Useimmiten tulehdus edistää vaurioituneen kudoksen paranemista. Sen ansiosta ja avulla paikalle tulee elimistön puolustuksesta ja paranemisesta vastaavia soluja ja aineita.
Muistisäännön mukaan tulehduksen oireet ovat rubor, tumor, calor, dolor ja functio laesa, eli punoitus, turvotus, kuumotus, kipu ja toimintakyvyn heikkeneminen.
Elimistön tyypillinen tapa reagoida tulehdukseen on verisuonimuutokset, kudosnesteen ja tulehdussolujen kertyminen tulehdusalueelle. Verisuonimuutosten seurauksena hiussuonten seinämät muuttuvat läpäisevimmiksi ja tulehdusalueelle kertyy proteiineja ja vettäjaja. Muutaman tunnin kuluessa paikalle kertyy valkosolu ja tehokkaampia syöjäsoluja, makrofageja.
Tulehdusalueen märkä koostuu tulehdussoluista, taudinaiheuttajista ja osin tuhoutuneesta kudoksesta.
Akuutti tulehdus
Pikkuvaltimot laajenevat ja tavallista enemmän hiussuonia on avoinna. Näin tulehdusalueelle kulkeutuu enemmän veri- ja kudossoluista vapautuvia tulehdusta edistäviä aineita (entsyymejä, sytokiineja ja muita kudoshormoneja). Nämä aineet vaikuttavat siten, että hiussuonten seinämät muuttuvat läpäisevimmiksi. Tällöin suonista siirtyy tulehdusalueelle proteiineja, pienimolekyylisiä aineita ja vettä.Muutaman tunnin kuluttua paikalle saapuu neutrofiilisiä granulosyyttejä. Ne löytävät paikalle tulehdusalueella syntyvien aineiden avulla. Paikalle kertyy myös punasoluja sekä makrofageja. Kaikki syöjäsolut hävittävät bakteereja ja kuollutta kudosta.
Krooninen tulehdus
Akuutissa tulehduksessa tulehduskohdassa ei ole paljon imusoluja eikä plasmasoluja, sen sijaan kroonisessa tulehduksessa niitä on paljon. Ne ovatkin tunnuksenomaisia krooniselle tulehdukselle, esim. eosinofiilit ovat tunnuksenomaisia erityisesti allergiselle tulehdukselle