisen reaaliaikaisen videografiikkaa käyttävän tietokonepelin nimeltään Spacewar, jossa ideana oli tuhota toisen pelaajan alus putoamatta itse aurinkoon. Pelistä tehtiin 1970-luvulla parikin erilaista kolikkopelisovitusta, ja siitä on versioita myös nykyisin käytetyille tietokoneille.

Television avulla pelattavien joka kodin videopelien pioneeri oli televisiolaitteita valmistavassa amerikkalaisessa Magnavox-yrityksessä työskennellyt saksalaissyntyinen keksijä Ralph Baer. Baer esitti ajatuksen pomolleen jo vuonna 1951, mutta tämä tyrmäsi idean. Baer kuitenkin jatkoi kehitystyötä myöhemmin, ja vuonna 1968 hänellä oli prototyyppilaitteisto, jolla pystyi pelaamaan useita erilaisia pelejä. Prototyypin pohjalta kehitettiin ensimmäinen kotikäyttöön tarkoitettu pelikonsoli, Magnavox Odyssey.

Vuonna 1971 ilmestyi ensimmäinen kolikoilla toimiva videopeliautomaatti, Spacewarista ideansa saanut Computer Space, jonka kehittivät Nolan Bushnell ja Teb Dabney. Peli ei kuitenkaan menestynyt, koska sitä pidettiin liian vaikeana. Vuonna 1972 Bushnell pääsi pelaamaan messuilla esittelyssä ollutta Ralph Baerin pelikonetta, josta vakuuttuneena hän perusti pian Atari-yhtiön. Atari julkaisi vielä samana vuonna Pong-pelin, joka muistutti läheisesti Baerin koneen tennispeliä. Pongista tuli huippumenestys, ja Atari myi kaikkiaan 19000 Pong-automaattia.

1970-luvun alkupuolella julkaistiin monia erilaisia kolikkopelejä ja tv-pelejä, mutta ne eivät vielä sisältäneet varsinaista tietotekniikkaa, vaan toteuttivat pelilogiikan yksinkertaisemmalla elektroniikalla. Mikroprosessorin käyttö mahdollisti kuitenkin monipuolisempien pelien teon vähemmällä vaivalla, ja vuonna 1975 julkaistiinkin ensimmäinen mikrosuoritinpohjainen videopeliautomaatti, Gunfight. Tietotekniikka tuli parin vuoden sisällä myös pelikonsoleihin (Fairchild VES ja Atari 2600).

1980-luvun vaihteessa myytiin sekä pelikonsoleita että kotitietokoneita, jotka kilpailivat nyt pitkälti samoista markkinoista. Kotitietokoneiden ansiosta videopelien suunnittelu ja toteutus eivät olleet enää ammattilaisten yksinoikeus, vaan kuka tahansa ohjelmointiin perehtynyt harrastaja pystyi helposti toteuttamaan omia pelejään. Monista yksinäisten harrastajien tekemistä peleistä tuli kaupallisia menestystarinoita ja kokonaisten lajityyppien alullepanijoita.

Laitteiden kehittyessä myös pelien teknisiltä ominaisuuksilta vaadittiin aina vain enemmän, ja 1990-luvulle tultaessa peliteollisuus olikin käytännössä siirtynyt yksittäisiltä tekijöiltä suurille jopa satoja ihmisiä työllistäville pelitaloille. Pelaajille haluttiin myydä aina vain suurellisempaa audiovisuaalista toteutusta, ja nykyisin monien pelien tuotanto muistuttaakin elokuvateollisuutta. Useimmat nykyisin suositut pelityypit pohjautuvat kuitenkin 1970- ja 1980-luvuilla syntyneisiin perusideoihin.

Tietokonepelien lajityyppejä

Tietokonepelejä voidaan jaotella tyyppeihin useilla eri tavoilla. Monesti pelissä on kuitenkin elementtejä useasta eri perustyypistä.

Ajopelit

Ajopeleissä () ohjataan jotain kulkuvälinettä, useimmiten autoa tai moottoripyörää, mutta joskus myös jotain keksittyä laitetta. Tavoitteena on yleensä selviytyä pelissä olevista radoista mahdollisimman lyhyessä ajassa, mikä vaatii usein jatkuvaa harjoittelua. On myös pelejä, joissa tärkeintä ei ole ensimmäisenä maaliin pääsy vaan muiden autojen romuttaminen joko törmäämällä tai käyttämällä aseita. Ajopelit tähtäävät useimmiten mahdollisimman fotorealistiseen grafiikkaan. Varhainen lajityypin edustaja on Pole Position (Namco/Atari, 1982).

