Tuhopoltto

tuhopolton jälkeen 9. heinäkuuta 2004

Tuhopoltto (eli murhapoltto) on tulipalo, joka on sytytetty tahallisesti. Se on rangaistava rikos.

Rikoslain 21.4.1995 voimaan tulleella muutoksella yhdistettiin vaarallisen tilanteen aiheuttavat teot yhdeksi rikosnimikkeeksi tuhotyö (RIL 34 luvun 1 §). Teon tunnusmerkkeinä on
1) sytyttää tulipalon, 2) räjäyttää jotakin tai 3) aiheuttaa vedentulvan tai luonnontilan muun mullistuksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa.

Tuomiona tuhotyöstä langetetaan vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Yritys rangaistaan kuten teko. Syyte tuhotyöstä on nostettava viiden vuoden kuluessa teosta.

Aiemmalla nimikkeellä murhapoltto tarkoitettiin sellaisen rakennuksen tuhopolttoa, jossa saattoi olla ihmisiä. Tyypillisimmin asuinrakennuksen tai vastaavan tuhopoltto, mutta myös varastorakennuksen ja jopa heinäladonkin sytyttäminen on oikeudessa tuomittu murhapolttona.

Rikostutkinnassa pyritään selvittämään palon alkamiskohta. Palojäämien laboratoriotutkinnassa on mahdollista todeta esimerkiksi palavien nesteiden käyttö tai mahdollinen pitempiaikainen kyteminen ennen lopullista syttymistä.

Tuhopolttoja sytytetään Suomessa joka päivä kahdeksan kappaletta eli vuodessa noin 3 000.

Tyypillinen tuhopolttaja

• on mies, 15–30-vuotias, muuhun väestöön sulautuva
• toimii yksin, poikkeuksena nuorisoryhmät
• toimii hetken mielijohteesta tilaisuuden innoittamana, poikkeuksena terrorismiin kuuluvat tuhopoltot
• toimii tunneperäisistä syistä (kosto, viha yms.)
• tekijä on usein alkoholin vaikutuksen alainen.

Tyypillinen tuhopoltto

• kohdistuu rakennuksiin
• alkaa piha-alueelta, katseilta suojatussa paikassa, jonne on esteetön pääsy
• sytytyskohteina roska-astiat, lastauslaitureilla olevat pakkauspahvit ym.
• tapahtuu yöllä

Katso myös

• Pyromania