Huxleyn maailma kuvaa dystopiaa noin viisisataa vuotta meidän ajastamme eteenpäin. Hänen maailmansa on totalitaristinen yhtenäisvaltio, jossa ihmisen tuotteistaminen on viety loogiseen loppuunsa saakka. Hänen luomassaan maailmassa lapset syntyvät tuotantolaitoksissa, joissa soveliaimpia geeniyhdistelmiä tuotetaan useita kappaleita tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Ihmisten kohtalo on predestinoitu sen mukaan, mihin tuotantosarjaan (yhteiskuntaluokkaan) hän sattuu kuulumaan; tuotteistetut ihmiset jaetaan alfoihin, beetoihin, gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Kulttuuri on täysin banalisoitu, taide ja korkeakulttuuri hävitetty ja historia muistomerkkeineen pyyhitty pois ihmisten mielistä.
Huxleyn luoma maailma on suorastaan karmiva ja tuo ikävästi mieleen Hitlerin yrityksen luoda parempi maailma pyrkimällä hävittämään epätoivottuja ominaisuuksia joukkomurhilla. Siinä, missä Orwellin dystopia viittaa suoraan uhkaan ja totalitaristiseen ideologiaan vallankumouksen kautta (Neuvostoliitto, natsi-Saksa), Huxleyn dystopiassa uhka on epäsuora ja viittaa totalitaristiseen ideologiaan konsumerismin ja monopolikapitalismin kautta.
Uljas uusi maailma on muutenkin hyvin erilainen. Sivistyneet ihmiset hukuttautuvat keinotekoisiin nautintoihin ja vapaaseen seksiin haluten aina vain lisää. Koska ihmisten valmistaminen on tuotteistettu, perheaen käsitys on hävitetty ja perhekäsitteistä (isä, äiti, veli, sisko jne) on tullut kirosanoja. Uskonto ei enää ole siinä muodossa kuin me olemme tottuneet sen tulkitsemaan. Ihmisille esikuvaksi on noussut Henry Ford, jota he palvovat kuin puolijumalaa. Kristinuskon risti on korvattu Fordin T-mallinn mukaan T-merkillä.
Uljas uusi maailma sai vaikutteita muun muassa filosofi Bertrand Russellin vuotta aiemmin julkaisemasta kirjasta The Scientific Outlook.