Uskontokritiikki

Historiaa

Suomessa 1800-luvun lopulla uskonnotonta materialismia filosofiassa edusti yksinään Wilhelm Bolin, Spinozann ajattelusta väitellyt Ludwig Feuerbachnin ystävä, joka toimi Helsingin yliopisto kirjastonhoitajana. Bolin kuului Suomessa tuhkauslaitostoiminnantoiminnan alkuunpanijoihin.Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Naturalistinen kehitysoppi innoitti Suomessa jo 1880-luvulta lähtien muun muassa Hjalmar Neiglickia ja Edvard WestermarckiaIlkka Niiniluoto: ”Ateismi”. Teoksessa
.

Työväenliike omaksui Suomessa marxilaisen uskontokritiikin ohjelman haasteena luterilaiselle valtionkirkolle. Myös saksalaisen Wilhelm Ostwaldin monismi, joka korvasi uskonnon tieteellisellä maailmankatsomuksella, sai kannatusta 1900-luvun alun sosiaalidemokraattisessa liikkeessä. Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut, minkä Jussi Pikkusaari on väitöskirjassaan tulkinnut tappioksi sosiaalidemokraattien katsomuspolitiikalleIlkka Niiniluoto: ”Ateismi”. Teoksessa .

Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu ateismin lisäksi vapaa-ajatteluksi. Tätä ohjelmaa on Suomessa toteuttanut Vapaa-ajattelijain liitto. Liiton edesmenneen puheenjohtajan Kari Saaren mukaan vapaa-ajattelijoiksi kutsuttiin keskiajan lopulla ihmisiä, joiden ajattelu oli riippumatonta uskonnoista ja uskonnollisista yhteisöistä. Saari määrittelee vapaa-ajattelu käsitykseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys, tieteellisen ajatteluninin arvostaminen ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille. William Kingdon Clifford lausumaa lainaten vapaa-ajattelijoiden mielestä on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. }}

Sosiologinen uskontokritiikki

Karl Marx ja Friedrich Engels esittivät Ludwig Feuerbachin ajatusten innoittamina, että uskonnot ja jumalat ovat ihmisten keksintöjä, joita valtaapitävät käyttävät työväenluokan alistamisessa.

Amnesty International on arvioinut, että melkein sadassa maassa on poliittisia mielipidevankeja, joista luultavasti osa on uskonnollisista syistä vainottuja.Ilkka Niiniluoto: ”Ateismi”. Teoksessa

Sosiologi Phil Zuckermanlliseen on kiinnittänyt huomiota uskonnollisuuden yhteisö luonteeseen (esimerkiksi lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mistä käsityksistä lapsi pitää kasvaessaan kiinni) sekä uskontojen ja muun yhteiskunnanjenjen vaikutusta toisiinsa. Hänen mukaansa lahko, kirkkojen ja kulttiattiseten välillä ei oikeastaan ole eroa: kaikilla kolmella on karisma johtajat joita totellaan, niillä on pyhät kirjat ja omat sääntönsä.

Moraalinen uskontokritiikki

Mario Bunge on esittänyt uskontoa vastaan arvostelua paitsi tiedollisin myös moraalisin perustein: monet uskonnolliset näkemykset esimerkiksi hyveen palkitsemisesta ikuisessa elämässä edustavat Bungen mukaan itsekästä nautinnontavoittelua, uskonnot saavat aikaan sotia ja niin edelleen. Ruumiillisen kärsimyksen tuottaminen tai edes tappaminen eivät ole ikuiseen, ei-ruumiilliseen elämään uskovalle moraalisesti kauhistuttavimpia asioita.

Richard Dawkins kertoo kirjassaan Jumalharhailaiset tutkimuksesta, jossa israel lapset lukivat, kuinka Raamatun kertomuksessa israelilaiset Joosuaonn johdolla hyökkäsivät Jeriko ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat. Yli 65 prosenttia hyväksyi kansanmurhan ja perusteli sitä uskonnollisilla syillä (Jumala käski tehdä niin, uhrit elivät juutalaisille luvatulla maallatt ja niin edelleen). 26 % ei hyväksynyt murhaamista ja perusteli tätä muilla syillä: esimerkiksi eläimet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että arabi ovat epäpuhtaita, joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi ja langettaa saman kirouksenlaisiksilaisiksi israelilaisten päälle. Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin kiina ja 3000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Tällöin vain seitsemän prosenttia hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyväksynyt sitä.

Selostusta tutkimuksesta on artikkelissa

Rotuerottelua harjoittaneessa Etelä-Afrikan tasavallassa maan afrikaanerien pääuskonnon reformoidun kirkon piirissä kehitettiin 1900-luvun aikana rasistisia näkemyksiä, jotka myötävaikuttivat maan apartheid-järjestelmän syntymiseen}}.

