UFO

Tunnistamattomien lentävien kohteiden historiaa

Valoilmiöitä on nähty kautta aikojen niin maan pinnalla kuin taivaallakin. Tällaisia ovat esimerkiksi virvatulet, joista kertovat lähes kaikkien kansojen kansanperinteet. Ihmiset ovat antaneet valoilmiöille omiin mytologioihinsa pohjautuvia selityksiä; niitä on pidetty esimerkiksi lohikäärmeinä, noitina, kummituksina tai pahoina henkinä.

Varsinaisesti nykyajan ufoilmiön esimuodoiksi nähdään esimerkiksi Keskilännen ilmalaivat 1800/1900-lukujen vaihteessa, kummituslentokoneet varsinkin Pohjoismaissa 1930-luvulla ja sikarin, raketin ja tulipallon muotoiset aaveraketit 1940-luvun lopulla Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.K. Göstä Rehn, UFO-Uusinta tietoa lentävistä lautasista

Ennen aaverakettaja, toisen maailmansodan aikana, lentäjät kertoivat tunnistamattomista valopalloista, ns. foo-hävittäjistä, jotka näyttivät seuraavan lentokoneita.

'Lentävät lautaset'

Ufoja sanotaan usein myös lentäviksi lautasiksi (suomennos sanoista flying saucer, kirjaimellisesti lentävä teevati), sillä monissa havainnoissa ufo on ollut lautasen tai kiekon muotoinen.

Nimitystä lentävä lautanen käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Kenneth Arnold. Hän kertoi nähneensä lentäessään yksityiskoneellaan lähellä Mount Rainierin-vuorta Washington osavaltiossa 24. kesäkuuta 1947, yhdeksän kirkasta esinettä, jotka olivat lentäneet suunnattomalla nopeudella, arviolta noin kaksi kertaa äänennopeudella, vuoren ohi. Arnoldin mukaan esineet lensivät kuin veden pinnasta kimmahtava lautanen ja että ne olivat litteitä kuin piirakkavuoka ja lautasen tai ison litteän levyn muotoisia. Arnoldin kuvauksesta kehittyi julkisuudessa tunnistamattomien lentävien esineiden yleisnimitys lentävä lautanen. Arnold kertoi havainnostaan lehdille, ja monet Yhdysvaltain ja Kanadan lehdet julkaisivat tapauksen etusivullaan 26. kesäkuuta.

Noin pari viikkoa Arnoldin havainnon jälkeen alkoi uforaporttien tulva Yhdysvalloissa ja Kanadassa. 4. heinäkuuta amerikkalaisen lentoyhtiön United Airlinesin liikennekoneen lentäjät näkivät Arnoldin ilmoittaman tyyppisiä kohteita kiitämässä nopeasti Idahon yllä. 8. heinäkuuta 1947 väitettiin Uudessa Meksikossa Roswellissa lentävän lautasen syöksyneen maahan, ja armeijan eristäneen alueen, ja ottaneen osat haltuunsa. Tuona vuonna Yhdysvaltain ilmavoimille ilmoitettiin 122 havaintoa.

Ufojen ajateltiin alussa olevan Yhdysvaltain salaisia kokeita tai venäläisten vakoilulentoja, mutta pian niitä alettiin pitää mahdollisina ulkoavaruuden vierailijoina.

Vuoteen 1952 mennessä vuotuisten havaintojen määrä oli paisunut jo 1501:een.

Vuonna 1952 alkoi taas uusi ufoaalto Yhdysvalloissa. Yöllä 19. heinäkuuta 1952 Washington D.C:n taivaalle ilmestyi viisi outoa valoa, jotka järjestivät kaupungin asukkaille häikäisevän ja kauas näkyneen näytöksen. 26. heinäkuuta kaupungin taivaalle ilmestyi lisää tällaisia valoja ja niitä tutkimaan lähetettiin kolme lentokonetta. Tukikohtaan palattuaan kahdella lentäjistä ei ollut mitään raportoitavaa, mutta kolmas kertoi nähneensä valtavia valkoisia ja sinisiä valoja, jotka olivat muodostaneet kehän hänen ympärilleen. Ne olivat lentäneet hänen rinnallaan noin 15 sekuntia ja poistuneet.

