Unkarin historia

Unkarin alueen kirjoitettu historia alkaa roomalaisista. Unkarilaisten kielelliset esi-isät saapuivat maahan varhaisella keskiajalla.

Unkarilaisten eli madjaarien alkuperästä ja Unkariin siirtymistä varhaisemmasta historiasta kertoo artikkeli unkarilaiset.

Roomalaisaika ja kansainvaellukset

Noin 200-luvulla eaa Unkarin valtasivat Kreikan sotia paenneet kelttiläis-illyrialaiset heimot, eraviskit. Ajanlaskumme alussa roomalaiset valtasivat alueen Pannonian provinssina imperiumiinsa ja perustivat Aquincumin kaupungin valvoakseen Tonavan-rajaansa. 400-luvullann Attila johtamat hunnit hyökkäsivät maahan ja ryöstivät Aquincumin. Samaan aikaan unkarilaiset heimot lähtivät Uralinnn ja Volga välisiltä aroilta.

Attilan kuoltua hunnit kukistettiin ja alueen hallitsevaksi kansaksi tuli avaarit, kunnes vuonna 896 madjaarit () yhdessä liittolaisheimojensa kanssa hyökkäsivät ruhtinas Árpádin johdolla maahan. Tätä vuotta ainakin unkarilaiset pitävät Unkarin valtion perustamisvuotena.

Paimentolaiskansana madjaarit – joiksi myös muut heimot alkoivat itseään kutsua – olivat jatkuvasti liikkeellä ja tekivät ryöstöretkiä pitkin Keski-Eurooppaa. Tätä jatkui vuoteen 955, kun Saksan kuningas Otto I lannisti ja rauhoitutti heidät.

Unkarin valtio syntyy

Vuosina 997–1038n hallinnut Tapani (István) loi vakaan ja vahvan Unkarin valtion. Italialaissyntyinen Pyhä Gellért saapui maahan Tapani Pyhä käännyttäessä maata kristinuskoon. Gellért kirjoitti Unkarin ensimmäiset teologiset teokset, hänestä tuli piispa ja hän perusti katedraalin ja luostarin. Hänet julistettiin pyhimykseksi vuonna 1083. Näiltä ajoilta on myös varhaisin säilynyt unkarinkielinen kirjoitus, vuonna 1055 Balaton-järven pohjoisrannalle perustetun luostarin perustuskirja.

Vuonna 1222 tehtiin Suuri vapauksien peruskirja, joka määritteli aatelisten ja aatelittomien oikeudet. Oikeudet saivat kuitenkin pian väistyä, sillä mongolit hyökkäsivät vuosina 1241 ja 1242 Unkariin ja kyliä ja kaupunkeja – niiden joukossa Buda ja Pest – joutui ryöstelyn ja tuhoamisen kohteeksi. Mongolit eivät kuitenkaan jääneet maahan eivätkä jatkaneet länteenkään päin. Kuningas Béla IV ryhtyi elvyttämään runneltua maata.

Árpád-dynastian sammuttua 1301 maan hallitsijaksi tuli ranskalainen Anjou-suvun Kaarle Robert. Hänen jälkeensä Unkarilla oli vielä kaksi ulkomaista hallitsijaa. 1400-luvun puolivälissä kansan vapauttajaksi nousi aatelinen János Hunyadi, jonka armeija löi Osmanien valtakunnan Nándorfehérvárin (nyk. Belgradin) taistelussa vuonna 1456. Hänen pojastaan Matias (Mátyás) Corvinuksesta tuli kuningas vuonna 1458kulttuurin ja hänen aikanaan Unkari oli poliittisen ja kulttuurisen vaikutuksensa huipulla. Buda oli renessanssi johtava keskus. Matiaksen hallituskaudella Unkariin kuului muun muassa Ala-Itävalta, Steiermark, Määri ja Sleesia.

Matiaksen kuoltua kuoli unkarilaisten mielestä myös oikeus. Syntyi sisäisiä kiistoja ja aatelisto alisti talonpoikia kovin ottein. Vuonna 1514 kansa nousi György Dózsan johdolla kapinaan, mutta se kukistettiin. Maan olot vain kurjistuivat.

Osmanien valtakunta valmistautui uuteen sotaan ja valloitti Budan 1526 Mohácsin taistelun jälkeen. Unkari pirstoutui kolmeen osaan; länsiosat joutuivat Habsburgien hallintaan, Transilvaniasta tuli osmaneille veroja maksava autonominen ruhtinaskunta, ja muut osat siirtyivät turkkilaisten valtaan.

