Henkilöhahmot
Tintti
Tintti-hahmo luotiin
10. tammikuuta 1929, ja hänen 75-vuotispäiviään vietettiin laajasti Otava (kirjankus
2004. Tintti perustui suurelta osin Hergén aiempaan
Totor-nimiseen partiolaishahmoon. Totor-kertomuksia julkaistiin belgialaisessa partiolaislehdessä vuosina
1926–
1929. Tintti on nuori belgialainen lehtimies, joka sekaantuu vaarallisiin tapauksiin ja selvittää ne sankarillisesti. Vaikkakin Tintti esitetään tunnettuna journalistina, hänet harvemmin nähdään varsinaisessa työssään. Tintti on asenteiltaan suhteellisen neutraali ja muita henkilöhahmoja värittömämpi puhtoinen sankarityyppi. Tintin henkilö muuttuu jonkin verran myöhemmissä kirjoissa, alkaen
Castafioren koruista. Hän ei enää aktiivisesti hakeudu seikkailuihin, vaan joutuu niihin ympäristön vaikutuksesta. Etenkin tämä näkyy kirjoissa
Lento 714 ja
Tintti ja Picarot. Varsinkin viimeksi mainittua eräät fanit pitävät Tintin henkilöhahmon vesittämisenä.
Kapteeni Haddock
Pääartikkeli: Kapteeni Haddock
Kapteeni Archibald Haddock (etunimi mainitaan vain kerran) on Tintin paras ystävä. Hän on merikapteeni, joka esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Kultasaksinen rapu. Ensimmäisessä kirjassaan Haddock on säälittävä alkoholisti, jonka juoppohulluuskohtaukset ovat useamman kerran suistaa Tintin turmioon. Myöhemmissä kirjoissa Haddock on voimakkaampi ja saa jopa sankarillisia piirteitä. Haddockin juominen tosin jatkuu alkoholististyyppisenä, vaikka hän nimellisesti toimii merimiesten antialkoholismiunionin puheenjohtajana, mutta sillä ei enää tunnu olevan vaikutuksia henkilöön – ellei sellaiseksi lueta Haddockin jatkuvaa huolenpitoa viskihuollostaan. Kirjassa Tintti ja Picarot Haddock joutuu luopumaan alkoholista Tuhatkaunon salaa antaman lääkkeen vuoksi, mutta silläkään ei näytä olevan mitään vaikutusta hahmon käyttäytymiseen. Haddockin inhimilliset piirteet ja sarkastisuus toimivat vastapainona Tintin epäuskottavalle sankarillisuudelle.
Haddockilla on taipumusta äkkipikaisuuteen ja hän käyttää värikästä kieltä parjatessaan hänet suututtaneita henkilöitä, eläimiä tai jopa asioita. Haddockin mielijuoma on Loch Lomond -merkkinen viski. Haddock asuu esi-isälleen kuuluneessa Moulinsartin linnassa, jonka Professori Tuhatkauno ostaa hänelle kirjan Rakham Punaisen aarre lopussa.
Haddockin nimi tulee Hergén vaimonsa kanssa käymästä keskustelussa, jossa vaimo mainitsi että haddock on 'surkea englantilainen kala' (englannin sana haddock merkitsee koljaa). Hergé poimi nimen välittömästi.
Professori Teophilus Tuhatkauno
Professori Tuhatkauno on hajamielinen, huonokuuloinen tiedemies ja keksijä, joka kehittää monia tarinoiden keskeisiä vempaimia, kuten hainmuotoisen sukellusveneen (
Rakham Punaisen aarre), Kuuraketin (
Tintti kuun kamaralla) ja yliääniaseen (
Tuhatkaunon tapaus). Tuhatkaunon kyvyttömyys ymmärtää muiden sanomisia on jatkuva huumorinaihe. Tuhatkauno ei juuri koskaan kuule tai ymmärrä oikein, mitä hänelle sanotaan. Usein hän ymmärtää viestin täysin tarkoitetun vastaisena. Tämä saa etenkin Haddockin raivostumaan. Tuhatkauno ei itse tiedosta väärinymmärryksiään tai kuurouttaan, vaan pitää vain toista korvaansa 'hieman huonokuuloisena'. Tuhatkaunon väärinymmärrysten pohjalla olevia kielellisiä koukkuja ei ole täysin pystytty sisällyttämään suomennoksiin, mistä johtuen hän näyttää usein kuulevan aivan mitä sattuu.
