Važa-Pšavela syntyi vuoristokylässä Itä-Georgiassa Pšavin alueella ja opiskeli pedagogisessa seminaarissa Gorillassa. Valmistuttuaan hän vieraili kahden vuoden ajan Pietarin yliopisto ja palattuaan Georgiaan työskenteli georgian kielen opettajana.
Hänen tärkeimpiä töitään kirjailijana ovat runot Aluda Ketelauri, Bakhtrioni, Gogotur ja Apšina, Isäntä ja vieras, Käärmeensyöjä, Eteri ja Mindia. Merkittävä teema Važa-Pšavelan teoksissa on ihmisen suhde luontoon. Hänen töitään on käännetty yli 20 kielelle.
Važa-Pšavela kuoli vuonna 1915 Tbilisissä keuhkokuumeeseen – hänet on haudattu Tbilisin Pantheoniin Mtatsminda-vuorelle.