Lokakuussa 1952 tullivirkailija Gabriel Cachinardn havaitsi oudon valoilmiön Marseille lentokentällä Ranskassa. Valo pysähtyi kiitotien ylle ja kun Cachinard siirtyi sitä kohti, sen ympärillä olleista ikkunoista tuli ensin vihreää ja sitten sinistä valoa. Sen jälkeen valon alapuolelta ilmestyi kipinöitä ja se lensi pois.

Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterkin on tehnyt raportin ufohavainnosta. Tähtitieteilijät totesivat kuitenkin, että kyseessä oli Venus-planeetta, joka tunnetaan myös ilta- tai aamutähtenä.

New Jerseyssä vuonna 1952 otettu valokuva väitetystä lentävästä lautasesta

Tyypilliset havainnot

Viimeisten 60 vuoden aikana ainakin 120 000 ihmistä on ilmoittanut nähneensä ufon.http://www.ufoevidence.org/topics/generalsightings.htm.

Yli 20 % raportoiduista havainnoista koskee hehkuvia valopalloja, joiden väriksi mainitaan useimmiten oranssi, keltainen tai punainen. Niiden on nähty usein leijuvan hiljaa taivaanrannassa. Englannissa havaittiin 1960-luvulla useita tällaisia hehkuvia palloja. Ufoja pidetään yleensä lautasmaisina, mutta muut muodot näkyvät olevan tavallisempia. Noin 15 % tapauksista, silminnäkijä on kertonut nähneensä pitkän, kapean putkilonmuotoisen ufon eli ns. sikarimaisen ufon. Vastaavasti noin 15 % havainnoista koskee munanmuotoisia ufoja, joista usein lähtee kertoman mukaan valkoista valoa. Noin 8 % havainnoiduista ufoista on ollut muodoltaan kuin nurin käännettyjä kulhoja. Näiden tyyppien lisäksi on kerrottu nähdyn mm. lautasmaisia ufoja, mutta myös lukuisia muita muunnelmia.. Lentävän lautasen yläosa on yleensä pulleampi kuin alasosa, ja monesti sen huipussa on kupoli. Lautanen voi olla myös kuin nurin käännetty kulho, tai kuin kaksi lautasta vastakkain.

Ufohavainnoille yksi tyypillinen piirre on äänettömyys. Jos ääniä kuullaan, se voi olla huminaa tai surinaa. Joidenkin kohteiden on kerrottu pudonneen kohti maata putoavan lahden tavoin. Moni ufon lähikohtaaminen päättyy ufon kiihdytykseen suoraan ylöspäin.K. Gösta Rehn, UFO - Uusinta tietoa lentävistä lautasista

Monet tutkijat ovat huomanneet, että ufot näyttävät heijastavan havaintoajankohdan teknistä tasoa. Toisin sanoen Keskilännen ilmalaivoja nähtiin ilmalaivojen aikana, aaveraketteja V-2-rakettien aikana sekä lautasia ja sylintereitä avaruustutkimuksen aikana. Tämä johtuu siitä, että ihmiset vertaavat ufojen ulkomuotoa havaintoajankohdalle ominaiseen teknologiaan ja käyttävät siihen liittyvää sanastoa. Ihmiset osaavat nykyisin kuvailla havaintojaan monimutkaisemman teknologian käsitteistöllä kuin esimerkiksi keskiajalla. Toisaalta teknologian ja viihdeteollisuuden värittämä elinympäristömme antaa runsaasti virikkeitä fantasioida ufohavaintoa kauas todellisuudesta, vaikka havainnon takaa löytyisi tunnettu tai tuntematon luonnonilmiö.

Ufojen yhteydessä puhutaan myös ns. USOista (Unidentified Submarine Object) eli tunnistamattomista vedenalaisista esineistä ja ufo/usoista, kun havaittu esine on liikkunut sekä ilmassa että veden alla.

