Historia
Tausta (1979–1983)
Trouble perustettiin vuonna 1979 kun laulaja Eric Wagner sekä kitaristit Rick Wartell ja Bruce Franklin halusivat soittaa raskasta musiikkia Black Sabbathin, Deep Purpleinn,
Judas Priest sekä muiden
1960 – 1970issa luvun yhtyeiden viitoittamalla tiellä. Lehti-ilmoitusten kautta yhtyeeseen liittyivät pian basisti Sean McAllister ja rumpali Jeff Olsen. Tyypillisen nuoren yhtyeen tavoin he soittivat pieniä keikkoja Chicagossa,
Illinois. Yhtye soittivat covereita omien kappaleidensa lisäksi ja alkoi tulla tunnetuksi kotikaupungissaan. Aikansa muista heavymuusikoista poiketen Troublen jäsenillä olivat revityt farkut, tiukat t-paidat, hapsut ja pyöreät aurinkolasit. He olivat ajastaan jäljessä olevia
hippejä, jotka halusivat soittaa sellaista musiikkia, josta he pitivät.
[ Patrick Schlimm, Trouble History, Trouble Heaven ]
. Luettu 15. maaliskuuta 2007. [Leif Edling, Trouble Haastattelu, Trouble Live In Stockholm DVD .]
Metal Bladen levytyssopimus (1983–1989)
)]]
Trouble esiteltiin suuremmalle yleisölle kun sen ensimmäinen äänittämä 'The Last Judgement' -kappale pääsi Metal Blade Recordsin kokoelmalle
Metal Massacre Vol. 4.
Metal Massacre -kokoelmilla levy-yhtiö tapasi kokeilla yhtyeiden suosiota ennen kuin pitempia sopimuksia tehtiin. Kyseiset kokoelma-cd:t olivat haluttuja varhaisella
1980-luvulla, ja toivat monet yhdysvaltalaiset yhtyeet kuuluisuuteen.
)]]
Troublelle kirjoitettiin pitempi sopimus Metal Blade Recordsilla, joka pian julkaisi 12-tuuman vinyylilevyn Assassin. Sitä seurasi ensimmäinen studioalbumi Psalm 9 (1984), joka oli alun perin nimikappale, mutta albumi nimettiin myöhemmissä painoksissa viimeisen kappaleen mukaan. Psalm 9 osoittautui vuosien mittaan kriitikoiden ylistämäksi doom metal -merkkiteokseksi[Keith Bergman, Trouble: Psalm 9 reissue, Blabbermouth .Luettu 29.huhtikuuta 2007.]. 'Bastards Will Paysta' ja 'The Tempterista' olivat Troublen tunnetuimpia ja useimmin cover-versioiksi tehtyjä kappaleita. Albumin jälkeen Sean MacAllister jätti yhtyeen, mutta Troublen roudari Ron Holzner soitti bassoa Psalm 9 -kiertueella.
Toinen albumi The Skull (1985) taas on niin yhtyeen itsensä kuin kriitikoiden mukaan Troublen synkein, masentavin ja raskain albumi
Run to the Light (1987) jäi niin yhtyeen kuin kriitikoidenkin mielestä edellisiin albumeihin verraten vaisummaksi ilmaisunsa puolesta eikä myynyt yhtä hyvin[ Michael 'Starbuck' Majalahti, Trouble: Run to the Light, Imperiumi . Luettu 29. huhtikuuta 2007.]. Nimi 'Run to the Light' on peräisin Poltergeist-elokuvan erään kohtauksen vuorosanoista
)]]
Raamatullisten sanoituksien vuoksi levy-yhtiö alkoi mainostaa Troublea 'white metalinin'-yhtyeeksi.[Trouble haastattelu Live in Stockholm DVD:llä ]. Wagnerin mukaan 1980-luvun puolessa välissä metalliyhtyeen oli luokitukseltaan oltava joko black metalistaia – käytettiin yhtyeistä aina Slayer Danzigiin – tai white metalia, joten hän päätyi mieluummin jälkimmäiseen[Scott Waters, Trouble, No Life 'til Metal . Luettu 15. maaliskuuta 2007.] Troublen sanotaan olleen vastaväittäjiä sellaisille aikansa yhtyeille kuten Slayer[Ian Christe: 'Pedon Meteli.', sivu 401.]