Kuu-kirjoissa Tuhatkauno käyttää kuulokojetta, mikä tekee hänestä vakavamman hahmon. Myöhemmissä tarinoissa koje on hävinnyt, ja Tuhatkauno on taas oma kuuro itsensä. Tuhatkauno esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Rakham Punaisen aarre ja on tulos Hergén pitempään hakemasta 'omituisen tiedemiehen' tyypistä (edeltäjiä ovat Faaraon sikareiden ja Kuningas Ottokarin valtikan tiedemiehet). Tuhatkaunon hahmoon on todennäköisesti vaikuttanut sveitsiläinen tiedemies Auguste Piccard, johon Bianca Castafiore kirjassa Castafioren korut Tuhatkaunon sekoittaa.
Milou
Milou on Tintin valkoinen
karkeakarvainen kettuterrieri, joka seuraa häntä kaikkialle. Tintin ja Miloun suhde on erittäin syvä, ja he toistuvasti pelastavat toinen toisensa hengen. Milou kommentoi seikkailuja omalla maanläheisellä tavallaan, mutta lukuun ottamatta
Tintti Neuvostojen maassa -kirjaa, muut eivät Miloun kommentteja kuule - kyseessähän on koira. Kapteeni Haddockin tavoin Milou on perso Loch Lomond-viskille ja muillekin alkoholijuomille, ja toikkaroi humalassa lähes joka seikkailussa. Milou pitää myös luista ja ruuasta, jota se häikäilemättä varastelee. Milou on vahvasti
slapstick-tyyppinen hahmo, jolla on kliseeksi asti taipumusta törmäillä kulkiessaan esteisiin. Myös Miloun kissajahdeista, hämähäkkipelosta ja hassunkurisista ilmeistä ja eleistä revitään jatkuvasti huumoria. Milouta on myös helppo pitää sympaattisena tämän jouduttua pulaan.
Miloun nimi tulee Hergén ensimmäisen tyttöystävän nimestä Marie-Louis. Milou on kuitenkin uroskoira.
Dupont ja Dupond
Dupont ja Dupond ovat identtisiltä kaksosilta näyttävä poliisietsiväpari, jotka eivät kuitenkaan ole toisilleen sukua
. Dupont ja Dupond ovat vahvasti humoristisia hahmoja. He ovat työssään täysin epäpäteviä ja tyypillisesti päätyvät pidättämään vääriä henkilöitä, mutta saavat siitä huolimatta jatkuvasti merkittäviä ja kansainvälisiä tehtäviä, kuten
Syldavian avaruusprojektin turvallisuudesta huolehtimisen. Dupontin ja Dupondin erottaa vain viiksien muodosta: Dupontilla viiksien päät kaartuvat hieman ulospäin.
Dupontilla ja Dupondilla on yleensä mustat puvut, knallit ja kävelykepit, paitsi milloin he kansainvälisissä tehtävissä pukeutuvat valepukuihin 'sulautuakseen joukkoon'. Tällöin valeasut ovat täysin kliseenomaisia ja herättävät paikallisissa vain huomiota ja huvittuneisuutta. Epäpätevyyden ja hölmöyden lisäksi Dupontin ja Dupondin huumori perustuu erilaisiin törmäilyihin. Tyypillinen kuvio on, että kaksikosta toinen loukkaa itsensä, jonka jälkeen toinen moittii tätä tai nauraa tälle, mutta vain pienen hetken päästä toiselle osapuolelle käy aivan vastaavasti. Tavanomainen sattumus on Dupontin ja Dupondin knallien uppoaminen iskun seurauksena niin syvälle päähän, että Tintti tai muu ulkopuolinen joutuu kiskomaan ne irti.