Habsburgien valta

1686 länsivaltojen yhtyneet armeijat ajoivat turkkilaiset Unkarista. Habsburgit tulivat valtaan ja ottivat myös Unkarin kuninkaan arvonimen. Kuitenkaan Unkari ei muodollisesti missään vaiheessa kuulunut heidän hallitsemaansa Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Habsburgit antoivat muiden vähemmistökansalaisuuksien tulla maahan lieventämään unkarilaisten itsenäisyyshaluja. Se ei paljon vaikuttanut ja jo 1703–1711 käytiin Ferenc Rákóczlaistenin johtama itsenäisyyssota. Vähälukuisemmat ja ranska liittolaistensa jättämät unkarilaiset kuitenkin hävisivät sen.

Kapinan jälkeen seurasi poikkeuksellisen pitkä rauhan aika, jolloin Unkarin talous kehittyi pitkin harppauksin. Perustettiin tehtaita, teattereita ja sanomalehtiä ja Pestin merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvoi. Buda sai takaisin asemansa Unkarin hallinnon keskuksena.

Kuitenkin hyvinvointi aiheutti sen, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Unkarilaisuus oli jäämässä Habsburgien germaanisten vaikutteiden varjoon.

1848 unkarilaiset kävivät jälleen kapinoimaan vaatien itselleen itsehallintoa. Unkari julistettiin tasavallaksi ja valtionhoitajaksi valittiin Lajos Kossuth. Itävallan keisari Frans Joosef I kukisti kuitenkin kapinan Venäjän keisari Nikolai I:n avulla ja teloitutti johtajat. Unkarilaiset käyttivät kapinassa ensimmäistä kertaa punavihervalkoista lippuaan, jonka värit periytyvät jo 1200-luvulta.

Kärsittyään tappion Preussia vastaan vuoden 1866 sodassa Itävalta oli valmis sovintoon unkarilaisten kanssa. Seuraavana vuonna muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jossa Unkari oli tasavertainen Itävallan kanssa. Tarkoituksena oli vähentää unkarilaisten itsenäisyysintoa. Yhteistä oli ulko- ja puolustuspolitiikka ja rahalaitos. Lippuna oli Itävallan ja Unkarin värien yhdistelmä. Lisäksi vaakunassa oli kummankin maan vaakunat.

Vuonna 1872 Budan, Óbudainn ja Pest kaupungit yhdistyivät yhdeksi Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Pestin kaupungin historia alkoi vuodesta 294 kun roomalaiset perustivat Contra-Aquincumin puolustuslinnoituksen tehostaakseen itärajansa puolustusta.

Itsenäistymisestä toiseen maailmansotaan

Ensimmäisessä maailmansodassa Habsburgien valtakunta luhistui, ja Unkarista tuli itsenäinen. Se oli kuitenkin joutunut häviäjien puolelle ja menetti alueistaan kaksi kolmasosaa; kaikki alueet, joilla unkarilaiset eivät olleet enemmistönä. Noin 3 miljoonaa unkarilaista jäi Unkarin rajojen ulkopuolelle.

Unkarin viimeinen kuningas Kaarle IV (Károly) luopui vallasta ja sosialistien sekä tasavaltalaisten radikaalien hallitus julisti maan tasavallaksi 16. marraskuuta 1918. Mihaly Karolyin johtama sosiaalidemokraattis-tasavaltalainen hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi. Työläisten liikehdinnän ja maailmansodan voittajavaltojen paineessa sosiaalidemokraatit päättivät liittoutua vasta perustetun kommunistipuolueen kanssa ja nostivat sen johtajan Béla Kunin suoraan vankilasta valtion johtoon. Yhdistyneet sosiaalidemokraatit ja kommunistit julistivat Unkarin neuvostotasavallaksi 21. maaliskuuta 1919. Tuore neuvostotasavalta joutui kuitenkin pian sotaan Romanian, Serbiann, Tšekkoslovakia ja amiraali Horthyn johtamien porvarillisten voimien kanssa. Romanialaiset ja Horthyn joukot marssivat lopulta Budapestiin ja kukistivat neuvostotasavallan 6. elokuuta 1919. Valtionhoitajaksi noussut konservatiivis-aristokraattinen Miklós Horthy hallitsi Unkaria vuoteen 1944.

