Yleistä
Sarjan ensimmäisessä elokuvassa
Uuno Turhapuro (1973) Uunon koko nimeksi mainitaan
Uuno Eero Turhapuro. Toisessa elokuvassa
Professori Uuno D.G. Turhapuro (1975) nimi on kuitenkin
Uuno Daavid Goljat Turhapuro. Kolmannessa elokuvassa
Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) Uuno muuttaa nimensä virallisesti muotoon
Uuno Kaavit Koljat Turhapuro saadakseen samat nimikirjaimet kuin presidentti
Urho Kaleva Kekkonen. Uuno kutsuu itse itseään tittelillä
johtaja Uuno Turhapuro, vaikka on tavallisesti joko lyhytaikaisissa hanttihommissa tai kokonaan työtön. Elokuvassa
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) selviää, että Uunon isä kutsui poikaansa 'johtaja Uuno Turhapuroksi' jo ennen tämän syntymää.
Uuno Turhapuro on rähjäinen tyyppi, jonka tunnusmerkkejä ovat rikkinäinen verkkopaita, harva hammasrivi ja törkyinen naama. Hänen vaimonsa Elisabeth Turhapuro (Marjatta Raitan) on rikkaan vuorineuvos Tuura (Tapio Hämäläinen, Pehr-Olof Sirén, Heikki Nousiainen) tytär. Ensimmäisen elokuvan alussa näytetään, miten Uuno oli vielä pariskunnan häissä siisti ja sliipattu, mutta rähjääntyi ja laiskistui välittömästi päästyään rikkaisiin naimisiin. Uunon pääasialliset harrastukset ovat sohvalla löhöäminen ja ylensyöminen sekä appiukon perinnön kärkkyminen. Hänen suurin avunsa ovat uskomattomat puhelahjat, joita hän käyttää niin aviollisten ongelmiensa selvittämiseen, ilmaisten lihapiirakoiden pummaamiseen nakkikioskilta kuin vieraiden naisten vikittelemiseenkin.
Elokuvien tavallinen juoni perustuu Uunon ja hänen appiukkonsa väliseen jännitteeseen; sotkuista vävyään inhoava vuoristoneuvos Tuura törmää urallaan toistuviin vastoinkäymisiin, kun Uuno tupsahtelee esiin väärissä paikoissa. Uuno myös toistuvasti voittaa appiukkonsa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kun puolustusministeriksi nimitetty Tuura määrää Uunon armeijaan (Uuno Turhapuro armeijan leivissä), tästä tulee parissa päivässä majuri. Kun Tuura osallistuu presidenttikilpaan (Uuno Turhapuro - herra Helsingin herra), Uunosta tulee puolivahingossa tasavallan presidentti. Uunon vakituiset apurit ovat hänen autonkorjaajakaverinsa Härski Hartikainen (Spede Pasanen) ja insinööri Sörsselssön (Simo Salminen). Uuno-elokuvien keskeisiin henkilöihin kuuluu myös Uunon anoppi (Marita Nordberg, Anja Pohjola, Ritva Valkama) Yksi Uuno Turhapuro-elokuvien sivuhahmo on neljässä elokuvassa esiintynyt Uunon isä, Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen). Muita merkittäviä näyttelijöitä Uuno-elokuvissa olivat mm. Elli Castrén, Helge Herala, Juhani Kumpulainen ja Marja Korhonen.
