Ruotsia rauhanneuvotteluissa edusti Kreivi Herman Cedercreutz, jonka värikäs menneisyys osiltaan edesauttoi neuvottelujen onnistumista. Cedercreutzilla, joka oli toiminut diplomaattina Venäjällä, väitettiin olleen rakkaussuhde Venäjän hallitsijattareen, mikä luonnollisesti edesauttoi neuvottelujen edistymistä. Neuvotteluissa Cedercreutz käytti häikäilemättomästi bluffia, jonka seurauksena Venäjä solmi rauhan ja vetäytyi miehittämästään Suomesta Kyminjoen itäiselle alueelle.
Ruotsi toisin sanoen luovutti Venäjälle Kymijoen itäpuoliset alueet sekä Savonlinnan ympäristöineen. Näin mm. loppuosa Etelä-Karjalasta siirtyi Venäjän hallintaan.
Venäjän hallitsija takasi valloittamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet. Esimerkiksi, juuri vuosikymmen aiemmin Ruotsin uusi vuoden 1734 Yleinen Laki oli tullut voimaan näilläkin alueille, kuten muuallakin Ruotsissa.
Hattujen sotaa seuranneen, Ruotsin aloittaman (1788–1790) jälkeen solmitussa Värälän rauhassa Turun rauhan rajat jäivät voimaan.