Laboratorio-oloissa neste-nesteuuttoa voidaan käyttää esimerkiksi, kun liuoksessa on kaksi yhdistettä, joista vain toinen halutaan saada talteen. Apuna käytetään erotussuppiloa. Erotus saadaan aikaan kahden aineen liukoisuuseroilla: toinen eristettävistä aineista liukenee ehkä paremmin polaarisiin liuottimiin, kuten vesi, ja toinen vain poolittomiin liuoksiin, kuten heksaani. Erotussuppiloon kaadetaan nyt tutkittava liuos sekä jotakin liuotinta. Liuottimet eivät saa olla toisiinsa liukenevia, jolloin kahden nesteen välille muodostuu rajapinta. Erotussuppiloa vuoroin ravistellaan ja vuoroin avataan ilma-aukkoa paineentasaamiseksi. Annetaan kahden liuoksen välisen rajapinnan asettua hetken, jolloin ensimmäinen tutkittavista aineista jää ensimmäiseen liuottimista ja toinen aineista taas toiseen liuottimista. Tämän jälkeen kaksi liuosta saadaan erilleen toisistaan valuttamalla alempi nestekerroksista pois suuttimen kautta.
Jotta uuttaminen olisi tarpeeksi tehokasta, on liuottimien lisäys ja ravistelu toistettava useaan kertaan.
Luonnonaineiden kuten kofeiinin eristämisessä voidaan käyttää myös ns. jatkuvauuttomenetelmää (vastavirtauuttoa). Tällöin uuttamiseen käytetään täytekappalekolonnia, jossa lähtöainetta syötetään kolonnin yläpäästä ja uuttavaa ainetta kolonnin alapäästä, ja lopputuote otetaan talteen kolonnin päältä. Vastaavasti alite kerätään kolonnin pohjalta.
Uuuttokolonnit, joissa toinen faasi on neste ja toinen kaasu, voivat olla joko pohjakolonneja tai täytekappalekolonneja.
Neste-kiinteäuuttoon käytetään laboratorio-olosuhteissa operaatioon erityisesti suunniteltua laitteistoa (sokslettia).
Monet arkipäivän ruoanlaiton menetelmistä ovat uuttamisoperaation sovelluksia. Teen valmistuskin on uuttamista: siinä kuuma vesi saa aikaan aromiaineiden irtoamisen teelehdistä juomaa maustamaan - kyseessä on kiinteä-nesteuutto. Korvasienten ryöppäys on samoin neste-kiinteäuutto - siinä myrkyllinen gyromitriini uutetaan keitinveteen.
