Tunguusikielet

Tunguusikielet ovat itäaasialainen kielikunta, johon kuuluu 12 keskenään varsin läheistä suku olevaa kieltä. Niillä on yhteensä noin 75 000 puhujaa Pohjois-Kiinassassassa, Mongolia ja Siperian itäosissa Obnin ja Jenisei seudulta Ohotanmerelle asti. Kielikunnasta käytetään myös nimityksiä tunguusilaiskielet, tunguusilaiset kielet ja mantšu-tunguusilaiset kielet. Aikaisemmin niiden sekä turkkilais- ja mongolikielten katsottiin kuuluvan oletettuun altailaiseen kielikuntaan.

Historia

Kiinan koillisosassa aikaisemmin puhuttu mantšu on vanha sivistyskieli, jota kirjoitetaan hieman muunnetulla mongolilaisella aakkostolla. Nykyisin kuitenkin kiina on lähes täysin syrjäyttänyt sen puhekielenä Mantšuriassakin. Kirjakielenä sitä käyttävät enää yksi mantšun murre sekä solonit ja Mantšurian mongolilaiset daguurit. Mantšunkieliset käännökset kiinalaisista klassikoista ovat suuresti auttaneet vaikeaselkoisen vanhan kiinan lauseopin tulkitsemisessa.

Muilla tunguusikielillä suullinen kansanperinne on rikas, mutta kirjallisuutta ruvettiin luomaan vasta neuvostoajalla. Kirjaimistona on nykyisin kyrillinen aakkosto; välillä kokeiltiin latinalaisia kirjaimia.

Luokittelu

Sanastoa ja kielioppia vertailemalla tunguusikielten voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: pohjois-, kaakkois- ja lounaistunguusikieliin. Näistä kaksi jälkimmäistä ryhmää ovat läheisempää sukua keskenään kuin pohjoistunguusikielten kanssa ja muodostavat siten yhdessä etelätunguusikielten ryhmän. Tunguusikielet luokitellaan seuraavasti:

Pohjoistunguusikielet

• evenki (tunguusi)
• eveeni (eveni, lamuutti)
• negidaali (elkembei)
• orotšon

Etelätunguusikielet

• Kaakkoistunguusikielet (amurkielet)
  • Naanaikielet
    • naanai (nanai, goldi)
    • orokki (oroki, ul’ta)
    • ultša (ultš, oltša, tša)
  • Udegekielet
    • udege (udihe, udehe, ude)
    • orotši

• Lounaistunguusikielet (mantšukielet)
  • mantšu
  • hibe (xibe, sibo, xibo, sibe, sibin)
  • jurtšen (džütšen, džürdžin, sammunut n. 1650)