Troublen sanotaan jatkaneen siitä, mihin Black Sabbath jäi Ozzy Osbournen lähdettyä yhtyeestä. Trouble elvytti doom metalin vanhan hengen ja siitä tuli uraauurtava toisen aallon doom metal -yhtye 1980-luvulla
Trouble alkoi heti vaikuttaa muihin yhtyeisiin kasvavassa metallimusiikkiliikkeessä. Erään kuuluisan tarinan mukaan James Hetfield ja Kirk Hammettsta Metallica nousivat Troublen lavalle - konsertin jälkeen - ottamaan selvää kuinka sen vahvistimet olivat säädetty tuottamaan ainutlaatuiset äänensä
Def Americanin levytyssopimus (1990–1994)
)]]
Kolme vuotta
Run to the Light -albumin jälkeen Trouble kiinnitettiin Rick Rubinin Def American -levy-yhtiölle. Pian yhtye äänitti nimialbuminsa
Trouble vuonna
1990. Albumilla soitti uusi rumpali Barry Stern. Rick Rubin tuotti Troublen kirjoittamasta kappaleaineistosta kokeellisempaa: kappaleissa oli enemmän vaikutteita stoner rockista, unohtamatta kuitenkaan voimasointuja. Lisäksi albumin musiikissa on aiempaa enemmän aineksia 1970-luvun psykedeelisestä rockista. Doom metal -aineksia on selkeimmin kappaleilla 'R.I.P.' ja 'Black Shapes of Doom'. Lisäksi kappaleista 'Psychotic Reaction' ja 'At the End of My Daze' kuvattiin musiikkivideot, jotka saivat jonkin verran televisiolähetysaikaa.
)]]
Rick Rubin tuotti myös seuraavan albumin Manic Frustration, jolla Troublen tyyli vaihtui jonkinlaiseksi The Beatlesin -tyylisen psykedeelisen rockin, blues rock, stoner rockin ja heavy metalin sekoitukseksi[ Michael 'Starbuck' Majalahti, Trouble: Live in Stockholm DVD, Imperiumi . Luettu 29.huhtikuuta 2007.]. Albumin myötä Wagnerin sanoitukset alkoivat kertoa enemmän huumeista ja niiden käyttämisestä, mistä vastikään kristityksi kääntynyt kitaristi Bruce Franklin ei pitänyt[ Shan Siva, Bruce Franklin Supershine-interview . . Luettu 29. huhtikuuta 2007.]. Vuonna 1990 yhtye esiintyi Dynamo Open Air -festivaaleilla Hollannissaissaissa, Eindhoven. Festivaalien ajankohtana kappaleista 'Memory`s Garden' ja 'Come Touch the Sky' kuvattuja musiikkivideoita näytettiin erityisen paljon MTV Europe -televisiokanavalla
Manic Frustrationin jälkeen yhtye jätti Def Americanin, vaikka albumi on yhtyeen menestynein, ja on vuosien kuluessa myynyt arviolta 100 000 kappaletta[ Luxi Lahtonen, Interview with Trouble, Metal-Rules.com . Luettu 29. huhtikuuta 2007.]. Def American oli tuolloin jo taloudellisissa vaikeuksissa.
Yhtyeen hajoaminen (1995–2001)
)]]
Kuudes albumi
Plastic Green Head julkaistiin vuonna 1995
Century Media Records -levymerkillä, jonka kanssa yhtyeellä oli sopimus vuodesta 1994 eteenpäin. Albumi jatkoi yhtyeen uutta stoner metal -tyyliä, ja sanoitukset ovat edellisen albumin tavoin huumekeskeisiä.
Plastic Green Head sai edellisten albumien tavoin päasiassa hyviä arvosteluja alan julkaisuissa mutta jakoi mielipiteitä Troublen laajaksi kehittyneen ihailijakunnan keskuudessa.
