Tapausten kulku
Kansannousu huipentui
23. lokakuuta 1956, jolloin 50 000 opiskelijaa ja työläistä marssi parlamenttitalolle vaatien uudistuksia. Iltaan kello 18 mennessä mielenosoittajien määrä oli kasvanut 200 000–300 000. Noin kello 20 Unkarin kommunistisen puolueen pääsihteeri
Ernő Gerő piti puheen radiossa tuomiten esitetyt vaatimukset ja mielenosoituksen. Radiopuheesta tuohtuneet mielenosoittajat kokoontuivat n. klo 21 Radio Budapestin eteen, jossa Unkarin salainen poliisi (ÁVH) käytti kyynelkaasua ja avasi tulen kohti mielenosoittajia tappaen monia. Pian tämän jälkeen mielenosoittajat täyttivät Budapestin kadut, repivät punatähtiä talojen kyljistä, riehuivat ja kaatoivat Budapestin 'Sankarten aukiolla' (Hősök tere) sijainneen
Stalintatain patsaan. Salainen poliisi ja neuvostojoukot ottivat yhteen kapinallisten kanssa. Gerő yritti saada tilannetta haltuun nimittämällä ennenkin pääministerinä toimineen Nagy'in uudelleen pääministeriksi ja pyytämällä neuvostojoukkojen
interventio. Kreml vastasi pakottamalla Gerőn eroamaan ja nimittämään maan johtoon János Kádárin.
Kapinalliset vaativat vapaata maanomistusta, tehtaiden itsehallintoa ja ammattiliittojen riippumattomuutta sekä sanan- ja uskonnonvapautta. Vaadittiin myös lisää kulutustavaroita markkinoille. Kansannousun organisaatiossa tehtaissa syntyneillä työläisneuvostoilla oli tärkeä rooli.
Koska Imre Nagy oli julistanut 25. lokakuuta Unkarin eroavan Varsovan liitosta, Neuvostoliitto päätti lopulta ryhtyä sotilaalliseen interventioon säilyttääkseen Unkarin valtapiirissään. Kreml pelkäsi että Unkarin eroaminen sen komennosta saattaisi johtaa vastaavaan kehitykseen muuallakin Itä-Euroopassa.
Monet kansannousuun osallistuneet laskivat sen varaan, että länsivallat tulisivat tukemaan Neuvostoliiton vaikutuspiiristä irti pyristeleviä unkarilaisia, varsinkin koska Yhdysvaltain organisoima radiopropaganda oli keskittänyt voimavarojaan erityisesti Unkariin. Länsi ei kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, koska pelkäsi avointa yhteenottoa Neuvostoliiton kanssa, ja unkarilaiset jäivät yksin.
Interventio tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe alkoi 23. lokakuuta ja päättyi 3. marraskuuta. Kapinan väkivaltaiseen tukahduttamiseen tähtäävä toinen operaatio Pyörremyrsky käynnistyi 4. marraskuuta, jolloin yli 100 000 puna-armeijan sotilasta panssarivaunuineen marssi Budapestiin. Nagy vetosi YK:hon, mutta se oli jo liian myöhäistä. Seuranneissa taisteluissa sai surmansa arviolta 3 000 unkarilaista ja 669 neuvostoliittolaista. Viimeisetkin vastarintapesäkkeet nujerrettiin 14. marraskuuta. Aseellisia yhteenottoja sattui mielenosoitusten yhteydessä kuitenkin vielä joulukuussakin.
Kansannousun päätös
Kansannousun aikana käytetty lippu, josta kommunistisen puolueen valtaa edustava vaakuna on poistettu
Vastarinta jatkui vielä taistelujen päätyttyä muun muassa tehdasneuvostojen organisoimana yleislakkona. Kansannousun jälkeen noin 200 000 unkarilaista pakeni maasta. Kymmeniätuhansia suljettiin leireihin. Oikeustoimiin ryhdyttiin 35 000 syytettyä vastaan, joista 25 000-26 000 sai vankeustuomion ja 229 tuomittiin kuolemaan.
Kapinahallituksen pääministerinä toiminut Imre Nagy joutui Budapestin kansantuomioistuimen eteen. Oikeudenkäynti aloitettiin 9. kesäkuuta 1958 ja tuomiot luettiin 15. kesäkuuta 1958. Oikeutta käytiin suljettujen ovien takana ja oli viimeisiä suuria poliittisia oikeudenkäyntejä. Imre Nagyn ohella kuolemantuomion saivat kenraali Pál Maléter, sekä lehtimies Miklós Gimes. Kaikki kolme teloitettiin seuraavana päivänä.
Unkarin kansannousu ei kuitenkaan ollut aivan turha. Neuvostoliitto salli Unkarin kansalliset tunnukset muun muassa armeijassa, ja kansannousun jälkeen Unkarin lipusta poistettiin Neuvostoliittoon sidotun kommunistisen puolueen vierasta valtaa edustanut vaakuna. Unkarilaiset mielenosoittajathan poistivat vaakunan lipun keskeltä kansannousun aikana ('reikälippu'). Unkarin kansallista hallintoa kehitettiin kaikin puolin vuoden 1956 jälkeen. Myös yhtiöitä 'unkarilaistettiin' ja esimerkiksi unkarilais-neuvostoliittolainen lentoyhtiö Maszovlet muuttui Maléviksi. Unkarin kansannousu antoi myös mallia muille Itä-Euroopan maille ja sai länsimaiden huomion kiinnittymään Neuvostoliiton alistamiin valtioihin. Kansannousu pakotti Neuvostoliiton myöntymään Unkarissa taloudellisiin, kansallisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin. Kukistumisestaan huolimatta Unkarin kansannousu sai Neuvostoliiton miettimään Itä-Euroopan tilannetta. Kansannousu oli ennakkotapaus Prahan keväällelle ja Tšekkoslovakian miehitykselle vuonna 1968.
Vuoteen 1989 loka-marraskuun 1956 tapahtumia kutsuttiin Unkarissa nimellä vastavallankumous ja népfelkelés merkityksessä kansannousu otettiin yleisesti käyttöön vasta maan aloitettua irtautumisensa Neuvostoliiton etupiiristä sekä poliittisen ja taloudellisen lähenemisen länteen.
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
- Halmesvirta, Anssi & Nyyssönen, Heino: Unkarin kansannousu 1956. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31814-0.
- Heino Nyyssönen: The Presence of the Past in Politics. '1956' after 1956 in Hungary (SoPhi, 1999) ISBN 951 39 0547
Lähteet
Ungarischer Volksaufstand
Insurrection de Budapest
Ungernrevolten
)