Ufojen yhdistäminen vieraiden planeettojen olentoihin

Lentävä lautanen on suosituin käsitys oletettujen maassa vierailleiden avaruusolentojen aluksesta ja perustyyppisen humanoidin ohella yleisin viihteessä esiintyvä ulkoavaruuden älyn tunnusmerkki. Lentävien lautasten kerrotaan olevan nopeita ja kykeneviä äkkikäännöksiin ja kiihdytyksiin, joissa tavanomainen lentokone tuhoutuisi. Muita oletettuja alustyyppejä ovat sikarin-, kolmion- ja pallonmuotoiset alukset. Tämän malliset avaruusalukset ovat yleisimpiä varsinaisina ufohavaintoina. Ufojen on myös väitetty tulevan esimerkiksi aikamatkailijoina tulevaisuudestann, toisesta ulottuvuudesta tai maa sisältä.

Tutkimukset ja raportit

Ufoteorioihin uskovat ovat kiinnostuneita niistä vajaasta kahdesta prosentista ufotapauksista, jotka ovat jääneet selvittämättä . Tieteen näkökulmasta katsottuna kyseessä on tyypillinen tutkimuksen luonteesta johtuva tilastovirhe. Ihmiset ovat saattaneet muistaa väärin tai mahdollista huijausta ei ole pystytty paljastamaan.

Yhdysvaltain ilmavoimat järjestivät vuosina 1947-1969 omia ufotutkimusprojektejaan, joiden tarkoitus oli selvittää, ovatko ufot todellisia, ja uhka Yhdysvalloille. Ufomyönteinen tutkimusprojekti Sign ('merkki') aloitettiin ilmavoimissa vuonna 1947, mutta se korvattiin 1949 ufokielteisellä projekti Grudgella ('kauna') ilmavoimien ylempien upseereiden käskystä. 1952 lakkautetun Grudgen seuraajaksi perustettiin samana vuonna projekti Blue Book, jonka tieteellisenä neuvonantajana toimi tähtitieteen professori J. Allen Hynek. Vuosina 1952-1969 toimineen projekti Blue Bookin arkistoihin kerättiin kaikkiaan 12 618 uforaporttia, joista 701 merkittiin tutkimusten jälkeen selvittämättömiksi. Arvostelijoiden mielestä Blue Book hoiti tehtäväänsä huonosti, tai jopa salaili uforaporttja. Vuosina 1966-1968 Coloradon yliopisto teki Yhdysvaltain ilmavoimien pyynnöstä tutkimuksen, ns Condonin raportin, ufoista. Condonin komitean tutkimista tapauksista noin 30 % (23 tapausta) jäi tunnistamatta. Edward Condon uskoi kuitenkin, että kaikki tapaukset voitaisiin selvittää, jos käytettävissä olisi riittävästi tietoja. Vaikka tämä raportti otettiin laajalti myönteisesti vastaan, niin johtavat ufotutkijat Hynek ja James MacDonald arvostelivat Condonin raporttia puolueelliseksi.

Myös Suomessa on esitetty Yhdysvaltain ilmavoimien lausuntoa, jonka mukaan ufot eivät uhkaa turvallisuutta. Lausunto sisältää myös kaksi muuta osaa. Toisessa sanotaan, että ei ole löytynyt mitään todisteita siitä, että ufot edustaisivat sellaista teknistä kehitystä, mitä ei tunneta. Kolmannessa sanotaan, että ei ole mitään perusteita luokitella ufoja maapallon ulkopuolisiksi kulkuneuvoiksi.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on muitakin kuin puolustuksellisia syitä hillitä ufovillitystä. Vuonna 1947 ne aloittivat kokeet halkaisijaltaan noin 50-metrisillä ilmapalloilla, jotka kohosivat lähes neljänkymmenen kilometrietn korkeuteen – korkeammalle kuin lentokone. Ilmakehän aiheuttamasta valolaisiksin taipumisesta johtuen ne saattoivat näyttää sikareilta tai lentävillä lautasilta. Ilmavirrat saattoivat aiheuttaa sen, että ne näyttivät liikkuvan mielivaltaisiin suuntiin. Kylmän sodan alkuaikoina ufoja epäiltiin joskus myös neuvostoliitto salaisiksi aseiksi.