Trouble teki klubikiertueen Saksan ja Hollanin poikki. Keskinäisistä erimielisyyksien vuoksi yhtye hajosi kesken Plastic Green Head-kiertueen vuonna 1996. Sen jälkeen Eric Wagner perusti yhtyeen Lid, ja Bruce Franklin aloitti King's X -yhtyeen Doug Pinnickin kanssa musiikkihankkeen Supershine, jolla on levytyssopimus Metal Blade Recordsin kanssa.
Vuosien varrella Trouble soitti yksittäisiä konsertteja laulaja Kyle Thomasin (Exhorder, Floodgate) kanssa. Yhtye myös esiintyi Stoner Hands of Doom -festivaaleilla Washington DC:ssä Kyle laulajanaan. Saksalainen metallimusiikin aikakauslehti Rock Hard kirjoitti samoihin aikoihin, että Trouble olisi menossa studioon äänittimään albumin nimeltä Seven, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Vuoden 1999 jälkeen yhtye oli virallisesti hajonnut.
Uudelleenperustaminen (2002)
Muutamaa vuotta myöhemmin
Dave Grohl otti yhteyttä Eric Wagneriin ja pyysi tätä laulamaan Probotssa-hankkeensa kappaleella 'My Tortured Soul'. Wagner äänitti laulut kappaleelle vaikkei henkilökohtaisesti tavannut Grohlia. Hankkeeseen osallistuminen kuitenkin palautti Wagnerin innostuksen musiikkiin, ja hän otti pian yhteyttä vanhoihin yhtyetovereihinsa Bruce Frankliniin, Rick Wartelliin ja Jeff 'Oly' Olseniin. Basistiksi liittyi yhtyeen vanha roudari Chuck Robinson, joka oli oppinut soittamaan bassoa Troublen kiertueilla. Trouble oli taas koossa, ja alkajaisiksi se esiintyi
Tukholma virkaveljensä Candlemassin kanssa. Tapahtumasta kuvattiin live-dvd, jolle Trouble alkoi etsiä julkaisijaa. Yhtye alkoi myös kirjoittaa uutta musiikkia.
2. huhtikuuta 2005 nimialbumilla ja Manic Frustrationilla soittanut rumpali Barry Stern menehtyi lonkkaleikkauksen lisävaikeuksiin. Tapauksesta kerrottiin melko laajasti.[Former Trouble/Zoetrope drummer barry Stern passes away, Blabbermouth . Luettu 29. huhtikuuta 2007.].
Trouble on comeback-esiintymisensä jälkeen soittanut yksittäisiä konsertteja Chicagon alueen klubeilla, ja ollut pääesiintyjänä yhdysvaltalaisilla metallifestivaaleilla työstäessään uutta albumia.
)]]
Escapi Musicin levytyssopimus (2006–)
Vuonna
2006 Trouble sai purettua sopimuksensa Century Media Recordsin kanssa ja allekirjoitti levytyssopimuksen Escapi Musicin kanssa, joka julkaisi yhtyeen live-dvd:n
Live in Stockholm. Yhtye esiintyi Saksassa, Alankomaissa sekä Yhdysvalloissa.
Vuonna 2006 yhtye äänitti uuden albumin Simple Mind Condition, joka päätettiin julkaista 3. maaliskuuta 2007. Myös Troublen aikoja sitten loppuunmyydyt albumit Psalm 9 ja The Skull masteroitiin uudelleen ja julkaistiin lisä-dvd:en kera loppuvuodesta 2006. Albumin Plastic Green Head uusintajulkaisupäiväksi päätettiin 20. helmikuuta 2007. Uuden albumin julkaisua tukeakseen yhtye tekee vuonna 2007 kiertueet Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Musiikki
Troublen musiikki on perinteistä doom metalia, vaikka yhtyeen myöhempi tuotanto esittelee enemmän aineksia stoner rockista ja psykedeelisestä rockista. On sanottu että yhtyeen musiikki oli retroa – harrasti vanhoja muoteja – jo ennen kuin termiä edes tunnettiin, sillä Troublen musiikki sekoitti 1970-luvun rockia metalliinsa.
