Ulkoisvaikutus

Ulkoisvaikutus on taloustieteessä kaupankäynnin tai taloudellisen toiminnan vaikutus, joka koskee kolmansia osapuolia, jotka eivät osallistu tehtävään päätökseen. Jos toiminnan hyödyt tai haitat eivät rajoitu toimijoihin itseensä, ei päätöstä tehdä sosiaalisesti optimaallisella tavalla. Tyypillinen esimerkki negatiivisesta ulkoisvaikutuksista on saastutus. Positiivisia ulkoisvaikutuksia ajatellaan usein olevan muun muassa koulutuksessa. Ulkoisvaikutukset ovat yksi markkinahäiriöiden tärkeimmistä syistä.

Yhteiskunnan kannalta ulkoisvaikutusten poistaminen tai korjaaminen olisi hyödyllistä, jotta resurssit tulisivat käytetyiksi mahdollisimman tehokkaasti. Ulkoisvaikutuksia voidaan yrittää hallita esimerkiksi sääntelyllä, tukiaisilla tai veroilla. Tukiaisilla ja veroilla pyritään muuttamaan toimijan kohtaama hinta, jolloin hän korjaisi toimintansa sosiaalisesti optimaalliselle tasolle. Ulkoisvaikutuksen käsitteen kehitti Arthur Pigou, jonka mukaan tällaista veroa myös kutsutaan.

Ulkoishaitta on taloudellisesta toiminnasta seuraava haitallinen vaikutus kolmanteen osapuoleen, joka jää ottamatta huomioon. Tyypillisesti tuotteen myyjä tai valmistaja pystyy jättämään osan kustannuksistaan jollekulle, joka ei ole suostunut kauppaan. Tällöin hyödykettä tuotetaan tai kulutetaan enemmän kuin olisi sosiaalisesti optimaallista.

Klassinen esimerkki ulkoishaitoista on yhteisresurssien käyttö. Yhteisresurssilla tarkoitetaan yhteisessä käytössä olevaa resurssia, jonka käyttö on ilmaista tai liian alhaisesti hinnoiteltua. Tällaisia resursseja ovat muun muassa puhdas ympäristö ja yhteiset kalavedet. Taloudelliset toimijat saastuttavat liikaa, jos heidän ei tarvitse maksaa siitä, että ympäristö muuttuu kaikille muille huonommaksi. Yksi kalastaja saattaa tyhjentää kalavedet ylikalastuksella, jolloin hän ei hän ota huomioon sitä, että muille ei jää enää kalastettavaa.

Ulkoishyöty taas tarkoittaa kolmannelle osapuolelle taloudellisesta toiminnasta seuraavaa hyötyä. Koska kolmas osapuoli nauttii hyödystä mutta hän ei ole kaupan osapuoli, voidaan tilannetta verrata vapaamatkustamiseen. Silloin hyödykettä tuotetaan tai kulutetan vähemmän kuin olisi sosiaalisesti optimaalista. Häiriötä voidaan yrittää korjata tukemalla ulkoishyötyjä tuottavaa toimintaa.

Ulkoishyötyä katsotaan olevan muun muassa koulutuksessa. Kouluttautunut ihminen saa korkeampaa palkkaa, mutta sen lisäksi hän voi auttaa muita ihmisiä esimerkiksi jakamalla tietoa, jonka vaikutuksta ei ole palkassa huomioitu. Toinen ulkoishyödyn yleinen syy on verkostovaikutus. Esimerkiksi puhelimesta on enemmän hyötyä, jos sitä käyttää moni muukin. Tällöin uusi puhelimen ostaja tuottaa positiivisen ulkoisvaikutuksen muille käyttäjille.

Ronald Coase ehdotti, että ihmiset voisivat järjestää huutokauppoja tehokkaan lopputuleman saavuttamiseksi. Näin ulkoisvaikutukset voitaisiin poistaa ilman hallinnon puuttumista. Näin hallinnon rooli rajoittuisi huutokauppojen järjestämiseen ja niissä tehtyjen sopimusten valvomiseen. Coasen teoreemana tunnettu tulos tällaisten huutokauppojen optimaalisuudesta pätee vain kun

1. Omistusoikeudet on hyvin määritelty
2. Ihmiset toimivat rationaalisesti
3. Transaktiokustannukset ovat minimaaliset