www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-14
  Tänne linkitetyt sivut 
Eläinkunta
Geologinen ajanlasku
Fossiili
Kambrikausi
Ediacarakausi
Devonikausi
Joukkosukupuutto
Lista linkeistä » Permikauden joukkotuho
Sirius Passet
Marrella splendens
Anomalocaris
  Muut kielet 
deTrilobiten
frTrilobita
noTrilobitter
svTrilobiter
Luokka: Esihistorialliset merieläimet Esihistorialliset selkärangattomat

Trilobiitti

Trilobiitin fossiili n. 450 milj. vuoden takaa

Trilobiitin fossiili n. 450 milj. vuoden takaa

Trilobiitit (Trilobita) ovat sukupuuttoon kuolleita niveljalkaisia jotka muistuttavat jonkin verran molukkirapuaa tai siira. Ne kehittyivät kambrikaudella, ja kukoistivat koko paleotsooisen maailmankauden. Viimeiset trilobiitit kuolivat sukupuuttoon permikauden lopulla 252,6 miljoonaa vuotta sitten. Trilobiitit olivat varsin pieniä; suurin osa lajeista oli vain joitakin senttimetrejä pitkiä. Suurin löydetty trilobiitti on 72 cm pitkä. Se on lajiltaan Isotelus rex ja se löytyi Kanadasta.

1 Trilobiittien kehitys
2 Trilobiittien pääryhmät
3 Trilobiittien katoaminen
4 Trilobiittien silmätyypit
5 Trilobiittien tutkimushistoria
6 Trilobiittien keräily
7 Trilobiitin kehitys
8 Valokuvia
9 Katso myös
10 Aiheesta muualla

Trilobiittien kehitys

Trilobiittien arvellaan kehittyneen esikambrikautisesta eläimestä nimeltä Parvancorina, joka on kuin alkeellinen, kuoreton, jaokkeeton trilobiitti. Kambrikautinen Primicarislla oli alkeellinen trilobiitti, jossa oli heikko ero pääosan ja häntäosan välillä. Tämä pään ja ruumiin raja on vahvistunut Naraoia, jossa ei ole näkyvia jaokkeita. Mutta Kuamaialla on selvät jaokkeet. Redlichialla oli kaikki tai lähes kaikki klassisen trilobiitin piirteet. Varhaisilla trilobiiteilla ei ollut silmiä, myöhemmin kehittyi useita erilaisia verkkosilmiä. Trilobiitit näyttävät eläneen vain merissä, ei makeassa vedessä.

Trilobiittien pääryhmät

Ryhmät alkeellisuuden mukaan. Suluissa lahkojen esiintymisajat.

  • Agnostida (kambri-ordoviki)
  • Naraoiida (kambri, pehmeäruumisista lajeista koostuva lahko. Esimerkiksi Tegopelte. Naraoiaa , jonka mukaan ryhmä nimettiin, ei enää pidetä trilobiittina.)
  • Redlichiida (alakambri, eräs alkeellismmista)
  • Corynexochida (kambri-devoni)
  • Lichida (kambri-devoni)
  • Nektaspida?
  • Phacopida (ordoviki-devoni)
  • Proetida (ordoviki-permi)
  • Asaphida (kambri-siluuri)
  • Harpetida (kambri-devoni)
  • Ptychopariida (kambri-devoni)

Trilobiittien katoaminen

Trilobiittien arvellaan joutuneen kalojen syömiksi. Etenkin ordoviikkikaudella ja siluurikaudella kehittyneiden haiden arvellaan syöneen trilobiitteja. Kambrikaudella Anomalocaris on ollut suurin trilobiitteja saalistava petoeläin. Lisäksi yleiset muutenkin Maan elämää tuhonneen Ordovikin ja Permin joukkotuhot hävittivät trilobiitit pois. Myös ilmastonmuutoksen uskotaan olleen yksi tekijä trilobiittien katoamiseen. On esitetty myös, että simpukat olisivat yleistyessään syrjäyttäneet trilobiiti ja näin aiheuttaneet niiden katoamisen.

Trilobiittien silmätyypit

Trilobiittien silmät koostuvat kirkkaasta kalsiitista eli kalkkisälvästä (kutsutaan myös islanninsälväksi) joka on kiteytynyttä pehmeää kalkkikiveä. Tämä mineraali on tunnettu kahtaistaittamisesta. Epäorgaanisen materiaalin vuoksi silmät ovat säilyneet fossiiliaineistossa erityisen hyvin.

Fossiiliaineistosta tunnetaan kolme silmätyyppiä:

  • Holokroaalinen: Suuri määrä (yli 10000) pieniä linssejä jotka ovat hitsautuneet yhteen (kaksoislinssejä). Terävä näkö, liikkeen havaitseminen helppoa. Näkee vedessä yhtä hyvin kuin maallakin. Millään nykyisellä eläinlajilla ei ole yhtä hyvä näkö.
  • Skitsokroaalinen: Pienehkö määrä (muutamia satoja) suuria erillisiä linssejä, vain lahkossa Phacopida. Hyvä näkö.
  • Abathokroaalinen: Muutama kymmenen kappaletta pieniä kalsiittilinssejä, esiintyy vain alalahkossa Eodiscina

Jotkin trilobiitit ovat olleet sokeita.

Trilobiittien tutkimushistoria

Ogygiocarella debuchii (Brongniart, 1822) oli ensimmäinen tieteellisessä julkaisussa kuvattu trilobiitti. Walesilainen luonnontutkija Edward Lhuyd (1660-1709) kuvasi sen vuonna 1698 nimittäen tätä virheellisesti litteäksi kalaksi (Flat Fish).

Saksalainen eläintieteilijä Walch tunnisti trilobiitit sukupuuttoon kuolleeksi eliöryhmäksi vuonna 1771. Trilobiitteja on tutkittu noista ajoista lähtien hyvin paljon, sillä 1800-luvulla ne olivat siellä lähes ainoa tunnettu sukupuuttoon kuollut eliöryhmä. Tämän vuoksi niitä kerättiin ja tutkittiin hyvin runsaasti.

Tärkeimpiä tšekkiläisiä trilobiittien tutkijoita ovat olleet Joachim Barrande (11.8.1799-5.10.1883), Ignaz Hawle (1.12.1783-?1886) ja August Carl Joseph Corda (22.10.1809-?16.9.1849). Nykyisistä tutkijoita tunnetuimpia ovat Richard Fortey ja Brian Chatterton.

Trilobiittien keräily

Trilobiitit ovat keräilijöiden keskuudessa suosituimpia fossiileja dinosaurusten jälkeen. Trilobiitteja kerätään kaupalliseen myyntiin Venäjällä (etenkin Pietarin alueella), Marokossa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Tšekeissä. Marokossa valmistetaan runsaasti myös trilobiittiväärennöksiä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 % kaikista marokkolaisista trilobiiteista on väärennöksiä.

Trilobiitin kehitys

Alkionkehitys alkaa pyöreästä protaspidista, jaokkeita syntyy meraspidissa ja aikuinen trilobiitti on holaspidi.

Valokuvia

Kuva:SilurianTrilobite.jpg|Silurikauden Dalmanites limulurus Kuva:Trilobite1.jpg|Phacopida-ryhmän trilobiitti Marokosta Kuva:Asaphiscuswheelerii.jpg|Kambrikauden Asaphiscus wheeleri Kuva:NevadiaSp.jpg|Nevadia-suvun trilobiitti

Katso myös

Kirjallisuuslähteet

Aiheesta muualla

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.