[Taylor, Trouble - Psalm 9 , Guitar6.com , viitattu 19.lokakuuta 2007.] Yhtyeen musiikki vaihtelee hitaasta keskitahtiseen mutta se oli hitainta metallia, jota kirjoitettiin aikana, jolloin
NWOBHM ja thrash metalin -yhtyeet soittivat koko ajan nopeampaa ja nopeampaa. Yleisesti ottaen Troublen kappaleet kulkevat yhtä nopeasti, kuin
Black Sabbath hitaimmat kappaleet, kuten 'Iron Man', 'Lord of this World' ja 'Into the Void'. Siinä missä Iron Maidenin ja Saxonenin hitaimmat kappaleet tapaavat kallistua
balladi suuntaan, kaikki kappaleet
The Skull -albumilla ovat yhtä raskaita kuin hitaita, tuotettuna omaleimaisella, rouhealla säröllä sekä melodisilla, yhtenäisilla – enemmän kuin yltäkylläisillä tai mahtailevilla – kitarasooloilla. Troublea voisi parhaiten kuvailla sanoen, että he yhdistävät Black Sabbathin riffit ja tempot NWOBHM -yhtyeiden, kuten Iron Maidenin ja Judas Priestin kaksoiskitarahyökkäyksiin. Kahdella ensimmäisellä albumilla sekä satunnaisesti muilla albumeilla kitaratyöskentely maalaa eeppisiä ja uhkaavia maisemia, minkä vuoksi yhtyeen musiikkia on kuvailtu 'majesteettiseksi doom-saarnaukseksi'.
[Ian Christe: 'Pedon Meteli.', sivu 400.] Troublen äänimaailma on yleisesti ottaen kuiva ja raskas, ja tehokeinoja kuten kaikua on käytetty säästeliäästi.
Eric Wagnerin sanoitukset käsittelevät erilaisia aiheita mutta varsinkin varhaiset albumit tunnetaan raamatullisista viittauksistaan, koska ne olivat 1980-luvulla harvinaisia metallimusiikissa. Joissain kappaleissa on suoria lainauksia Raamatusta, ja ovat yleisilmeestään synkeitä, alakuloisia ja masentuneita. Tietyt kappaleet ovat kantaaottavia, kuten 'Bastards Will Pay' (Psalm 9), joka arvostelee päättäjien ulkokultaisuutta ja ristiriitaista käytöstä ('You tell us not to steal/ You tell us not to kill/ Then you tell us to fight for your country/ That's tell us to die'). Wagner tyypillisesti sävyttää sanoituksensa hippiliikkeen 'rauhaa ja rakkautta'-aatteilla, ja Manic Frustration -albumista eteenpäin sanoitukset ovat käsitelleet huumausaineiden aiheuttamia harhoja. Esimerkiksi mainitulta albumilta kappaleet 'Hello Strawberry Skies' ja 'Mr. White'. Wagnerin sanastoon kuuluvat myös satunnaiset, karkeat voimasanat.
Diskografia
Albumit
Image:Psalm9-trouble.jpg | Psalm 9
(1984)
Image:Skull-trouble.jpg | The Skull
(1985)
Image:Runtothelight-trouble.jpg | Run to the Light
(1987)
Image:Trouble-trouble.jpg | Trouble
(1990)
Image:Manic-trouble.jpg | Manic Frustration
(1992)
Image:Plastic-trouble.jpg | Plastic Green Head
(1995)
Image:Simplemindconditiontroublejpg.jpg | Simple Mind Condition
(2007)
DVD
Image:Troubleliveinstockholm.jpg | Live in Stockholm
(2006)
Jäsenet
Nykyiset
Entiset
- Ron Holzner – bassokitara
- Sean McAllister – bassokitara
- Ted Kirkpatrick – rummut
- Dave Snyder – rummut
- Dennis Lesh – rummut
- Barry Stern – rummut
Sivuhankkeet
- Eric Wagner lauloi Dave Grohlin(entinen Nirvana ja nykyinen Foo Fighters jäsen) Probot-projektin kappaleessa My Tortured Soul.
- Vuonna 2000 kitaristi Bruce Franklin äänitti King's X -yhtyeen Doug Pinnickin kanssa albumin Supershine.
Lähteet
- Ian Christe: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti (Johnny Kniga, 2006) ISBN 951-0-31126-X (sid.)(Johnny kniga, 2006)
Viitteet
Aiheesta muualla
Trouble
Trouble