Ampumapelit

Ampumapelit () ovat toimintapelejä, joissa pääosassa on ampuminen.

Rajaavampaa nimitystä 'shoot 'em up' käytetään etenkin vanhemmista ampumapeleistä, joissa liikkumavapaus on varsin rajoitettu. Joissakin on joko yksi staattinen ruutu taisteluareenana (esimerkiksi Asteroids ja Space Invaders), tai sitten vihollisia ja pelimaailmaa vieritetään vastaan pelaajasta riippumatta (esimerkiksi Nemesis ja R-Type).

Nykyisin suosituin ampumapelityyppi ovat 'first-person shooterit' (FPS), eli pelattavan hahmon näkökulmasta esitetyt pelit, joissa ase tai sen tähtäin on ruudun keskivaiheilla. Tämän genren kantaisä on Wolfenstein 3D (1992) Nämä pelit ovat yleensä moninpelattavia. Ammuntapeleihin kuuluvat myös valopistoolilla pelattavat pelit.

Kolikkopelien valopistoolit korvattiin tietokoneversioissa usein hiirellä ohjattavalla tähtäimellä, mutta moniin pelikonsoleihin oli (ja on edelleen) saatavissa myös kotiin hankittavia valopistooleja. Klassisimpiin ammuntapeleihin kuuluvassa Cannon Fodderissa (1993) taas ohjataan sotilasjoukkoa hiirellä.

Hiiviskelypelit

Hiiviskelypelit () yhdistävät toiminta-, ammunta- ja ongelmanratkaisupelejä. Niissä tehtävänä on välttää tekoälyn ohjaamia vihollisia, ja suorittaa tehtäviä niiden huomaamatta. Vihollisten tappaminen on yleensä rajoitettua, ja sen pitäisi tapahtua vain harkinnan jälkeen. Tunnettuja hiiviskelypelejä ovat Splinter Cell, Hitman, Sly Raccoon, Thief ja Metal Gear Solid -sarjat.

Klassisten pelien tietokonesovitukset

Klondike-pasianssi

Klassisia pelejä ovat esimerkiksi lauta- ja korttipelit, joiden pelaamiseen ei perinteisesti käytetä tietokonetta. Pelien tietokonesovituksissa kone korvaa yleensä sekä pelivälineet että mahdollisen peliseuran. Perinteisten pelien (erityisesti ristinollan) tietokonesovellukset edustavat varhaisimpia tietokonepelejä. Monet ohjelmat tarjoavat myös mahdollisuuden pelata toisen ihmisen kanssa joko samalla koneella tai tietoverkon yli. Lajityyppi on yksi vanhimmista tietokonepelityypeistä. Esimerkiksi tietokoneshakin historia alkaa jo 1950-luvulta. Kiinalainen mahjong-peli on shakin jälkeen useiten tietokoneelle siirretty lautapeli.

Luolalentelyt

Etenkin suomalaisten harrastajien keskuudessa suosittu pelityyppi ovat ns. luolalentelyt, etenkin sen kaksinpelattavat ampumista sisältävät muunnokset. Luolalentelyiksi kutsutaan pelejä, joissa keskeisenä elementtinä on inertia- ja painovoimalakeja noudattavan avaruusaluksen ohjailu kaksiulotteisessa luolamaisessa maastossa.

Lajin esi-isä on Atarin kolikkopeli Lunar Lander (1979) ja sen tärkeimpiä varhaisia edustajia ovat Gravitar (Atari, 1982) ja siitä innoituksensa saanut usealle kotitietokoneelle julkaistu Thrust. Fysiikan lakeja noudattava avaruusalus oli kuitenkin keskeisessä osassa jo aiemmissa peleissä, aina 1960-luvun Spacewarista alkaen.

Nykyisin luolalentelyiksi kutsutaan erityisesti sen Suomessa suosittua ja suomalaisten harrastelijoiden viljelemää moninpelattavaa alalajia, jossa ideana on ampua kanssapelaajat mitä mielikuvituksellisimmilla aseilla. Genren suosittuja edustajia ovat buumin aloittanut Turboraketti, Auts sekä Wings (1996). Uusimpia genren pelejä ovat mm. Wings 2 ja 3D-grafiikoilla varustettu Nano. Molemmat ovat suomalaisia.

Opetuspelit

Opetuspelit ovat pelejä, joiden avulla pyritään opettamaan lapsille kouluaineita tai muita asioita. On epäselvää, voidaanko opetuspelejä pitää omana genrenään, koska ne yleensä perustuvat johonkin muuhun tietokonepelien tyyppiin. Suurena haasteena opetuspeleissä on saada lapset todella viihtymään opettavaisen pelin ääressä. Parhaat opetuspelit ovat onnistuneet tässä.