Myöhemmissä tarinoissa etsiväpari saa välillä sairauskohtauksen, jossa he kasvattavat metrikaupalla eriväristä tukkaa ja puhaltelevat kuplia. Kohtaukset johtuvat myrkytyksestä, jonka he saivat syötyään vahingossa Tuhatkaunon kehittämää rakettipolttoaineen lisäainetta, luullen sitä aspiriiniksi.
Sivuhahmot
- Pääartikkeli: Luettelo Tintti-sarjakuvien sivuhahmoista
Näiden ohella Tintissä on useita sivuhahmoja, jotka esiintyvät useammassa kuin yhdessä seikkailussa. Näistä merkittävimpiä ovat Khemedin emiiri Ben Kalish Ezab ja hänen ilkikurinen poikansa Abdullah; santheodoroslainen kenraali Alcazar; konnamainen merimies Allan; diivamainen italialainen oopperalaulajatar Bianca Castafiore; portugalilainen kauppias
Oliveira da Figueira; roistomainen saksalaistohtori J. W. Müller; Moulinsartin linnan hovimestari Nestor; rikollispäällikkö Roberto Rastapopoulos; ja vakuutusyhtiö Turman johtaja Seraphin Lampion.
Kuvitteellisia maita
Myöhempiin seikkailuihin Hergé loi useita kuvitteellisia maita. Tintti-tarinoiden valtioista yksityiskohtaisimmin kuvattu lienee Balkanin niemimaalla sijaitseva rauhanomainen
Syldavian kuningaskunta, jonka esikuvana on Hergén itsensä mukaan toiminut
Albania. Syldavian vihamielinen ja valloitushaluinen rajanaapuri on erilaisten sotilashallitusten hallinnoima
Borduria, joka tarinassa
Kuningas Ottokarin valtikka edustaa silloista natsi-Saksaa;
Tuhakaunon tapauksessa Borduria on kuitenkin muuttunut stereotyyppiseksi
itäblokin kommunistidiktaaturiksi.
Kuningas Ottokarin valtikassa Tintti puolustaa Syldaviaa Borduriaa vastaan, mutta Tuhatkaunon tapauksessa Syldavia on Tintin suureksi hämmästykseksi siirtynyt 'pahojen puolelle' tavoittelemaan Tuhatkaunon kehittämää asetta.
Etelä-Amerikassa sijaitseva San Theodoros on satiirinen parodia tyypillisestä banaanitasavallasta, jossa vallankaappaukset ovat jokapäiväisiä ja sotilaat vaihtavat jatkuvasti puoliaan. Seikkailussa Tintti ja Picarot ulkovallat sekaantuvat San Theodorosin sisäisiin asioihin: Neuvostoliiton kaltainen Borduria kannattaa kenraali Tapiocan hallintoa, ja kapitalistinen International Banana Company taaseen tukee kenraali Alcazarin johtamaa Picarot-sissiliikettä. Maan rajanaapuri Nuevo Rico on hyvin samankaltainen maa. Särkyneessä korvassa — kenties kyynisimmissä Tintti-albumissa — molemmat maat käyvät kilpailevien brittiläisen ja yhdysvaltalaisen öljy-yhtiön yllytyksen seurauksena keskenään sodan öljyrikkaan Gran Chapon maa-alueen hallinnasta. San Theodorosin ja Nuevo Ricon välinen sota on parodia Boliviann ja Paraguay vuosina 1932–1935 käydystä Chacon öljysodasta, jossa sotivia maita tukivat Standard Oil ja Shell.
Tintti-seikkailuissa Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä nähdään myös Arabian niemimaalla sijaitseva Khemedssa, jonka hallitsijan emiiri Ben Kalish Ezabin valtaa uhkaa jatkuvasti vallanhimoinen šeikki Bab El Ehr. Salaperäisen tähden uusitussa versiossa Yhdysvallat on vaihdettu Sao Ricoksi, joka nimestään päätelleen sijaistee San Theodorosin ja Nuevo Ricon tavoin Etelä-Amerikassa. Faaraon sikareissa ja Sinisessä lootuksessa esiintyy Rawhajpoutahlahin maakunta Intia. Sinisessa lootuksessa myös pikaisesti mainitaan Poldomoldaquen ja Poldavian kuvitteelliset valtiot. Lennossa 714 Rastapopoulosin kätyreinä toimii joukko vapaustaisteilijoita, jotka ovat kotoisin sisällissodan kouriin joutuneesta Sondonesiasta.