Warminsterin ufohuijaus 1970

Englantilainen kriittinen ufotutkija David Simpson huijasi ufotutkijoita Warminsterissä menestyksellä 28. maaliskuuta 1970.http://web.archive.org/web/20070220105538/http://www.magonia.demon.co.uk/arc/70/hoax.html Hän oli eri mieltä monien ufotapausten tulkinnasta ufotutkijoiden kanssa. Warminsterin Cradle Hill oli paikka, jossa oli nähty monia ufoja. Ufotutkijat olivat taas kokoontuneet paikalle viikonlopun 'pyhiinvaellukselle'.Kari A. Kuure,Juhani Kyröläinen, Göte Nyman, Jukka Piironen - Katoavatko ufot sivu 92- Havaitsijoiden vieressä olevalta kukkulalta suunnattiin valonheitin hetkeksi kohti ufologeja, joiden joukossa oli Simpsonin avustajia. Yksi oli ottavinaan ufokuvia esivalotetulla filmillä, ja toinen manipuloi magneettikentän ilmaisimen hälyttämään erässä 'ufohavainnon' vaiheessa. Ufologien kansainvälisesti tunnetun, arvovaltaisen lehden FSR:n avustaja julisti ufokuvat aidoiksi, vaikka nissä oli monia tarkoituksella jätettyjä epäjohdonmukaisuuksia, mm filmillä näkynyt ufo oli erilainen ja eri paikassa kuin havaittu. Tämä selitettiin sillä, että ufo tallentui filmille suureksi osaksi silmin näkymättömässä ultraviolettivalossa. Myös Ranskan astrofysikaalisen instituutin johtajan Pierre Guerinin mielestä kuvat olivat aitoja. Lopulta kahden ja puolen vuoden kuluttua Simpson paljasti huijauksensa, joka näytti selvästi, kuinka hataria ufotutkijoiden tutkimusmenetelmät ovat. Ufokuva todistetaan aidoksi sillä, että siinä näkyy ufo. Fysikaalisilla todisteilla ja ufokuvilla ei ole tämän kontrolloidun ufotapauksen mukaan todistusvoimaa lainkaan.

Kriittisiä mielipiteitä ufoilmiöistä

Ufokriitikoiden mielestä kaikki ufot voidaan selittää ihmisen tekemillä laitteilla, luonnonilmiöillä, sepitteillä ja erilaisilla harhoilla. Väitetyt ufokuvat, laskeutumisjäljet, ufoista peräisin olevat esineet ja fyysiset vaikutukset ihmisiin ym. ovat monitulkintaisia.

Ainakin joissain ufouskovaisten järjestöissä näyttää olevan vallalla kanta, joka vastustaa tai laiminlyö ufoilmiöiden kriittistä ja syvällistä tutkimusta, ja painottaa voimakkasti parapsykologisia ja kontaktitapauksia.

Ufokirjoissa säilyvät vuosikausia pitkään monet luonnonilmiöiksi tai huijauksiksi todistetut ja epäillyt tapaukset, kuten Gulf Breezen ufotapaus. Suomalaisissa ufokirjoissa mainittu Petroskoin maneettist on selvä Plesetskiä tehty rakettilaukaisu Kari A. Kuure, katoavatko ufot s. 79 - . Skeptikoiden mielestä ufohavaintoja tuottaa muun muassa ufoteollisuus, joka hyötyy ufoja käsittelevän materiaalin myynnistä. Vastuuttomat lehtimiehet haluavat lehtien levikkiä lisääviä hyviä juttuja, kuten oli Kinnulan ufohuijauksessa.