Opetuspeleistä muistetaan esimerkiksi Mario is Missing ja Carmen Sandiego -pelit, joissa opiskeltiin maantietoa. Suomessa 1980-luvun lopussa tehtiin Hup-peli, jonka tarkoitus oli opettaa päihteiden kohtuukäyttöä suomalaisnuorille.

Tietysti myös muista kuin opetuspeleistä voi oppia jotain. Esimerkiksi realistiset strategiapelit opettavat historiaa ja seikkailupelejä pelaamalla oppii englannin kieltä (monissa peleissä voi valita kieleksi esimerkiksi myös saksan tai ranskan, mikä on hyödyllistä niille suomalaisille, jotka osaavat jo englantia).

Partypelit

Partypelit ovat pelejä, jotka on suunniteltu monen pelaajan illanviettopeleiksi. Partypelit koostuvat yleensä joukosta minipelejä, joissa pelaajat mittelevät paremmuudesta. Minipeleille on tyypillistä suhteellisen lyhyt (yleensä alle minuutin) kesto sekä helppo opittavuus. Pelaajien lukumäärä vaihtelee 1 ja 4 pelaajan välillä, mutta joitakin pelejä voidaan pelata jopa 16 pelaajan voimin vuorottelemalla. Tunnettuja partypelejä ovat Mario Party, Crash Bash ja Fuzion Frenzy.

Pulmapelit

Pulmapelien () perusidea on yleensä yksinkertainen, mutta ongelmien ratkominen voi olla hyvinkin haastavaa.

Pulmapeleissä eli älypeleissä vaaditaan tyypillisesti kykyä tehdä loogisia päätelmiä, hahmottaa asioita ja joskus myös nopeita päätöksiä - yleensäkin tavallista enemmän pohdintaa joihinkin muihin lajityyppeihin verrattuna.

Pulmapelit eivät yleensä ole ohjelmistoteknisesti niin monimutkaisia kuin monet muut pelityypit, ja uudenlaisten pulmapelien kehittäminen vaatii myös paljon kokeilevaa luovuutta, joten niitä kehitetään melko paljon harrastelijapohjalta. Klassisia pulmapelejä ovat esimerkiksi Tangram, Tetris, Boulder Dash ja Lemmings.

Seikkailupelit

Seikkailupelit () ovat juonellisia miettimistä vaativia pelejä. Tämä on yksi varhaisimpia pelityyppejä. Aluksi seikkailupelit olivat tekstipohjaisia (tekstiseikkailut), ja pelityyppi onkin saanut nimensä erään varhaisen ja kuuluisan tekstiseikkailun Colossal Cave Adventure mukaan. Graafiset seikkailupelit syntyivät myöhemmin.

Yleensä pelattavan hahmon tulee selvittää joukko ongelmia, jutella pelissä esiintyvien henkilöiden kanssa jne. Pelijuoni on lähes poikkeuksetta suoraviivainen, eli loppujen lopuksi tarkoituksena on keksiä se yksi tapa miten juonessa päästään eteenpäin. Peliaiheet vaihtelevat laajasti keskiaikaisista näytelmistä tulevaisuusvisioiden kautta huumoripeleihin. Juonellisesti seikkailupelit edustavat ehkä syvällisintä tietokonepelikategoriaa yhdessä joidenkin seikkailupelimäisten roolipelien kanssa.

Graafisten seikkailupelien huippukautta oli 1990-luvun alku. Viime vuosina seikkailupelejä ei ole julkaistu kovinkaan paljon, vaan on keskitytty yksinkertaisimpiin pelityyppeihin. Joitakin puhdasverisiä seikkailupelejä on kuitenkin viime vuosinakin tehty. Varhaisempia tärkeitä seikkailupelitaloja olivat esimerkiksi Sierra Online ja LucasArts.

Simulaatiopelit

Simulaatiopeleissä () mallinnetaan yleensä mahdollisimman tarkasti jotain tiettyä laitetta, kuten lentokonetta, laivatta, sukellusveneä, avaruusalusta tai autoa. Simulaattoripelien esimuotona voidaan pitää lentäjien koulutukseen jo vuosikymmenten ajan käytettyjä lentosimulaattoreita.

Tavallisilla mikrotietokoneilla pelattavat simulaattorit eivät ohjauslaitteidensa takia saavuta samaa realismin tasoa kuin ammattilaisille tarkoitetut ja suunnitellut koulutuslaitteet, mutta parhaiden simulaattorien avulla saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä simuloitavien laitteiden käyttäminen oikeasti tuntuu. Joskus myös 'kaupunkisimulaattoreita' pidetään simulaatiopeleinä, vaikka ne voidaan luokitella myös strategiapeliksi.

