Typen kierto luonnossa

Typen kierto luonnossa on tärkeä osa ravintoketjuja ja erilaisten ekosysteemien toimintaa. Typpi on elämälle tärkeä alkuaine, sitä on kaikissa aminohapoissa ja proteiineissa. Kasveissa iso osa typestä on lehtivihreämolekyyleissä, jotka ovat yhteyttämisen keskeinen tekijä.

Ilmasta on 78% typpeä, mutta useimmat eliöt eivät voi sitä suoraan käyttää hyväkseen. Eräät bakteerit sitovat typpeä (N₂) vedyn kanssa ammoniakiksi (NH₃), jonka toiset bakteerit muuttavat nitriitiksi (NO₂), jonka kolmannet muuttavat nitraatiksi (NO₃), joka sitoutuu aminohappoihin ja edelleen proteiineihin. Eläimet saavat kaiken typpensä syömällä kasveja tai kasvinsyöjiä tai kasvinsyöjäsyöjiä, riippuen siitä, missä kohti ravintoketjua ne elävät.

Eläinten eritteissä ja kuolleissa eliöissä on typpiyhdisteitä. Erikoistuneet bakteerit hajottavat näitä proteiineja, ja vapauttavat jälleen happea ilmakehään. Typen kierrossa erilaiset bakteerit ovatkin tärkeimmässä osassa.

Typpikaasusta ammoniakkia tekeviä bakteereita on vähän, ammoniakista nitriittejä tekeviä eli nitrifioivia bakteereita taas on maaperässä niin paljon, ettei maassa ole juurikaan vapaata ammoniakkia. Jos meren pohjasedimentissä on tarpeeksi happea, näin käy myös meressä. Itämeren syvillä alueilla on happikatoa, ja siellä veteen jää ammonium-typpeä, joka voi ruokkia leväkukintoja.

Ihmiskunta vaikuttaa aktiivisesti typen kiertoon käyttämällä maanviljelyssä typpilannoitteita. Liian iso määrä typpiyhdisteitä on pahaksi, sillä ne rehevöittävät vesistöjä. Itämeressä lasketaan että ihmisperäinen typpilannoitus ja polttoprosessit ovat yli kaksinkertaistaneet luonnollisen typen kierron. Typpioksiduuli N₂O, jota pääsee luontoon keinolannoitteista, on hiilidioksidin ja metaanin jälkeen kolmanneksi tärkein ihmisperäinen kasvihuonekaasu.

Lähteet