Tintin ideologia
Ensimmäinen Tintti-kirja,
Tintti Neuvostojen maassa, oli puhdasta
Neuvostoliiton vastaista propagandaa. Tarinan sisällön on sanottu olleen pitkälti
Norbert Wallezin, Tintin julkaisseen lehden syvästi
katolisen päätoimittajan tilaama, mutta Hergé ei pannut asiassa vastaan, vaan sanoi myöhemmin katsoneensa olevansa oikealla puolella.
Tintti Neuvostojen maassa vapautui Suomen sensuurista vasta 1986. Lähteenä albumissa oli käytetty vain Belgian entisen Neuvostoliiton konsulin
Joseph Douillet'n kirjaa.
Seuraavaksi Hergé olisi halunnut sijoittaa tarinan Yhdysvaltoihin, maahan joka kiehtoi häntä, mutta Wallez oli eri mieltä: hän ei pitänyt protestantisminn ja liberalismi hallitsemasta Amerikasta. Sen sijaan hän tilasi Hergéltä Belgian Kongoon sijoittuvan seikkailun, koska siirtomaa tarvitsi siihen aikaan valkoisia työläisiä. Lopputulos Tintti Afrikassa heijasti aikansa kolonialistisia asenteita. Vuoden 1946 väriversioon Hergé muutti pahiten ajastaan jälkeenjääneitä kohtia: esimerkiksi kongolaisten lasten Belgian historian oppitunti vaihdettiin matematiikantunniksi. Kirjan isällinen suhtautuminen kongolaisiin lienee ollut kuitenkin enemmän naiivi kuin rasistinen, ja joka tapauksessa albumi toi sarjakuvaan tärkeän elementin: kansainvälisen kaupan.
Käännekohdat
Seuraava
Tintti Amerikassa-kirja merkitsi käännekohtaa. Amerikka-kuvaus oli kylläkin edellisten tapaan vielä hyvin karrikoitu, johtuen pitkälti Hergén vähäisestä Amerikka-tietämyksestä: Amerikka oli Al Caponen, cowboyiden ja 'suurten asioiden' maa. Hergé kuitenkin otti puolustavan kannan työläisten,
intiaanien ja mustien oikeuksia kohtaan. Hän kritisoi lynkkayksia, intiaanien maiden viemistä ja Yhdysvaltain liike-elämän raakuutta.
Vielä käänteentekevämpi oli Kiinaan sijoittunut viides albumi, Sininen lootus. Zhang Chongrenin, Brysselissä opiskellut kiinalainen, oli kuullut Hergén suunnittelevan Kiinaan sijoittuvaa seikkailua, ja vetosi Hergéen, jotta tämä ei kuvaisi kiinalaisia perinteisten eurooppalaiskliseiden mukaisiksi. Zhangin opastuksella Hergé teki ensimmäistä kertaa myöhemmin leimalliseksi tullutta tarkkaa tutkimustyötä, jonka johdosta kuvaus vieraasta maasta on huomattavasti aiempia tarkempi. Kirja kritisoi voimakkaasti japanilaisten ja länsimaalaisten sekaantumista Kiinan asioihin ja kiinalaisiin kohdistettua rasismia.
Toinen maailmansota
Toinen maailmansota vaikutti useisiin Tintti-albumeihin, sekä itsessään että Belgian
natsimiehityksen kautta. Vaikka Hergé itse oli lähellä Belgian äärioikeistolaista rexististä liikettä, oli
Kuningas Ottokarin valtikka selvästi natsivastainen: Bordurian tukema Musstler (
Mussolini-
Hitler) pyrkii kaappaamaan vallan Syldavian kuninkaalta Muskar XII:lta. Tarina perustuu hyvin suoraan
Itävallan Anschlussiin, eli
Saksaan liittämiseen
1938.