Microsoftin Flight Simulator oli 1980-luvulla pitkään maailman myydyin tietokonepeli, vaikka se käsitteli vain siviili-ilmailua. Vakavasti otettavien simulaattorien lisäksi on kevyempiä ja viihteellisempiä simulaattorinomaisia pelejä. Joissakin pelaaja saa säädellä realismin tasoa itse.

Strategiapelit

Strategiapeleissä () usein aiheena on sota, joko kuviteltu tai maailmanhistoriasta otettu mukaelma. Perinteisemmät vuoropohjaiset strategiapelit keskittyvät yleensä historialliseen tarkkuuteen ja vaativat vaikeimmilla tasoilla kykyä menestyksekkääseen operatiiviseen sekä strategiseen ajatteluun. Yksi suosituimista vuoropohjaisista strategiapeleistä on Sid Meierin suunnittelema, vuonna 1991 julkaistu Civilization, sekä siitä kehitetyt jatko-osat.

Vuonna 1992 ilmestynyt Dune 2 aloitti uuden pelityypin, joita kutsutaan reaaliaikaisiksi strategiapeleiksi (RTS – Real Time Strategy). Alkuperäinen sana 'strategia' viittaa enemmän sodan suuriin linjoihin kuin yksittäisten yksiköiden komentamiseen, ja nämä pelit muistuttavatkin toisinaan enemmän toiminta- kuin strategiapelejä, vaikka taktinen ajattelu on niissäkin tärkeää. Pääasia 'reaalistrategiapeleissä' on tukikohtien ja joukkojen rakentelussa. Samalla pitää kerätä resursseja ympäristöstä. Suosittuja RTS-pelejä ovat muun muassa StarCraft ja Command and Conquer -sarja.

Jonkinlaisena strategiapelin ja simulaation välimuotona voidaan pitää erilaisia valtion tai kaupungin toimintaa simuloivia pelejä, joissa voidaan käsitellä esimerkiksi paikallisen junaliikenteen kulkua tai vaihtoehtoisesti kokonaisen kansakunnan kehitystä historian alkuhämäristä tulevaisuuteen. Näitä pelejä kutsutaan 'jumalpeleiksi'.

Tappelupelit

Tappelupelit ovat suosittua väkivaltaviihdettä. Tappelupelit voidaan jakaa kahteen kategoriaan: ns. Beat 'em upeihin ja kaksintaistelupeleihin. Beat 'em up -pelit viittaavat yleensä sivuttaiseen ruudunvieritykseen pohjautuviin tappelupeleihin, joissa edetään suoraviivaisesti ja hakataan tie auki yleensä päättyen jonkinlaisen loppuvihollisen kohtaamiseen.

Kaksintaistelupeleissä ollaan mies miestä vastaan kehässä tai tatamilla. Katutappelupeleissä ohjaus on yleensä varsin yksinkertainen ja pelin viehätys perustuu erilaisiin vihollisiin. Kaksintaistelupeleissä taas pääpaino on monimutkaisten taisteluliikkeiden opettelemisella. Tunnettuja katutappelupelejä vuosien varrelta ovat Double Dragon -sarja ja Streets of Rage -sarja.

Kaksintaistelupeleistä tunnettuja ovat olleet esimerkiksi Street Fighter ja Mortal Kombat -sarjat sekä aikanaan kolmiulotteisen grafiikan tähän genreen tuoneet Virtua Fighter ja Tekken.

Tasohyppelyt

Tasohyppelyt ovat pelejä, joissa pelihahmo hyppii pelimaailmassa, joka koostuu yleensä eri korkeuksilla olevista tasoista. Pelissä on yleensä tarkoitus edetä eteenpäin vihollisia vältellen ja mahdollisesti myös esineitä keräillen ja ongelmia ratkaisten. Joissakin tasohyppelypeleissä voi myös ampua, mutta se ei ole pelityypin keskeisin elementti.

Klassiset tasohyppelypelit ovat yleensä sivulta kuvattuja, mutta uudemmissa peleissä käytetään yleensä kolmannen osapuolen perspektiivistä esitettyä 3D-grafiikkaa. Kuuluisimpia tasohyppelypelejä ovat lähes kaikkien tuntemat Mario- ja Sonic-pelit. Tällä hetkellä suosituimpiin sarjoihin kuuluvat Jak and Daxter ja Ratchet and Clank.