Myös ufokritiikki on ollut monesti hätiköivää. Tunnetut amerikkalaiset skeptikot kuten sähköinsinööri Philip Klass ja tähtitieteen professori Donald Menzel ovat selittäneet ufoja luonnonilmiöillä, joiden olemassaolo on epävarmaa, tai jotka ovat käytännössä mahdottomia. Klass esitti 1960-luvulla teorian, jonka mukaan monet ufoista ovat pallosalamoita, ja Menzel väitti ilmalinssien tuottavan monia ufoja. Näitä selityksiä voitaneen pitää itsessään epätieteellisinä.

Väitteet ufoja koskevan tiedon salailusta

Ainakin kaksi NASAn 1960- ja 1970-luvuilla avaruudessa käynyttä astronauttia on sitä mieltä, että Yhdysvaltojen hallitus vääristelee ufoja koskevaa tietoja, jotta totuus niistä ei kävisi ilmi. He ovat Edgar Dean Mitchell ja Gordon Cooper. Lisäksi Buzz Aldrin on maininnut nähneensä ufon Apollo-lennolla, mutta joutuneensa NASAn vaatimuksesta salaamaan sitä 30 vuotta.http://dsc.discovery.com/news/2006/07/25/moon_spa.html?category=technology&guid=20060725113030

Astronauttien lisäksi eräät muut tärkeässä asemassa olevat henkilöt ovat olleet sitä mieltä, että ufoja koskevaa tietoa salataan. Tällaisia ovat olleet senaattori Barry Goldwater, amiraali Lord Hill-Norton (aikaisempi NATO:n johtaja ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusvoimien päällikkö), prikaatinkenraali Arthur Exon (aiempi Wright-Patterson AFB:n komentaja), vara-amiraali Roscoe H. Hillenkoetter (ensimmäinen CIA:n johtaja) ja aiempi Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer.

Ranskan avaruustutkimuskeskus avasi salatut 'ufokansiot' yleisesti luettaviksi maaliskuussa 2007. Kansioihin on arkistoitu 1650 ufotapausta, joista yhdeksän prosenttia on pystytty selvittämään.

Ufoaallot

Pääartikkeli: Ufoaalto

Ufoja nähdään monesti joko rajatulla tai laajemmilla alueilla tiettyinä ajankohtina. Äkillistä uforaporttien tulva sanotaan ufoaalloksi. Suuria ufoaaltoja oli 1947, 1952 ja varsinkin 1954, 1957 ja 1965 sekä 1969-1971, 1978 ja 1981. Ufoaaltojen syistä on kiistelty. Ensimmäisen ufoaallon aloitti Kenneth Arnoldin 'ensimmäinen ufohavainto', joka sai erittäin laajaa julkisuutta. Toisten mukaan ufoaallot ovat todellisia, toisten mukaan ihmiset lisääntyneen ufoaktiivisuuden aikana ilmoittelevat herkemmin uforaportteja, jotka ovat joko tunnettujen kohteiden virhetulkintoja tai sepitteitä. Saattaa myös olla, että todelliset havainnot laukaisevat virhehevainnoista koostuvan 'kylkiäisen'.

Ufovalokuvat

Suurin osa julkaistuista ufoa esittävistä kuvista on paljastunut trikkikuviksi. Jo ennen tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmien aikaa osattiin tehdä monenlaisia retusointeja ja kuva trikkejä; esimerkiksi siiman varaan voi ripustaa pieniä esineitä ja ottaa niistä 'ufokuvia'. Omatekoisen ufo-pienoismallin, frisbeen tai auton pölykapselin voi heittää ja ottaa siitä kuvan sopivalta etäisyydeltä. Kattolampun tai muun valon heijastuksia voi kuvata sisältäpäin. Negatiivia tai alkuperäistä valokuvaa voi käsitellä, ja ottaa käsitellystä kuvasta uuden kuvan. Eräs Suomessa otettu Paimion ufokuva esitti aikavalotuksella kuvattua kuuta.

