Uganda

Historia

Eurooppalaisten ja arabien saapuessa Ugandaan 1800-luvulla alueella oli joukko kuningaskuntia, joiden historian sanotaan ulottuvaan 1500-luvulle. Suurin ja tärkein näistä oli Buganda.

Arabialaiset kauppiaat saapuivat maan itärannikolle 1830-luvulla. Heitä seurasivat 1860-luvulla brittiläiset valloittajat, jotka etsivät Niiliä. Protestanttiset lähetyssaarnaajat saapuivat maan itäosiin 1877 ja katoliset lähetyssaarnaajat 1879. Iso-Britannia otti maan itäosat haltuunsa ja liitti ne Itä-Afrikan kauppakomppaniaansa vuonna 1888 ja hallitsi niitä protektoraattinaan vuodesta 1894 eteenpäin. Vuonna 1914 britit ottivat haltuun loputkin nykyisen Ugandan alueesta ja siitä tuli lopullisesti Ison-Britannian siirtomaa. Maa itsenäistyi 1962 ja sen johtoon nousi Apollo Milton Obote, joka hallitsi maata poikkeustilalailla vuodesta 1966.

Vuonna 1971 maassa kaappasi vallan armeijan komentaja Idi Aminn joka perusti verisen sotilasdiktatuuri. Lähes 50 000 Ugandan aasialaista karkotettiin maasta syyskuussa 1972 ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Tuhansia Idi Aminin vastustajiksi epäiltyjä kidutettiin ja murhattiin. Epäilyttäväksi koettuja etnisiä ryhmiä vastaan käynnistettiin suoranainen kansanmurha. Marraskuussa 1978 Idi Amin aloitti rajasodan Tansaniaa vastaan, mutta sota kääntyi nopeasti tappiolliseksi ja huhtikuussa 1979 tansanialaiset joukot marssivat Kampalaan pakottaen Aminin maanpakoon.

Tansanian avustuksella valtaan nousi jälleen Apollo Milton Obote, jonka UPC-puolue voitti joulukuussa 1980 vaalit vaalivilppisyytösten saattelemana. Yoweri Musevenin johtama National Resistance Army (NRA) aloitti sisällissodan hallitusta vastaan helmikuussa 1981. Oboten hallitus vastasi verisellä tukahduttamispolitiikalla, väestönsiirroilla ja NRA:n kannattajiksi epäiltyjen joukkomurhilla. Eräiden arvioiden mukaan Oboten terrori ja sisällissota vaati jopa 500 000 ugandalaisen hengen.

Heinäkuussa 1985 vallan kaappasi kenraali Tito Lutwa Okello ja Obote pakeni jälleen ulkomaille. Ugandan armeija, jonka sotilaat oli rekrytoitu paljolti Pohjois-Ugandasta, vetäytyi kuitenkin NRA:n jokkojen tieltä pohjoiseen ja tammikuussa 1986 Museveni saattoi julistautua presidentiksi.

Musevenin johtaman NRM-liikkeen valtakaudella Ugandan talous ja ihmisoikeustilanne on kohentunut aikaisempaan verrattuna. Poliittisten puolueiden toiminta on kielletty, mutta maassa on pidetty suhteellisen rehellisiä parlamentti- ja presidentinvaaleja. Pohjois-Ugandassa on vuodesta 1986 toiminut Joseph Konyn johtama kapinaliike 'Lord's Resistance Army' (LRA), jonka yhteiskuntapoliittinen agenda on hyvin häilyvä. Yhtäältä sen väitetään pyrkivän luomaan Raamatun kymmenelle käskylle pohjautuvan valtion Pohjois-Ugandaan, toisaalta se taistelee myös Musevenin hallintoa, etelän baganda-väestön ylivaltaa ja muita etnisiä ryhmiä vastaan. LRA:n tärkein kantava voima on kuitenkin silmitön väkivalta, tappaminen, raiskaukset, ryöstely ja siviilien terrorisointi. Afrikkalainen magia on myös varsin olennainen tekijä LRA:n 'ideologisessa' viitekehyksessä.

Sudanin evättyä tukensa LRA:lle, sen asema Etelä-Sudanissa kävi heikoksi vuosien 2005-2006 aikana. Osa sisseistä siirtyi Kongon demokraattisen tasavallan koillisosiin Garamban sademetsään turvaan. LRA suostuikin voimansa vähettyä Etelä-Sudanin SPLM:n avustamana rauhanneuvotteluihin Ugandan hallituksen kanssa, mutta joulukuuhun 2006 mennessä todellista läpimurtoa ei ollut vielä saavutettu.

Politiikka

Uganda on hallitusmuodoltaan tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalein viideksi vuodeksi kerrallaan. Viimeksi vaalit pidettiin helmikuussa 2006. Vaalit voitti istuva presidentti Yoweri Kaguta Museveni, kun opposition pääehdokkaana oli Kizza Besigye. Vaalit olivat teknisesti ottaen vapaat ja rehelliset, mutta vaaleihin johtanut prosessi ei ollut. Museveni aloitti oikeusprosessin Besigyeä vastaan maanpetos- ja raiskaussyyttein juuri ennen vaaleja, opposition kokouksia hajotettiin väkivalloin, presidentin arvostelemista mediassa rajoitettiin, sekä Museveni kävi omaa kampanjaansa valtion varoin.