Bradfordin yliopiston rauhantutkimuslaitoksen tutkijat selvittivät vuonna 2004 BBC:n toimeksiannosta sotien ja uskontojen välistä suhdetta ja tulivat tulokseen, että vaikka aseellisissa selkkauksissa on usein uskonnollisia vivahteita, niiden syyt ovat järjestelmällisesti muissa tekijöissä, kuten kansallisuudessa, valtataistelussa, kiistoissa luonnonvaroista, epätasa-arvossa tai sorrossa. Tutkijoiden mukaan valtaapitävät käyttävät usein uskonnollisia eroja välineenä vihan lietsonnassa ja tuen hakemiseen poliittisissa riidoissa.}}. Vaikka joidenkin uskonnollisten liikkeiden piirissä on esiintynyt rasististisia näkemyksiä, ovat järjestäytyneet uskonnot myös usein aktiivisia syrjinnän ja rasismin vastaisessa toiminnassa. Etelä-Afrikan apartheidin vastaisen taistelun eturintamassa toimi Etelä-Afrikan kirkkojen neuvosto, jonka pääsihteeri arkkipiispa Desmond Tutu palkittiin työstään Nobelin rauhanpalkinnolla. 1980-luvun alkupuolella Maailman reformoitujen kirkkojen liitto julisti apartheidin harhaopiksi ja erotti Etelä-Afrikan reformoidut kirkot. Kirkkojen maailmanneuvosto on tuminnut rasismin järjestön alkuajoista alkaen ja sillä on ollut erityinen rasismin vastainen ohjelma vuodesta 1968 asti. WCC: Understanding Racism Today: A Dossier .

Uskonto ja naiset

Erityisesti suuria yksijumalisia uskontoja, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia, on syytetty naisten asettamisesta toisen luokan kansalaisiksi. Esimerkiksi Raamatussa nainen kerrotaan luodun miehen kylkiluusta.1. Moos. 1:22 Uskontojen on katsottu historian aikana toimineet yhteistyössä taloudellisten ja poliittisten voimien kanssa ja lisänneen naisten kärsimystä muun muassa:}}
}}

estämällä naisilta koulutuksen ja sulkemalla heidät päätöksenteon ulkopuolelle
suvaitsemalla naisten hyväksikäytön, riiston ja heihiin kohdistuvan väkivallan
suvaitsemalla raiskauksia, insestiä, naisten sukuelinten silpomista ja seksuaalisten vähemmistöjen sortoa
jättämällä huomiotta naisten mielipiteet erityisesti heidän seksuaalisuuteensa ja lisääntymiseenn liittyvissä kysymyksissä

Esimerkiksi eräät feministiset tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Maria Magdaleena leimattiin kristillisen kirkon piirissä jo 200-luvulla prostituoiduksi. Suomessa Hannele Koivunen syyttää väitöskirjaansa pohjautuvassa Madonna ja huora -teoksessaan kirkkoa siitä, että Magdalan Mariasta on tehty katuvan huorann peruskuva, jonka kautta miehet säätelevät naisen seksuaalisuutta. Naisen on oltava madonna tai huora.

Antropologinen uskontokritiikki

Richard Dawkins puhumassa vuonna 2006

Biologi ja tietokirjailija Richard Dawkins on pohtinut syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot evoluution näkökulmasta näyttävät hänen mukaansa edustavan. Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Dawkins kuvailee asiaa seuraavasti. Eläimiin on luonnonvalinnanjaja seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkko, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei evoluution näkökulmasta ole mitään hyötyä. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Hän sanoo, että uskonnoista ei ole edes plasebo- eli lumevaikutuksen aiheuttajiksi. Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulenansaansa ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolema. Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää logaritmisen kierteen muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu. Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on tavallisissa olosuhteissa aivan järkevää. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä.

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat suuremmin kyselemättä kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnonvalinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla eri ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat evoluution kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnollisen valinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Psykologinen uskontokritiikki

Filosofi Bertrand Russell arvosteli uskon käsitettä. Russell kirjoitti sekä kristittyjen että kommunistienen pitävän omaa uskoaan hyvänä. Hänen mukaansa usko on kuitenkin aina vahingollista, jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Russellin mukaan uskosta () puhutaan silloin, kun todisteita ei ole. Tällöin todisteet korvataan hänen mukaansa tunteella.” Christians hold that their faith does good, but other faiths do harm. At any rate, they hold this about the Communist faith. What I wish to maintain is that all faiths do harm. We may define 'faith' as a firm belief in something for which there is no evidence. When there is evidence, no one speaks of 'faith.' We do not speak of faith that two and two are four or that the earth is round. We only speak of faith when we wish to substitute emotion for evidence.” Suomeksi teoksessa

Dosentti Marjaana Lindemanin johtaman tutkimuksen ”Taikauskon vetovoima” mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin todellisuudesta. Näissä käsityksissä sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet. Aikuisilla nämä sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua joidenkin ihmisten yleisestä taipumuksesta uskoa yliluonnolliseen. Tutkimukseen osallistui suuri määrä eri koulutustasojen opiskelijoita ympäri Suomea. Tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisuususkoa, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä.. Lindeman kysyy: ”Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy.”.