Kiistellympi tapaus on miehityksen aikana kirjoitettu Salaperäinen tähti, joka kertoo kahdesta kilpailevasta tutkimusryhmästä tavoittelemassa Jäämerelle pudonnutta meteoria. Hergé pyrki valitsemaan niin sadunomaisen aiheen kuin suinkin välttääkseen sensuurin. Kuitenkin Tintin ryhmä on valittu yksinomaan akselivaltojen tai neutraalien maiden tiedemiehistä, kun taas kilpaileva ryhmä koostuu amerikkalaisista. Kilpailevan ryhmän taustalla olevalla häikäilemättömällä Blumenstein-pankkiirilla on lisäksi juutalainen nimi ja stereotyyppisen juutalaisen elkeet. Myöhemmässä versiossa pankkiirin nimi muutettiin Bohlwinkeliksi ja Amerikka-viittaukset vaihdettiin kuvitteelliseen Nuevo Ricon eteläamerikkalaiseen valtioon. Vaikka nimi 'Bohlwinkel' pohjautuikin belgialaiseen makeiskauppaa merkitsevään bolwinkel-sanaan, myöhemmin Hergélle ilmeni, että 'Bohlwinkel' oli myös suosittu sukunimi Israelissa.
Loput natsimiehityksen aikana kirjoitetut tarinat välttivät kannanottoja:
Yksisarvisen salaisuus,
Rakham Punaisen aarre ja
Seitsemän kristallipalloa ovat epäpoliittista aarteenetsintää kaukaisissa maailmankolkissa.
Sodan jälkeen
Sodanjälkeiset kirjat ovat poliittisesti vähemmän kiisteltyjä. Tyypillisiä teemoja ovat ihmisoikeudet, antirasismi ja antitotalitarismi.
Seikkailu punaisella merellä tosin toi rasismisyytöksiä, jonka johdosta Hergé uusi kirjan dialogia myöhempiin versioihin. Muita teemoja ovat mm. öljypolitiikka (
Mustan kullan maa), huumeet (useita tarinoita), kansainvälinen kauppa ja aseiden salakuljetus.
Viimeisessä valmiiksi saadussa Tintti-kirjassa Tintti ja picarot sankari on muuttunut vasemmistolaiseksi.[Tom McCarthy. Tintin and The Secret of Literature. Granta 2006, 38-39.] Albumin alkulehdillä Tintin kypärässä on kansainvälinen rauhanmerkki, sama jota esimerkiksi Erkki Tuomioja on paljon käyttänyt. Uransa alkuaikoina Hergé teki Tintistä silloiseen poliittiseen tilanteeseen sopivan, ja toimi samoin uransa lopulla. Näin Hergé dokumentoi 1900-luvun aikana tapahtuneita muutoksia.[Tom McCarthy. Tintin and The Secret of Literature. Granta 2006, 50.]
Sovinismi
Hergéä on toisinaan syytetty
sovinismista, koska naishahmot puuttuvat lähes tyystin tai ovat hyvin kliseisiä. Hergé kiisti syytökset ja sanoi, 'minusta
naiset eivät kuulu Tintin maailmaan, joka on miehisen ystävyyden valtakuntaa...'.
Uudelleenpiirtämisistä
Tintti-sarjakuvia piirrettiin Hergén Studioilla uusiksi kansainvälistä levitystä varten. Esimerkiksi Salaperäisen tähden vihamielisen retkikunnan Yhdysvaltain lippu vaihtuu Sao Ricon lipuksi ja Mustan kullan maan brittisotilaat arabeiksi. Samalla Hergé 'ajankohtaisti' yksityiskohtia. Faaraon sikareissa Tintti hämmästyy suuresti, kun šeikki esittelee hänelle Päämääränä Kuu -albumin, seikkailun, jonka Tintti kokee vasta paljon myöhemmin. Myös Tuhatkaunon tapauksen Tintti kokee aiemmin kuin Tintti kuun kamaralla, kuitenkin Bordurian lentokentän poliisi onnittelee Tinttiä ja kapteeni Haddockia onnistuneen kuulennon johdosta.
