Uskonnon harjoittamisen vaikutus terveyteen
Lääketieteen tohtori Timo Teinosen mukaan uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat iäkkäät ihmiset ovat muita useammin tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa ja erityisesti miehillä uskonnollisuuteen liittyi vähäinen alkoholinkäyttö ja tupakointi. Tämä liittyi vähäisempään keuhkoahtaumatautien määrään.[Teinonen Timo, Uskonnollisuus ja terveys iäkkäillä(väit.), Turun yliopisto, 2005.]
Hänen mukaansa usko on useammin yhteydessä hyvään kuin huonoon terveydentilaan, vaikka ei olekaan sen tae. Sairastuminen voi myös tuottaa uskonnollisuutta.[Teinonen Timo, Terveys ja usko, Kirjapaja, 2007.]
Harold Koenigin ja J. Harveyn mukaan monet tutkimukset osoittavat uskonnollisuuden positiivisen yhteyden terveyteen. Heidän mukaansa taustalla vaikuttava fysiologinen mekanismi liittyy stressin hallintaan ja immuunipuolustukseen. [William R. Yates, M.D.,The Link Between Religion and Health: Psychoneuroimmunology and the Faith Factor. ]
Samanlaisia tutkimustuloksia on saatu myös U.S.A:ssa Kansallisen terveydenhoitoinstituutin(NIHR) tutkimuksissa[Jones, Nellie, Religion & health: a dose of spirituality can be good for your body - Spiritual Balance, Vibrant Life, 2004. ]. Koenigin mukaan uskonnollisilla ihmisillä on vähemmän sydänkohtauksia, he parantuvat nopeammin ja suhtautuvat elämän ala- ja ylämäkiin positiivisemmin kuin valtaväestö keskimäärin[Jones, Nellie, Religion & health: a dose of spirituality can be good for your body - Spiritual Balance, Vibrant Life, 2004.] .
Epidemiologisti ja lääketieteen tohtori Jeff Levinin mukaan uskonnon positiivinen vaikutus terveyteen voidaan selittää fysiologisten ja psykologisten tekijöiden kautta. Tällaisia ovat mm. ruokavalio, alkoholista ja tupakasta pidättäytyminen, positiivinen minäkuva, kokemus elämän tarkoituksellisuudesta ja sosiaalinen osallistuminen.[Jones, Nellie, Religion & health: a dose of spirituality can be good for your body - Spiritual Balance, Vibrant Life, 2004.]
Richard P. Sloan on vuonna 2000 arvostellut tutkimusten merkittävyyttä ja metodologisia epäkohtia ja todennut, ettei empiiristä näyttöä uskonnon harjoittamisen ja terveyden välillä juurikaan ole löytynyt[| Annie Bayne,Evidence Behind Claim of Religion-Health Link Is Shaky,Center for the Advancement of Health 2002 ]. Hänen mukaansa uskonnollisuus on henkilökohtainen asia. Tämän vuoksi hän ei yhdy ehdotuksiin, joiden mukaan lääkärit voisivat kannustaa potilaita uskonnollisuuteen terveyden nimissä. Tähän arvosteluun yhtyy myös Jeff Levin[Jones, Nellie, Religion & health: a dose of spirituality can be good for your body - Spiritual Balance, Vibrant Life, 2004.].
Rukouskokeet
Rukoilun tehoa on tutkittu kokeellisesti. Templeton-säätiön tutkimuksessa muiden puolesta rukoilemisen ei havaittu parantavan tai auttavan ihmisiä sairaudesta paranemisessa.
Kristillinen Templeton-säätiö rahoitti 2000-luvulla 2,4 miljoonaa dollaria maksaneen tutkimuksen rukouksen tehosta ihmisiin. Tutkimus toteutettiin kaksoissokkona. Tutkimuksessa potilaat jaettiin satunnaisesti kolmeen koeryhmään. Ensimmäisessä ja toisessa olevat eivät tienneet rukoillaanko heidän puolesta vai ei, mutta toisen puolesta rukoiltiin. Kolmannessa puolestaan tiedettiin, että heidän polestaan rukoillaan. Näiden kohdalla testattiin psykosomaattisia vaikutuksia, jotka syntyvät siitä, että tietää olevansa rukousten kohteena. Kokeessa rukoilijoille annettiin niiden potilaiden nimet, joiden puolesta he rukoilivat. Tutkimuksessa seurattiin kuudessa sairaalassa 1802 potilasta, joille oli tehty ohitusleikkaus.
Rukoilijat toimivat kolmesta kirkosta käsin. Kaikki kirkot olivat kaukana kuudesta sairaalasta. Rukoukset pyrittiin vakioimaan mahdollisimman pitkälle, joten kaikkia rukoilijoita pyydettiin liittämään rukoukseensa sanonta ”menestyksekäs leikkaus ja nopea parantuminen ilman komplikaatioita”.
Kokeen tulokset julkaistiin American Heart Journal -aikakauskirjassa huhtikuussa 2006. Minkäänlaista eroa ei havaittu niiden potilaiden välillä, joiden puolesta rukoiltiin ja joiden puolesta ei rukoiltu. Kolmannen ryhmän, eli niiden jotka tiesivät, että heidän puolestaan rukoiltiin, tulokset puolestaan erosivat kahden ensimmäisen ryhmän tuloksista, jotka eivät tienneet asiasta mitään. Niillä, jotka tiesivät olleensa rukousten kohteena, oli tilastollisesti merkittävästi enemmän komplikaatioita(52% vs. 58%) kuin niillä, jotka eivät tienneet siitä. Kokeen tekijöiden mukaan potilaat, jotka tiesivät olleensa rukousten kohteena kärsivät lisärasituksesta, ”suorituspelosta”.
Lähteet
Katso myös
Kirjallisuutta
- Harold G. Koenig and Harvey J. Cohen(ed.), The Link between Religion and Health:Psychoneuroimmunology and the Faith Factor,Oxford university press, 2001.
- Harold G. Koenig, Michael E. McCullough and David B. Larson, Handbook of Religion and Health, Oxford university press, 2000, ISBN 0-19-511866-9
- Teinonen Timo, Terveys ja usko, Kirjapaja, 2007.
- Kontula Osmo, Uskonto ja terveys, Terveyskasvatuksen neuvottelukunta, Lääkintöhallituksen julkaisuja, Sarja: Tilastot ja selvitykset 3/1990.
Aiheesta muualla
|
Tietoja 