Tietokoneroolipelit

Tietokoneroolipeleillä (RPG – ) tarkoitetaan pelejä, joissa yleensä ohjataan tiettyä hahmoa tai hahmoryhmää, joiden ominaisuudet ja taidot kehittyvät pelin edetessä.

Tietokoneroolipelit eivät oikeastaan ole aitoja roolipelejä, koska niissä pelaaja ei esitä mitään roolia. Roolipelit voivat olla joka vakavampia, juonellisia pelejä joissa pääpaino on ongelmien ratkaisussa ja juonen edistämisessä, tai nopeatempoisempia taistelupelejä. Niin sanottuihin pöytäroolipeleihin verrattuna tietokoneroolipelit ovat poikkeuksetta rajoittuneempia, koska niistä puuttuu kokonaan hahmojen roolin esittäminen, ja vain muutamassa on edes pyritty lähestymään perinteisiä roolipelejä.

Neverwinter Nights toi mukanaan perinteisistä roolipeleistä tutun pelinjohtajan, mutta peli ei ole kuitenkaan täysin vastannut odotuksia eikä se ole mullistanut pelityyppiä sillä tavoin kuin olisi toivottu. Ehkä lähimpänä perinteisten roolipelien vapautta onkin 1980-luvulta asti kehityksessä ollut tekstipohjainen NetHack, joka karusta ulkoasustaan huolimatta on moniulotteisimpia olemassa olevia tietokonepelejä.

Toimintaseikkailut

Toimintaseikkailut () ovat pelejä, jotka yhdistävät toimintapeliin seikkailupelimäisiä elementtejä, kuten kerättyjen tavaroiden käyttöä oikeissa paikoissa ja usein myös juonta eteenpäin vieviä kertovia jaksoja. Pelimaailmassa liikkuminen on myös usein vapaampaa kuin puhtaammissa toimintapeleissä. Pelityypin edustajia ovat muun muassa Jet Set Willy, Prince of Persia, Tomb Raider ja Zelda.

Urheilupelit

Urheilupeleillä tarkoitetaan pelejä, joissa pelataan jotain tunnettua tai keksittyä urheilulajia tietokoneen ruudulla. Pelit ovat toteutustavoiltaan hyvin vaihtelevia, ja niiden yhdistävä tekijä on lähinnä aihepiiri.

Jotkin pelit yrittävät jäljitellä käytössä olevien ohjauslaitteiden puitteissa oikeaa urheilusuoritusta — esimerkiksi Commodore 64:lla aikanaan suositun Decathlon -kymmenottelupelin 1 500 metrin juoksussa pelaaja vatkaa peliohjainta mahdollisimman nopeasti usean minuutin ajan. Useimmat urheilupelit keskittyvät kuitenkin muihin paremmin jäljiteltävissä oleviin osa-alueisiin.

Pöytätenniksestä ideansa saanutta Pongia voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä urheilupeleistä. Nykyisin Suomessa suosittuja urheilupelejä ovat erityisesti jääkiekkopelit.

FPS

FPS eli First Person Shotter pelit ovat melko uusi ryhmä. Se sai alkunsa vuonna 1992 pelistä nimeltä Wolfenstein 3D, mutta käytännössä vasta vuonna 1993 julkaistu Doom teki pelityypistä tunnetun. Pitkään aina vuoteen -98 näytti siltä että FPS-pelit näyttivät junnaavan pikallaan, viakka pelien grafiikka paranikin, ne olivat edelleen vain kenttiä vailla yhtenäistä teemaa. Sitten ilmestyi erittäin suurta mainetta nauttiva Half-Life. Se heitti pelaajansa keskelle mielenkiintoista tarinaa jonka on sekoitus Sci-fiä ja salaliittoteorioita. Hyvän tarinansa takia Half-Life on osa syy seikkalupelien sukupuuttoon. Vuonna 2002 X-Box-konsolille Halo jossa oli hyvän juonen lisäksi kiitelty ohjaus järjestelmä, sille on ilmestynyt kaksi jatko-osaa.

Pelikoneita

Katso myös

Kirjallisuutta

Saarikoski, Petri: Koneen lumo. Mikrotietokoneharrastus Suomessa 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin, väitöskirja, Turun yliopisto, 2004.

Aiheesta muualla

eDome - Suomen vanhin verkkopelilehti - arvosteluja, juttuja ja uutisia
Pelaaja - Suomen suurin videopelilehti
Peliplaneetta - Peliarvosteluja, palvelimia sekä päivityksiä
Pelit - Suomen vanhimman pelilehden kotisivut
Konsolifin - Pelejä, arvosteluja