Presidentti nimittää pääministerin virkaansa. Parlamentissa on 303 paikkaa, joista 86:een eturyhmät (kuten naiset ja armeija) saavat valita edustajiaan. Lopuille paikoille valitaan edustajat viisivuotiskaudelle yleisillä vaaleilla, joissa jokaisella yli 18-vuotiaalla kansalaisella on äänioikeus.

Tämänhetkinen presidentti on Yoweri Kaguta Museveni ja pääministeri Apolo Nsibambi.

Hallinnolliset alueet

Uganda jakautuu periaatteessa neljään hallintoalueeseen: pohjoinen, itäinen, keskinen ja läntinen alue. Hallintoalueilla ei ole nykyään virallista asemaa, vaan valtiota pienemmät yksiköt ovat piirikuntia, joita Ugandassa on yhteensä kahdeksankymmentä. Useita kymmeniä piirikuntia on perustettu muutaman viime vuoden aikana. Useimmat piirikunnat on nimetty niiden hallinnollisen keskuksen mukaan.

Piirikunnat on listattu alapuolella.

;Keskinen

Kalangala
Kampala
Kayunga
Kiboga
Luwero
Lyantonde
Masaka
Mityana
Mpigi
Mubende
Mukono
Nakaseke
Nakasongola
Rakai
Sembabule
Wakiso

;Itäinen

Amuria
Budaga
Bududa
Bugiri
Bukedea
Bukwa
Busia
Butaleja
Iganga
Jinja
Kaberamaido
Kaliro
Kamuli
Kapchorwa
Katakwi
Kumi
Manafwa
Mayuge
Mbale
Namutumba
Pallisa
Sironko
Soroti
Tororo

;Pohjoinen

Abimi
Adjumani
Amolatari
Amuru
Apac
Arua
Dokolo
Gulu
Kaabong
Kitgum
Koboko
Kotido
Lira
Maracha-Terego
Moroto
Moyo
Nakapiripirit
Nebbi
Oyam
Pader
Yumbe

;Läntinen

Bulisa
Bundibugyo
Bushenyi
Hoima
Ibanda
Isingiro
Kabale
Kabarole
Kabingo
Kamwenge
Kanungu
Kasese
Kibaale
Kiruhura
Kisoro
Kyenjojo
Masindi
Mbarara
Ntungamo
Rukungiri

Maantiede

Uganda satelliittikuvassa

Uganda on sisämaavaltio, mutta sillä on yhteys muutamiin suuriin järviin kuten Victoriajärveen, Albertjärveen, Kyogajärveen ja Edwardjärveen. Uganda sijaitsee ylätasangolla, minkä vuoksi maan ilmasto on hieman viileämpi kuin monilla muilla päiväntasaajan läheisyydessä olevilla valtioilla.

Talous

Pääartikkeli: Ugandan talous

Ugandalla on merkittäviä luonnonvaroja kuten hedelmällinen maaperä, säännölliset sateet ja suurehkot mineraalivarat (kuparia ja kobolttia). Poliittisen epävakauden ja huonosti hallinnoidun talousjohdon takia Uganda on kuitenkin kehitysmaa.

Maan tärkein elinkeino on maanviljely, joka työllistää noin 80 % väestöstä. Suurin osa viennin arvosta tulee kahvista.

Väestöjakauma

Ugandan väestö jakautuu pääasiassa bantu-kansoihin, niloottiseen kielikuntaan kuuluviin kansoihin ja nilo-hamiittisiin kansoihin.

Suurimmat etniset ryhmät: Baganda 17 %, Ankole 8 %, Basoga 8 %, Iteso 8 %, Bakiga 7 %, Langi 6 %, Rwanda 6 %, Bagisu 5 %, Acholi 4 %.

Uskonnot: katolisia 33 %, protestantteja 33 %, muslimeja 16 %, perinteisiä paikallisia uskontoja 18 %

Aids räjähti 1980-luvulla Ugandassa valtaisaksi terveysongelmaksi, vuoden 1992 tilastoissa HIV-prevalenssin arvioitiin olevan maailman korkein 18,5 %. On kuitenkin huomattava, että luku on varsin epäluotettava. Epidemiaa on saatu rajoitettua. Presidentti Musevenin ajama pidättyvyys (Abstinence) ja uskollisuus (Be faithful) ovat olleet peruspilareita Ugandan aidsin vastaisessa ABC-strategiassa. Kondomien (Condoms) käyttöä valtiovalta ei kannusta. HIV-prevalenssi laski 2000-luvun alussa jo 6 %:iin, mutta tuorein tieto vuodelta 2005 on 7 %.

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

kahvi
kala
tee
elektroniikkatuotteet
rauta
teräs