Vaihtoehtoliike Itu

Vaihtoehtoliike Itu oli 1980-luvulla toiminut suomalainen poliittinen järjestö, jonka juuret ulottuivat 1970-luvulla toimineeseen maolaiseen liikkeeseen.Reijo Noukka: Kiinan kommunistisesta puolueesta on tullut maon oppien irvikuva, Maon perilliset (Ydin 7/1997), s. 25–28. Itu arvosteli 1980-luvulla muun muassa suomettuneisuutta ja Neuvostoliittoa, kuten oli aiemmin tehnyt myös vuonna 1979 lakkautettu Marxilais-leniniläiset ryhmät (MLR).

Perustaminen

Vaihtoehtoliike Itu perustettiin MLR:n raunioille vuonna 1979. Perustajina oli osa Matti Puolakan taakse ryhmittyneestä MLR:n johtoryhmästä. Alkuaikoina liike yritti liputtaa epäpoliittisuuttaan ja imeytä punk- ja uuden aallon myötä syntyneisiin kapitalismin ja keskiluokkaisen elämäntavan vastaisiin muotivirtauksiin kuin myös Koijärven tapahtumien myötä tuulta siipiensä alle saaneeseen vihreään, ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen. Itu jäi kuitenkin marginaaliseksi ilmiöksi ja sen yhteydet vihreään liikkeeseen vähäisiksi. Järjestön jäsenmäärä jäi varsin pieneksi.

Uusi ihmiskäsitys

Aatteellisesti Itu osin lepäsi edelleen marxismi-leninismi-Mao Zedongnin ajattelussa. Toisaalta liikkeen tavoite oli kääntää MLM:n ajattelu ylöslaisin. Liikkeen teoreetikko Puolakka otti päämääräkseen marxismi pelastamisen marxismia kritisoimalla. Kritiikin ydin oli marxilaisessa ihmiskäsityksessä ja dialektiikassa, jotka Puolakka tulkitsi Kiinan kulttuurivallankumouksennn myötä epäonnistuneiksi. Vaihtoehtoliike Idun mukaan kulttuurivallankumous merkitsi proletaaristen vallankumousten ajan päättymistä ja uuden murroskauden alkua. Tämän katsottiin vaativan uudenlaista ajattelua ja päättyneen vaiheen kaikinpuolista kritiikkiä. Itu kuitenkin tunnusti reaalisosialismi 'saavutukset' ihmiskunnan kehityksessä.

Ihminen määriteltiin liikkeessä sosiaalisten suhteittensa summaksi. Yksilön ihmisyyden mittarina oli itsetuntemus. Avain ihmisen ymmärtämiseen oli filosofia – ja erityisesti dialektinen metodi, joka ymmärrettiin sekä ajattelun työkaluna kuin myös todellisesti, yksittäisen ihmisen toiveista riippumattomana kehityksen lakina.

Toiminnan pääpiirteet

Liike otti tehtäväkseen uuden ihmisen rakentamisen ja yksilön vapautumisen itsetuntemuksen kautta perheen ja kapitalistisen elämäntavan vieraannuttavista ikeistä. Käytännön toiminta keskittyi alkuvuosina viikonloppuseminaareihin ja kesäleireihin. Myöhemmin tilaisuudet olivat lähinnä Matti Puolakan maratooniluentoja, joita käytettiin opintoaineistona. Virallisempia julkaisuja olivat Ituja-lehti (myöhemmin Itu-tiedote) ja Filosofinen kansanlehti. Vuonna 1982 Puolakka julkaisi omakustanteena kirjan Mikä ihminen on?.

Alun epäpoliittisen verhon jälkeen liike julkisestikin jatkoi jo MLR:n ajoista periytynyttä suomettuneisuuden ja neuvostoimperialismin kritiikkiä, mikä 1980-luvun Suomessa eristi liikettä entisestään muista poliittisista toimijoista. Jotkut liikkeen jäsenet toimivat aktiivisesti Puolan Solidaarisuus-liikkeen suomalaisissa tukiryhmissä.

Sisäisiä ristiriitoja

Sisäisesti liike eteni riidasta toiseen. Riitojen keskiössä oli yleensä Matti Puolakan havaitsema itsepetos tai jokin muu epätieteelliseksi määritelty asenne muissa liikkeen jäsenissä tai ryhmässä. Myös taloudelliset ongelmat leimasivat toimintaa. Liike eli pääasiassa Puolakan teoriaan uskoneiden ihmisten raha- tai arvolahjoituksin. Kiistelyn painoarvoa kärjisti liikkeessä vallinnut vakaumus Idun teoriasta marxismin uutena vaiheena, usko Puolakkaan Marxiin verrattavissa olevana teoreetikkona ja käsitys Idusta aikaansa edellä olevana, uuden ihmisyyden etujoukkona.

Liikkeellä ei 1990-luvulta lähtien ole ollut julkista toimintaa.

Viitteet