Koska Hergé piirsi Tinttiä jo 1920-luvulta saakka, sarjakuva on kokenut julkaisu- ja piirrosasussa useita muutoksia. Ensin Hergé piirsi tarinansa jatkokertomuksiksi lehtiin ja myöhemmin ne julkaistiin kirjoina. Ensimmäinen Tintti-kirja - Tintti neuvostojen maassa - ilmestyi vuonna 1930. Hergén tyylin kehitystä voi seurata tämän albumin suomennoksesta, sillä poliittisen asenteellisuuden vuoksi tätä seikkailua ei ole muutettu lainkaan vuoden 1930 asusta.
Toisen maailmansodan aikaan paperin hinta Keski-Euroopassa nousi huomattavasti ja Tintin ranskalainen kustantaja Casterman hankki uuden offsetpainokoneen. Kustantaja pyysi Hergéä tekemään uudet albuminsa 62-sivuisiksi paperin kulutuksen vähentämiseksi. Aikaisemmat kirjathan olivat olleet 120-140-sivuisia. Uusi painokone mahdollisti nelivärisyyden, joten uudeksi Tintti- ja sarjakuvaformaatiksi yleensäkin tuli 62-sivuinen nelivärinen albumi.
1930-luvulla julkaistuilla Tintin seikkailuilla oli menekkiä 1940-luvullakin. Hergé palkkasi jo sodan aikana piirtäjiä vanhojen albumien muutostöitä tekemään. Tästä piirtäjäryhmästä kehittyi vuonna 1950 perustettu Studios Hergé -osakeyhtiö. Piirtäjäryhmään kuului muun muassa Bob de Moor, Roger Leloup ja Edgar P. Jacobs, jotka itsekin ovat luoneet menestyksekkäitä sarjakuvahahmoja. Viimeksi mainittu on kuvattu Faaraon sikareiden kannessa muumioituna egyptologina.
Tintti-albumeista Mustan saaren salaisuus on kohdannut vuosien varrella eniten muutoksia. Tuskinpa on toista julkaistua sarjakuvaa, jonka tekijä olisi piirtänyt kolmeen kertaan uudelleen. Ensimmäinen mustavalkoinen 124-sivuinen albumi ilmestyi vuonna 1938, ja 62-sivuiseksi ja neliväriseksi seikkailu muuttui vuonna 1943. 1960-luvulla seikkailu piirrettiin jälleen kokonaan uudelleen Tintin lontoolaisen kustantajan pyynnöstä. 1950-luvun viimeisinä vuosina Tintti löi itsensä läpi saarivaltiossa ja koska Mustan saaren salaisuus tapahtuu Britteinsaarilla olisi albumi ollut omiaan siellä julkaistavaksi. Vuoden 1943 versiossa oli kuitenkin runsaasti Isoa-Britanniaa koskevia asiavirheitä, joten Hergé suostui kustantajan pyyntöön ja uusi versio ilmestyi ranskaksi vuonna 1965 ja englanniksi vuonna 1966.
Jotta yksityiskohdat uuteen Mustan saaren salaisuuteen tulisivat varmasti oikein, Hergé lähetti kollegansa Bob de Moorin Britteinsaarille kokoamaan aineistoa. Erityisesti de Moorin tuli tutustua Sussexin kallioiden erityismuotoihin, rekisterikilpiin ja rautatiesiltoihin. Hän vieraili muun muassa Scotland Yardissa, paloasemalla ja Edinburghin poliisin räätäliosastolla, josta hän sai mukaansa täydellisen skottipoliisin univormun. Englantilaisen ja skotlantilaisen poliisin virka-asut kun poikkesivat hieman toisistaan.
