Ultramarin
Bleu outremer
Ultramarin
)
Ultramariinilla maalattua pintaa
)
Lapislatsulista valmistetaan jauhamalla ultramariinia
Väri valmistetaan puolijalokivestä nimeltä lapislatsuli (lasuurikivi). Sitä on löydetty vain muutamista maista, Chilestä, Sambiasta, Afganistanista ja Siperiasta parista pienestä kaivoksesta. Länsi- ja Itä-Euroopan taiteen aito ultramariini, lukuun ottamatta kenties muutamaa venäläistä ikonia, on maalattu Afganistanista tuodulla värillä. Lasuurikivi on ollut ja on ehkä edelleenkin maailman kallein värimateriaali.
Renessanssiajan eurooppalaiset taiteilijat joutuivat odottamaan, että heidän mesenaattinsa toimittivat heille ultramariinia. Michelangelokin odotteli tätä väriä vuoden 1501 alkukuukausina, mutta turhaan. Siitä on todisteena hänen Hautaanpano-niminen maalauksensa ko. vuodelta. Tätä keskeneräistä työtä, joka esittää Kristuksen kantamista hautaan, säilytetään Lontoon National Galleryssa.
Luoteis-Afganistanissa on laakso, joiden kaivoksista käytetään nimeä Sar-e-sang, Kiven paikka. Se on hyvin pieni kylä kahden kaupungin, Faisabadin ja Eskazirin välissä. Siellä sijaitsevat arvokkaat Badahšanin kaivokset. Marco Pololta vuodelta 1271 on maininta: 'On myös vuoria, joissa juonteina lapis lazuria, kiveä, josta saadaan sinistä ultramariiniväriä. Se on täällä hienointa maailmassa. Myös hopea- ja kupari- ja lyijykaivokset ovat hyvin tuottoisia. Tämä on kylmä maa.' (The Adventures of Marco Polo, as dictated in prison to a scribe in the year 1298, luku 29)
Lapislatsulia on kolmea väriä. Paras aika arvioida kivi on auringonnousu tai -lasku. Yleisin väri on rang-i-ob, ’veden väri’, joka on sinisen värin tavallisin nimitys. Tämä on tummin kivi. Toiseksi yleisin on rang-i-sabz eli vihreä. Hienoin sävy on surpar eli ’punainen sulka’. Kivessä on violetti vivahde.
Lapislatsuli sisältää hauyniittia, sodaniittia, noseaania ja lasuriittia monimutkaisena mineraaliyhdistelmänä. Paremmassa laadussa on enemmän rikkiä, joka antaa kivelle violetin sävyn ja huonommassa laadussa taas on enemmän kalsiumkarbonaattia, joka saa kiven näyttämään melkein harmaalta. Valmistusvaiheessa on kivestä saatava nämä epäpuhtaudet pois, samoin kuin siinä olevat säkenöivät pyriittitähdetkin. Hienoksi jauhettua lasuurikiviainekseen lisätään hartsia, vahaa, kumia ja pellavansiemenöljyä ja näin syntynyttä taikinaa vaivataan jopa kolme päivää. Sitten siihen lisätään lipeää (puun tuhkaa) ja vettä ja jälleen kepin kanssa sekoitetaan ainesta tuntikausia, kunnes neste on sinisen kyllästämää. Tämän jälkeen sininen väri erotellaan puhtaaseen astiaan ja annetaan kuivua jauheeksi. Tämä ensimmäinen puristus on paras. Tuoreen lipeän kanssa käsitellään taikinaa niin kauan kuin siitä saadaan vähänkin sinistä väriä irti. Viimeinen puristus on nimeltään 'tuhka', eikä se ole yhtä arvokasta väriä kuin ensimmäisessä vaiheessa saatu väri.
)