Eräs tunnetuimmista ja melko luotettavana pidetty ufokuva otettiin 11. toukokuuta 1950 19:30 Yhdysvalloissa, Oregonissa McMinnvillessä. Oudon äänettömän hopeisen lautasen havaitsi koillisella taivaalla rouva Trent, ja herra Trent otti ilmiöstä valokuvan. Tähtitieteilijä William K. Hartmannin tekemien fotometristen tutkimusten mukaan kuva on aito, ja esittää kohdetta, joka on kilometrin luokkaa olevalla etäisyydellä. Trikkikuvissa etäisyydet ovat tyypillisesti muutamia metrejä - muutamia kymmeniä metrejä.

Trentin tapauskin on ristiriitainen, kuvien ottoajaksi on väitetty iltaa, vaikka varjoista päätellen kuva onkin otettu aamulla kello 7.45, ja että pilvien toisesta suunnasta kuin aurinko heijastama valo ei synnytä kapeita varjoja. Epäilyttävää on myös ufon sijainti lähellä kuvan yläreunaa.

Trikkikuvan tuntee esimerkiksi siitä, että siinä ufossa varjot menevät eri tavalla kuin ympäristön varjot. UFO saattaa olla lähellä kuvan yläreunaa, ja jottei ripustussysteemi näy. Myös lähellä olevat puiden oksat ovat epäilyttäviä. UFO voi näyttää sanottuun etäisyyteensä nähden liian kirkkaalta ja terävärajaiselta.

Ufokuvan luotettavuuteen vaikuttaa:

Kuvaajan yleinen luotettavuus
Havaintoseloustuksen johdonmukaisuus ja yhtenevyys ufokuvien kanssa
Negatiivien tutkimukset
Riippumattomien todistajien havainnotJuhani Kyröläinen - Pekka Teerikorpi, Ufojen arvoitus

Hyvälle ufokuvalle asetetut vaatimukset Hynekin mukaan

Luotettavina tunnetut henkilöt todistaneet ufon kuvaamista
Alkuperäinen negatiivi saatavilla tutkijoille
Kamera saatavilla tutkimusta varten
Kuvaaja valmis vannomaan valalla kuvan aitoudesta

Yksikään julkaistu ufokuva ei täyttäne näitä kriteerejä.Kyröläinen - Teerikorpi, Ufojen arvoitus (s. 197), URSA 1980, ISBN 951-9269-11-8 Ufokuva näyttää monesti heikentävän uforaportin uskottavuutta.

Ufojen vaikutukset ympäristöönsä

Ufoista on väitetty jääneen erilaisia jälkiä, ja niistä on monesti pudonnut erilaisia aineita ja esineitä.

Tyypillinen ufon jälki on pyöreä tai rengasmainen painuma, jossa ruoho on litystynyt ja kiertynyt, tai sojottaa ulospäin. Maa voi olla muuttunut tiiviiksi, kasvit kuolleet, kuumuuden vaikutus voidaan nähdä, voi olla jollain tavoin symmetrisesti asettuneita kuoppia ja painumia. Väitetään metallinkappaleita tai muita esineitä jääneen ufoista, ja moniin laskeutumisjälkiin liittyy vaaleaa, kuitumaista 'enkelintukkaa'. Ufo on voinut aiheuttaa vaurioita rakennuksiin, autoon ja puihin. Ihmisiin voi jäädä palovammoja.

Ufot voivat havaitsijoiden mukaan hetkeksi sammuttaa auton moottorin ja autoradion.

Ufon laskeutumisjälkeksi on monesti luultu uveavantoa tai sienistä muodostuvaa rengasta, 'noidankehää'.Kyröläinne- Teerikorpi, ufojen arvoitus s. 282-

Ufojen luokittelu

Pääartikkeli: Ufojen luokittelu

Ufojen luokittelujärjestelmiä on monia, ne ovat kaikki jollakin tavalla rajallisia, tai suuntaavia, vain tietyn tyyppiset havainnot tulevat luokittelussa esille. Näin ollen jokin luokittelun käyttö saattaa vahvistaa ihmisten mielissä ufojen olevan juuri luokittelun kuvaaman laisia.