Toisessa maailmansodassa Unkari solmi Hitlerin Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen ja sai palkkioksi osia entisistä alueistaan Jugoslavialta ja Romanialta. Riemu oli kuitenkin ennenaikainen, sillä pahin oli edessä. Tuhansia unkarilaisia kaatui itärintamalla. Valtionhoitaja Horthy uskoi voivansa irtautua Hitlerin otteesta julistamalla Unkarin puolueettomaksi 1944. Saksa kuitenkin miehitti Unkarin maaliskuussa 1944 ja satojatuhansia Unkarin juutalaisia lähetettiin kuolemaan keskitysleireille.

Kun neuvostojoukot vyöryivät kohti Budapestiä vuoden 1944 lopulla, Horthy teki aselevon heidän kanssaan. Natsit vastasivat nostamalla valtaan unkarilaisen Nuoliristi-nimisen fasistiryhmän. Tämä hallitus jatkoi taistelua puna-armeijaa vastaan ja se moninkertaisti Budapestin tuhot. Kun neuvostoliittolaiset lopulta saivat haltuunsa koko kaupungin 13. helmikuuta 1945, kolme neljäsosaa sen rakennuksista oli raunioina.

Maailmansodan jälkeen Unkaria koetteli tähän asti maailman pahin inflaatio. Jokaista maailmansotaa edeltänyttä pengőä (rahayksikkö ennen forinttia) vastaan tarvittiin 1,4 biljoonaa pengőä. Vuonna 1946 liikkeellä oli seteleitä, joiden arvo oli 100 triljoonaa pengőä. 1. elokuuta 1946 vaihdettiin rahayksiköksi forintti, jonka arvoksi tuli 400 kvadriljardia (4×10²⁹).

Kansandemokratiasta Natoon

Marraskuussa 1945 pidetyissä vapaissa parlamenttivaaleissa agraaripohjainen Pientilallisten puolue sai 57 % äänistä ja vaalivoittoa toteuttamansa maareformin jälkeen odottanut Unkarin kommunistinen puolue vain 17 %. Hallituksen paikkajako toteutettiin kuitenkin vaaleja edeltäneen sopimuksen perusteella, ja pientilalliset myöntyivät lisäksi antamaan kommunisteille keskeisen sisäministerin paikan. Sisäministeriön avulla alkoi Kommunistien johtama turvallisuuspoliisi pidättää kilpailevien puolueiden johtajia ja monet pakenivat länteen. 1947 pidetyissä uusissa vaaleissa kommunistipuolue nousikin jo suurimmaksi ja Sosiaalidemokraattinen puolue sulautettiin siihen pian. Vuonna 1949 Unkari julistettiin sosialistiseksi tasavallaksi. Sitä juhlistettiin lisäämällä lippuun uusi kommunistimielinen vaakuna ja lipun väreille annettiin uusi merkitys. Mátyás Rákosin perustama pahamaineinen salainen poliisi AVO varmisti uskollisuuden puolueen opeille.

Stalinin kuoleman (1953) jälkeen pääministeriksi nousi kansallismielinen Imre Nagy. Vuonna 1956 opiskelijat ja työläiset marssivat parlamenttitalolle tuomaan julki maan epäkohtia. Vastustus paisui kansannousuksi ja pääministeri ilmoitti Unkarin eroavan Varsovan liitosta. Neuvostoliiton armeija kukisti kansannousun panssarivaunuin. Nagy ja tuhannet muut teloitettiin. Kuitenkin kommunistinen vaakuna poistettiin lipusta.

1960-luvulla siirryttiin rajoitettuun kapitalismiin. Yrityksiä yksityistettiin ja kansalaisten sallittiin lomailla länsimaissa. Nk. 'gulassikommunismi' nostettiin itäblokin maissa esikuvaksi. Osittain tästä syystä Unkari on siirtynyt muita kansandemokratioita kivuttomammin markkinatalouteen.

Vuonna 1988 puhkesi laajoja demokratiaa vaativia mielenosoituksia. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen johtajaksi nostettu János Kádár syrjäytettiin ja oppositiopuolueiden perustaminen sallittiin lailla. Syksyllä 1989 päästettiin itäsaksalaisia pakolaisia Unkarin kautta länteen, joka johti lopulta Berliinin muurin murtamiseen ja kylmän sodan päättymiseen.

23. lokakuuta 1989 – kansannousun vuosipäivänä – julistettiin uusi Unkarin tasavalta perustetuksi. Unkari siirtyi markkinatalouteen.

1999 Unkari liittyi NATO:on ja vuonna 2004in Euroopan unioni.

Kirjallisuus

• Tuomo Lahdelma (toim.): Unkarilainen omakuva. ISBN 951-796-259-2.
• Heino Nyyssönen: Kruunu - Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. ISBN 951-796-259-2.