Uudelleenpiirtämisen yhteydessä Hergé ajanmukaisti monta yksityiskohtaa, mutta tarinan juoni jäi entiselleen. Belgialaisen tutkijan Benoît Peetersin silmään on erityisesti jäänyt palolaitos. Hergé vaihtoi palokärryjen tilalle nykyaikaiseen paloauton. Paloaseman lukkoa ei kuitenkaan ole uusittu ja se on edelleen avattava 1930-luvun suurella avaimella. Ajanmukaistaminen toi mukanaan pieniä anakronismeja.
Vuonna 1996 Ranskassa julkaistiin uudelleen myös vuoden 1943 Mustan saaren salaisuus. Tintin seikkailujen digitalisointi aloitettiin tästä albumista. Alkuperäisten painofilmien käsittelyn yhteydessä on korostettu ajan haalistamia mustia viivoja. Hergéhän on niin sanotun selkeän viivan koulukunnan perustaja, joten viivojen korostus on ollut taiteelliselta kannalta erittäin olennainen.
Vielä 1980-luvulla sarjoja korjailtiin uusissa painoksissa. Tintti Amerikassa -albumin ensimmäisessä suomenkielisessäkin painoksessa oli vielä tummaihoisia sivuhahmoja, jotka myöhemmissä painoksissa on muutettu valkoihoisiksi.
Tintti Suomessa
Nykyään Tintti kumppaneineen on yleismaailmallisesti tunnettu, mutta maailmanmaine ei kuitenkaan syntynyt hetkessä. Tintti löi itsensä läpi Suomessa ja suuressa osassa muutakin maailmaa vasta 1970-luvulla, vaikka Tinttiä oli yritetty tuoda esiin jo aiemmin. 1950-luvulla sarjakuvaa julkaistiin nimellä Tim Uudessa kuvalehdessä. Vuosina 1961-1962 WSOY julkaisi suomeksi neljä Tintti-albumia. Nämä kovakantiset sarjakuvakirjat eivät löytäneet suomalaista ostavaa yleisöä ja kustantaja jätti julkaisemisen sikseen. 1960-luvunssassa taitteessa Tinttiä yritettiin markkinoida kansainvälisesti myös ranskaa puhumattomiin maihin - Suomen lisäksi markkinointi epäonnistui muun muassa Ruotsi ja Yhdysvalloissa. Eräänä syynä saattoi olla väärin arvioitu kohderyhmä: Tinttiä markkinoitiin Suomessa ja Ruotsissa nimenomaan lapsille, mistä syystä esimerkiksi sopimattomaksi katsotun viskin nimi vaihdettiin 'malspiikiksi'. Kun kovakantisia albumeita kuitenkin myytiin vain kirjakaupoissa, eivät kohderyhmä ja tarjonta kohdanneet.
Sen sijaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Tanskassa Tintti otettiin mielihyvällä vastaan. Varsinaisen läpilyönnin Tintti teki Suomessa 1970-luvun alussa, jolloin Otava alkoi julkaista Tintin seikkailuja. Otava sai vinkin julkaisemiseen Ruotsista, jossa Tintin menestys oli alkanut paria vuotta aiemmin.[ Agricolan kirja-arvostelut: Brestin jyräys! Tintti ensimmäistä kertaa Suomessa ]
Otava julkaisee parhaillaan Tinteistä kovakantisia versioita.
Tintti-albumien suomalaiset julkaisut
WSOY:n julkaisemat
- Ottokarin valtikka (1961)
- Ihmeellinen tähti (1961)
- 'Sarviaisen' salaisuus; (1962)
- Merirosvon aarre (1962)
Otavan julkaisemat:
Semicin julkaisemat:
Muita Hergén sarjakuvia:
Lähteitä
- Reijo Valta. Brestin jyräys! WSOY:n Tintit. Ok Jyväs-Ainola 2005.
- Erkki Vettenniemi, Juha Petäjä, 'Maailman tunnetuin lehtimies lähti Neuvostojen maahan 75 vuotta sitten', Helsingin Sanomat, 10. tammikuuta 2004.
- Jukka Rislakki: 'Tintti poliittisena eläimenä', Näköpiiri 8/1979.
Katso myös
Aiheesta muualla
Tintin (serie)
Tim und Struppi
Les Aventures de Tintin et Milou
Tintin
Tintin