Kuuluisin ufojen luokittelu on Hynekin luokittelu, joka jakaa ufot ensiksi lähi- ja kaukohavaintoihin.

Kaukohavainnot
- NL (Nocturnal Lights) - YV Yövalot
- DD (Daylight Disk) - PK Päiväkiekot
- R/V (Radar/Visual) - TN Tutka- ja näköhavainnot
Lähihavainnot (Close Encounters, lähituntumat)
- CE I (ensimmäisen asteen lähituntuma) - LT I Ufo havaitaan alle 150 metrin päästä, jolloin siitä erottuu paljon yksityiskohtia ja sitä on vaikea selittää kaukaisella taivaan ilmiöllä.
- CE II (toisen asteen lähituntuma) - LT II Ufolla on fysikaalisia vaikutuksia ympäristöönsä, esimerkiksi auton valot ja radio sammuvat, auton moottori pysähtyy, ufosta lähtevä ilmavirta liikuttaa puiden oksia, ufo jättää laskeutumisjälkiä, esimerkiksi palaneen ympyrän,. tai siitä putoaa esim. magnesiumpitoista kuonaa tai enkelin hiuksia.
- CE III (kolmannen asteen lähituntuma) - LT III Ufon lähettyvillä (tai jopa ilman tavallista ufohavaintoa) havaitaan avaruusolentoja (ufon miehistöä, humanoideja). Tunnettuja tapauksia esimerkiksi Flatwoodsin hirviö ja Imjärven ufotapaus.

Hynekin luokittelua on myös laajennettu - näitä laajennuksia ovat mm. CE IV (abduktio) ja CE V (humanoidikohtaaminen ilman fyysistä kontaktia esim. unessa), ja ND Night Discs YK 'Yökiekot'.

Ufoja voi myös Hynekin mukaan luokitella niiden tapahtumistodennäköisyyden ja normaalista poikkeavuuden eli outouden perusteella. Kaukainen öinen valo ei ole outo, mutta humanoiditapaus on. Hyvin luotettavalla ufotapauksella on monia toisistaan riippumattomai todisteita.

Hynekin luokittelu on rajallinen. Miten voitaisiin Hynekin systeemillä luokitella pistemäinen päivällä havaittu valo, joka liikkuu oudolla tavalla.

Arvostelijoiden mielestä Hynekin käyttämä outous-todennäköisyysluokittelu on havaitsijasta riippuva, että vaikka esim. tapahtuma olisi ufologisesti mielenkiintoinen, luotettava ja outo Hynekin kriteerejä käyttäen, tämä ei kerro tapauksesta mitään.

Yleisimpiä virhehavaintoja

Monien ufologien mielestä 50-98 % ufoista on virhetulkintoja, eli tavallisia kohteita joita ei ole tunnistettu.