Uuno Turhapuro -elokuvia tehtiin vuosina 1973-2004 kaikkiaan 19 kappaletta. Alun perin elokuvia oli tarkoitus tehdä vain yksi, mutta suuren suosion ansiosta elokuva sai 18 jatko-osaa. Suurimman osan elokuvista on ohjannut Ere Kokkonen ja käsikirjoittanut Spede Pasanen. Vuonna 1984 ilmestyneestä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvasta lähtien Kokkonen on käsikirjoittanut itse kaikki ohjaamansa Turhapurot, sillä erinäisten erimielisyyksien johdosta hän asetti ehdoksi, että lähtee ohjaajaksi vain, jos saa toimia myös käsikirjoittajana. Pasanen suostui tähän, joskin vuosina 1987-1990 sekä 1993 hän vaihteeksi asettui taas itse käsikirjoittajan penkille toimien Hannu Seikkulan ja Pertti Melasniemen ohessa myös ohjaajana. Kokkosen käsikirjoittamissa elokuvissa ovat Pasanen ja Loiri (joskus myös Simo Salminenkin) toimineet kuitenkin myös elokuvan suunnittelijoina tuoden mukaan omia ideoitaan, joista lopullinen käsikirjoitus on sitten koottu. Kokkonen on myös näytellyt itse pienissä sivurooleissa elokuvissa Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin, Uuno Epsanjassa, Uuno Turhapuro muuttaa maalle ja Uuno Turhapuro - This Is My Life
Spede Pasasen vetäytyessä elokuvien teosta vuonna 1998 hän myi Ere Kokkoselle tuotanto-oikeudet Turhapuro-elokuviin 1990-luvulla. Kaksi viimeisintä Uunoa on Ere Kokkosen ohjaamia, tuottamia, joista toinen Johtaja Uuno Turhapuro - pisnismies (1998) yhteistyössä Spede-tuotannon kanssa. Suosituin Uuno-elokuva on Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuodelta 1984, joka sai elokuvateattereissa yli 750 000 katsojaa. Se oli koko vuosikymmenensä katsotuin elokuva Suomessa (mukaan lukien ulkomaalaiset elokuvat) ja edelleenkin Suomen katsotuin kotimainen elokuva sitten vuoden 1968.
Hahmon filmografia
Viralliset Uuno Turhapuro -elokuvat:
Epäviralliset Uuno Turhapuro -elokuvat:
Lisäksi hahmo on vieraillut elokuvissa:'''
Tv-sarjat:
Vesa-Matti Loiri palasi Uunon rooliin elokuvassa
Johtaja Uuno Turhapuro - pisnismies (
1998), mutta tällä kertaa
Tapio Hämäläinen ei suostunut mukaan ja vuorineuvos Tuuran roolin teki
Heikki Nousiainen.
Vuonna 2003 Kokkonen ja Loiri alkoivat suunnitella viimeisen Turhapuro-elokuvan tekemistä Spede Pasasen muistoksi. Uuno Turhapuro - This is my Life (2004) perustuu Speden ja Ere Kokkosen kehittelemään ideaan, jossa Uuno soluttautuu rikkaille tarkoitettuun vanhainkotiin ja pääsee television tosi-tv-ohjelmaan muistelemaan elämänvaiheitaan. Viimeinen Turhapuro-elokuva tehtiin vanhan työryhmän voimin. Tässä elokuvassa Tapio Hämäläinen palasi näyttelemään vuoristoneuvos Tuuraa.
Oheistuotteet
- UT: Tutkimusretkiä Uunolandiaan -kirja (toim. Jukka Sihvonen). Yliopistotutkimus Uuno Turhapurosta, 1991.
- Uuno Turhapuro - Juhlakirja (toim. Tuomas Marjamäki). Vuonna 1998 julkaistu kirja Uuno Turhapuron historiasta.
- Uuno Turhapuron mietelmät (toim. Stiina Ikonen ja Tuomas Marjamäki) Vuonna 2006 julkaistu kirja Uuno Turhapuron leffalausahduksista ja Uuno-triviasta.
- Uuno on numero yksi - Jaakko Salon musiikkia Uuno Turhapuro elokuviin 1973-1998 (2003) cd-levyllä elokuvien alkuperäistä musiikkia.
- Uuno Turhapuro muuttaa maalle -elokuvasta on julkaistu samanniminen tietokonepeli Commodore 64elle -kotitietokone vuonna 1986. Pelin toteuttivat Pasi Hytönen ja Jori Olkkonen, ja sen julkaisi Amer-yhtymään kuulunut AmerSoft.
Lähteet
- Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta -DVD-haastattelu
- Tuomas Marjamäki: Uuno Turhapuro, juhlakirja (1998)
Aiheesta muualla