Kuu: Vaikka Kuu onkin erittäin helposti taivaalta tunnistettava kohde, voi sitä joskus sopivissa olosuhteissa luulla joksikin muuksi - joskus Kuu näkyy vain valopisteinä metsän takaa tai pilvien takaa. Autossa Kuu voi 'seurata' havaitsijaa pitkän matkaa.
Pilvet: Niin kutsutut mantelipilvet ovat sikarinmuotoisia ja melko teräväreunaisia pilviä, joista aina silloin tällöin tulee ufoja. Eritoten Auringon laskiessa ovat nämä pilvet matalalla horisontissa ollessaan vakuuttavan näköisiä, kun viimeiset auringonsäteet valaisevat niitä vielä kirkkaasti.
Auton tai valonheittimen valokeila pilvissä.
Tähdet, planeetat yms. taivaankappaleet: Joskus Siriusta voi luulla tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi, vaikka tähti itsessään onkin paikallaan. Virhehavaintoa edesauttaa vielä se, että tähti tuikkii voimakkaasti ja vaihtelee väriään ollessaan melkein horisontissa. Kirkas Venus on yksi yleisimmistä ufohavaintojen aiheuttajista.
Linnut: Eräitä tavallisimpia väärien ufohavaintojen aiheuttajia. Lintua voi luulla ufoksi, jos vain linnun vatsapuoli valaistaan ja lintu on korkealla pimeällä yötaivaalla.
Lentokoneet: Yöllä lentokoneesta erottuu vain vilkkuvia valoja. Tuuli voi joskus viedä lentokoneen äänen pois. Lentokone voi olla laskeutumassa lentokentälle ja sitä katsotaan kiitotien päästä. Yhdysvalloissa on mainoslentokoneita, jotka hinaavat valaistua kylttiä perässään.
Satelliitit: Tasaisella nopeudella liikkuvia, usein vilkkuvia valopisteitä, jotka katoavat joutuessaan Maan varjoon yleensä korkealla taivaalla. Maahan syöksyvä satelliitti näyttää joskus jopa kipinätulipyrstöiseltä sikarimaiselta avaruusalukselta.
Ilmapallot: Pyöreitä esineitä, jotka voivat ajautua tuulen mukana hyvinkin kauas. On mainospalloja, säähavaintopalloja ja ilmalaivoja.
Rakettilaukaisut: Suomessa nähtiin 1970-luvun alussa lukuisia ns. Pudasjärven ufoja. Osa näistä on voinut olla neuvostoliittolaisten rakettien laukaisuja Plesetskaistä. Rakettilaukaisut näyttävät pyöriviltä valopalloilta tai sikarin muotoisilta esineiltä, joiden päässä on valopallo. Monesti erästä rakettilaukaisun vaihetta kuvataan maneetti muistuttavaksi. Ruotsista Kiirunasta on laukaistu yläilmakehään bariumpilviä, jotka ovat hehkuneet 'ufomaisesti'. Niitä voi nähdä Suomenkin Lapissa sopivalla säällä.
Kangastukset: Jäällä, vesillä tai autiomailla havaitaan sopivissa oloissa kangastuksia, jotka ovat vääristyneitä väärin päin olevia esimerkiksi saaren kuvia horisontin lähellä.
Virvatulet: Suoalueilla on joskus virvatulia, jotka hyppelehtivät maan pinnan lähellä.
Maavalot: Maavalot voivat näyttää ilmassa liikkuvalta valopallolta. Ne ovat luonnollisiksi oletettuja valoilmiöitä, joita kuitenkaan nykytiede ei kattavasti selitä.
Bioluminesenssi eli eliöiden biologinen valontuotanto: Esimerkiksi eräät pimeässä lentävät valoilmiöt ovat paljastuneet tornipöllöiksi, joiden rintapuoli hohtaa.[1]
Pallosalamat
Kepposet: Joskus ihmiset järjestävät erilaisia kepposia, esim. ilmapalloon kiinnitetty taskulamppu näyttää ufolta. Laserosoittimen valokiila pilvessä.

Ufoaaltoja

Ufotutkimusta

Ufotapauksia

Luonnollisia selityksiä

Raketti-ilmiö

Muuta

Lähteet

Kirjallisuutta

Ufologista kirjallisuutta

Suomalaisia ufokirjoja

Uforaportti: Ufotutkimuksen vuosikirja 2005, toim. Tapani Koivula, ISBN 952-99618-0-4
Ufoja Suomen taivaalla. Tapani Kuningas. Kirjayhtymä, 1970.
100 ufoa Suomessa. Tapani Kuningas, Teuvo E. Laitinen ja Markku Löfman. Kirjayhtymä, 1994.
Juhani Kyröläinen, Pekka Teerikorpi: Ufojen arvoitus, Gummerus 1980

Ulkomaalaisia ufokirjoja

J. Allen Hynek, Ufot toden rajamailla, WSOY 1973
K. Gösta Rehn: UFO - Uusinta tietoa lentävistä lautasista, Otava 1970
K. Gösta Rehn, Ufoja näkyvissä , Tammi 1973
Frank Edwards: Lentävät lautaset
Charles Bowen: Humanoidit

UFO